Koti | Page 3

matami Folette alkoi iloista kiertomatkaansa.
J?t?mme nyt siihen matami Foletten, kotileiv?n, perheaamiaisen ja aamuauringon ja siirrymme iltalampun ??reen, jonka valossa Elise kirjoittaa:
Cecilialle!
Minun tulee kuvata sinulle pienokaisjoukkoni, joka vastik??n, sy?ty??n illallisen on mennyt levolle, matkustanut h?yhensaarille. Oi, jospa saisin oikein hyv?n kuvan -- tarkoitan maalatun kuvan -- Henrikist?ni, esikoisestani, kes?lapsestani, joksi my?skin sanon h?nt?, sill? h?n syntyi Juhannusp?iv?n?, el?m?ni ja onneni aamuhetken?! Mutta ainoastaan Correggion sivellin voisi kuvata noita hurmaavan kauniita, lempeit? sinisilmi?, noita kultakiharoita, tuota sulosuuta, noita t?ydelleen viattomia, kauniita kasvoja. Hyvyytt? ja iloisuutta ilmenee koko h?nen olemuksessansa, h?nen eloisuuttansa ilmaisevat hiukan k?mpel?ill? liikkeill??n k?det ja jalat, jotka harvoin pysyv?t hiljaa. Yksitoistavuotias poikani on, ik?v? kyll?, h?nen is?ns? sanojen mukaan liiankin vallaton. Mutta vallattomuuden ohessa on h?ness? syv?mielist?, levotonta tunteellisuutta, joka usein saa minut h?nen tulevaisuudestansa huolehtimaan. Jumala suojelkoon lemmikki?ni, kes?lastani, ainoata poikaani! Oi, miten h?nt? rakastan! Ernst varoittaa minua usein puolueellisesta rakkaudesta siihen lapseen. Ja sen vuoksi tahdonkin j?tt?? kuvan N:o 1 ja siirty? kuvaan
N:o 2.
Katsos pikku Viisua, vanhinta tyt?rt?mme, ?sken kymmenen vuoden ik??n p??ssytt?. N?et h?ness? pienen vakavan, vaaleaverisen tyt?ntypyk?n, joka ei ole kaunis, mutta jonka py?reist?, hauskoista kasvoista toivon viel? voivani karkoittaa niiss? piileskelev?n juromaisuuden. H?n on tavattoman ahkera, hiljainen ja s??nn?llinen; h?n on kiltti nuoremmille siskoilleen, mutta jonkun verran taipuvainen heit? nuhtelemaan ja eritt?in arka vanhimman siskon arvostaan, jonka t?hden pienokaiset ovat antaneetkin h?nelle nimen ?teid?n majesteettinne?, tahi ?oikeusneuvos?. Pikku Louise n?ytt?? minusta olevan niit?, jotka hiljaa ja vakavasti sek? sen vuoksi onnellisina vaeltavat t?m?n el?m?n l?pi.
N:o 3.
Sanotaan pikku Eevastani, ett? h?n tulee hyvin ?itins? n?k?iseksi. Toivon h?nest? tulevan uuden min?ni oikeana loistokappaleena. Nyt n?et h?nen olevan pienen pehmoisen, py?re?n olennon, joka py?rii sulavasti sinne t?nne leikkien ja nauraen, olevan oikullisen n?k?isen, ennemmin ruman kuin kauniin, kasvot kauniin lempe?n tummansinisen silm?parin valaisemana. Herkk? suruun, herkk? iloon, l?mminsyd?mminen, hyv?ilev?, konvehtia rakastava, ja iloissaan vieraiden tulosta ja saadessaan kauniita vaatteita, nukkeja ja leikkej? rakastava on pikku Eeva; h?n on sisaruksien, palvelijain ja koko kodin lemmikki, veikkonsa paras yst?v? ja leikkikumppani.
N:o 4.
N:rot 3 ja 4 eiv?t oikein sied? toisiaan. Leonore raukka on pienen? ollut kovin kivulloinen, ja se seikka -- luulen -- enemm?n kuin luonto on syyp?? siihen, ett? h?nell? on ep?tasainen ja kiivas luonne ja ett? h?n v?h?n kadehtii onnellisempia siskojansa. Tunteen syvyytt? ei h?nelt? puutu, mutta ymm?rrys on hidas ja h?nen on tavattoman vaikea oppia, olkoonpa mit? hyv?ns?. Ei liikkeiden sulavuuden rahtuakaan, p?invastoin. H?nen hammassadon rumentamasta suustansa kuulee usein tuon hauskan lauseen ?anna minun olla rauhassa!? Tuskin h?nest? milloinkaan tulee muuta kuin ruma. Mutta hyv?ksi ja onnelliseksi toivon h?nen Jumalan avulla tulevan. ?Sin? pikku armas rumattareni!? sanon h?nelle v?list? hell?sti syleillen h?nt?. Tahdon jo edelt?p?in saada h?nen tyytym??n kohtaloonsa.
N:o 5.
Mimmoiseksi kohtalo on m??r?nnyt Petrean nen?n? Se on nyky??n h?ness? kummallisin kohta. Ellei se olisi niin suuri, niin h?n olisi kaunis lapsi. Me toivomme kuitenkin h?nen kasvavan niin, ett? se tulee suhteelliseksi. H?n on eloisa pieni tytt?, taipumusta h?nell? on miltei kaikkeen, niin hyv??n kuin pahaan; utelias, levoton h?n on ylenm??rin ja h?nell? on vaarallinen halu p??st? huomatuksi ja saavuttaa mieltymyst?. H?nen toimeliaisuutensa ilmenee sangen h?vitt?v?n?. Hyv? h?n on ja antaa yht? mielell??n kuin el??kin. Kun on mink?lainen kuje tahansa kysymyksess?, niin h?n liittyy mielell??n Henrikiin ja Eevaan, milloin he armosta ottavat h?net mukaansa ja kun nuo kolme kuiskailevat yhdess?, niin voipi olla varma siit?, ett? joku kepponen on tekeill?. H?ness? on jo niin paljon levottomuutta, ett? min? pelk??n h?nen el?m?ns? tulevan rauhattomaksi. Mutta h?nen pit?? aikaisin oppia k??ntym??n sen puoleen, joka voi k??nt?? rauhattomuuden rauhaksi.
N:o 6.
Ja nyt tahdon puhua talon lellilapsesta, nuorimmasta, kauniimmasta, niinsanotusta ?Tipsukasta?, h?nest? joka joka p?iv? valkoisilla k?t?sill??n panee sokurin is?n ja ?idin kuppeihin, -- kahvi ei muuten maistuisi, -- h?nest?, jonka pient? vuodetta ei viel? ole muutettu h?nen vanhempiensa huoneesta, h?nest?, joka aina aamusin hiipii heid?n vuoteesensa, laskee kultakiharaisen p??hyens? is?ns? k?sivarrelle ja nukkuu siihen uudestaan. Jospa voisit n?hd? kaksivuotisen Gabrielleni suurine, vakavine, ruskeine silmineen, hienoine, hieman kalpeine mutta sanomattoman suloisine kasvoineen ja vieh?tt?vine suloliikkeineen, niin ihastuisit h?neen kuten kaikki muutkin, sin? lellittelisit h?nt? kuten me kaikki -- sit? meid?n on vaikea olla tekem?tt?. H?n on pieni hiljainen lapsi, mutta ihan toisenlainen kuin vanhin sisko. Silmiinpist?v?n? ominaisuutena h?ness? on kauneudenaisti; h?nelle on kaikki ruma ja ep?miellytt?v? tavattoman vastenmielist? ja h?n mieltyy erinomaisesti kaikkeen kauniisen. Mit? suloisin ylh?inen kasvojen ja k?yt?ksen ilme ovat syyn? siihen, ett? siskot leikill? sanovat h?nt? ?pikku neidiksi?, ?pikku prinsessaksi?. Henrik on oikein rakastunut pikku siskoonsa, suutelee alinomaa h?nen pikku k?t?si??n, ja kaikesta syd?mmest?ns? rakastaa Tipsukkakin h?nt?. Muita h?n v?h? v?li? kohtelee sangen ep?suosiollisesti ja hyv? yst?v?mme assessori sanoo h?nt? milloin ?pikku armoksi?, milloin ?pikku ep?armoksi?, muuten h?nell? on montakin nime? Gabriellelle. Soisin h?nen kerran ansaitsevan nimen ?rakastettavan?!
Rauha kaikille pienokaisilleni! Ei ole heist? ainoatakaan, johon ei olisi k?tketty oman hyveen ja kunnollisuuden alkua, ja samalla my?skin vaarallisen pahan tavan siement?, joka voipi turmella Jumalan kauniin kylv?n. Kunhan meid?n, heid?n is?ns? ja minun, hyvin onnistuisi hoitaa niit? kalliita taivaan suomia vesoja! Mutta