Korpelan seppä | Page 7

sit? muuten alkaisi tulla, mutta niinh?n tuo tulee mutkaista juuri kuin sika juoksisi riihitiet? ja juostessaan vintturoisi sinne ja t?nne."
"Hm, se vika on heti korjattu. T?ss?h?n on valmis tie k?velt?v?n?. Katsohan n?it? paperissa himme?sti n?kyvi? viivoja. T?m?n viivan selk??n istutetaan kaikki kirjaimet juuri kuin varikset aidan selk??n, ainoastaan g:n, y:n ja j:n h?nn?t vet?st??n viivan alapuolelle ik??nkuin tasapainoksi muille kirjaimille, etteiv?t siit? viivan p??lt? tuuskahteleisi siimalleen kuni variksen poikaset aidan sel?st?."
Sen sanottuaan Maria otti Tapanilta kyn?n, istui Tapanin viereen tuolin nurkalle ja sanoi: "T?ss? se juuri tulee n?kyviin alkukirjainten puute. Se kirjotus ilman alkukirjaimia lauseitten alussa tulee tuommoista k?yden n?k?ist?, vaikkapa sanat ovatkin t?ydet. Katsohan, miten toisen n?k?iseksi muuttuu t?m? sinun mutkainen kirjotuksesi, kun lauseitten alkuun tehd??n alkukirjaimet, vaikka niit? tulee vain kolme... Katsohan nyt!"
"No, onhan tuo niinkuin sill? olisi siivet ja sarvet. Mutta niinh?n nuo ovat kuin tyls?ll? aseella tehtyj? sinunkin kirjaimesi", sanoi Tapani ajattelematta ja kierti k?tens? Marian kaulaan.
"El?h?n sent??n jaloin hypp?? Jumalan viljaan. Olen ollut yli kymmenen vuotta ottamatta kyn?? k?teeni, eip? siis kumma jos ne nyt tulisivatkin hieman hiilikoukulla tehdyn n?k?isi?. Vaan katsohan, kun min? haen nutunkaavani, joissa n?kyy viel? sen aikuisia kirjotuksiani, niin saat n?hd? ett? niiss? kirjaimissa ei ole teon vikoja."
Sen sanottuaan Maria kiirehti huoneensa laipiolle ja kauan aikaa siell? rumuttuaan palasi mustan tymper?ksi tummunut paperik??r? k?dess??n ja levitti sen Tapanin eteen p?yd?lle.
Tapani nyt katseli silm?t r?v?ht?m?tt? niit? kirjotuksia ja huulet itsekseen liikkuivat. Viimein h?n puistalti p??t??n ja vakavalla tavalla sanoi: "Jos se on hyv??, niin se on niin hyv??, ett? min? en tunne kolmeakaan kirjainta."
"Hm, sit? en min? kummastele", sanoi Maria hymyillen ja istui Tapanin viereen tuolin nurkalle. "K?siala on kaikilla ihmisill? siksi omalaisena, ett? ensinn? n?hdess??n ennen n?kem?t?nt? k?sialaa joutuu hieman ymm?lle. Mutta alahan tuosta laulaa: 'Min? seisoin korkealla vuorella -- -'. Onko se laulu sinulle tuttu?"
"Ei", kuului Tapanin vakava sana ja hieman nujautti p??t??n.
"No, alappas tuosta Torvelan Liisan laulua. Seh?n on tuttu."
"Sit?h?n tuota lonkuteltiin ennen, mutta en en?? tuskin muistaisi montakaan v?rsy?."
"Mit?s v?rsyj? muistat?"
Nyt n?kyi Tapani huomaavan tutun v?rsyn, suu vet?ytyi hymyyn ja sormellaan viilett?en rupesi h?n kovalla ??nell? nuotilleen laulamaan:
Kuka sit? saattaa sanoa ett? Torvelan Liisa on hullu? Punasella reslalla, valkealla tammalla Kajaanin linnaan tullu.
Kajaanin linnan edess? on veden harmaja kivi; siihenp? on kirjotettu Torvelan Liisan nimi.
"Osaatpahan sin? lukea minun kirjotustani", keskeytti Maria melkein huudahtaen.
"No, kun kerran matkaan p??see, niin sittenh?n sit? n?kyy menev?n niinkuin viittatiet?... Mutta totta tosiaan, kun sin? et ole t?st? kirjotustaidostasi ennen virkkanut. Olisitpas silloin kun oltiin nuoria ja toisistamme kaukana opettanut minua t?m?n verran kuin t?n? aamuna, niin olisit kerinnyt saada monta kirjett? ja tietysti min? olisin my?skin saanut. Eih?n yhdelt? puolen p?iv?k??n paista."
"Silloinko kun olimme nuoria ja kaukana toisistamme? Silloin olin puoleton sinulle esitt?m??n, kun et sit? pyyt?nyt."
"Pyyt?nyt! Miten sit? osaa pyyt??, jota ei tied? olemassa olevan. Vaan olisitpas antanut pienenk??n viittauksen sinnep?in, niin olisit n?hnyt ett? v?h?st? terve ymm?rt??... Mutta se aikahan on mennyt. On sama kun kaipaisimme kolmannen vuotista lunta."
"Niinp? kyll?kin. Ja onhan totta ett? parempi my?h??n kuin ei koskaan. Tallessa on taito taiturilla. Nytp? l?ytyi edest?, ett? sain ohjata sinua, joka kuitenkin olisit niin ylpe?, ettet viitsisi kenenk??n muitten oppiin antautua."
"Seh?n nyt on toki totta, ett? enh?n min? t?m?n ik?isen? is?ksi tulevana miehen? olisi viitsinyt ajatellakaan muitten oppiin antautumista. Mutta sit?h?n sanonkin ett? kun et ennen t?t? oppiasi minulle ilmottanut."
"En ole uskonut ett? sin? antautuisit todellakin niin t?yten? miehen? n?in lapsellisiin hommiin."
"No, sinun t?htesi, Mariani."
T?ss? Tapanin viimeisess? sanassa kuului omituinen l?mp?, ett? Maria ei kyennyt en?? jatkamaan, vaan nojasi itsens? Tapanin syliin ja k?sill??n puristi Tapanin rintaa omaa rintaansa vasten.
??net?nn? istui Tapanikin. Mutta pitk?n tuokion per?st? taputti Mariaa kasvoihin ja hymyillen sanoi: "Katsoppas, mihin tuo aurinko jo on kiert?nyt."
"Hm, eih?n se ole kauvempana kuin eilenk??n n?ill? p?ivin", murahti Maria eik? k??nt?nyt p??t??nk??n n?kem??n sit? sein?n vierell? lojottavaa l?nnelt? p?in tullutta, keltasen vaaleaa akkunan kuvaa. Piteli vaan itse??n Tapanin syliss?, miss? Tapanin syd?n niin somasti sykki h?nen kasvop??h?ns?.
Siin? h?n ei kuitenkaan kauan viipynyt, vaan kohousi yl?s ja tukkaansa kaksin k?sin ty?nt?ess??n takaraivolleen sanoi: "No, todellakin se on p?iv? kulta siivin lent?nyt, kun kello k?ypi viitt? eik? ole puolip?iv?llisest?k??n muistettu puhua mit??n. Ai ai sent??n! Kohta tulevat lehm?t ja pit?? joutua niille suitsua valmistamaan!"
Sen sanottuaan kiirehti ruokakoppanaansa kamarin oven takana ja toi sielt? p?iv?llisruoat p?yd?lle, johon toisiaan vastap??t? istuivat sy?m??n. Mutta samassa Marian kasvot k?viv?t totisiksi ja hieman arkoja v?reit? liikkui kasvoilla. Tuokion per?st? h?n tyynesti kysyi: "Mihin sin? nyt l?hdet?"
"En min? nyt mene kauas. T?ss? Kokkolassa, Kekkolassa, Riihel?ss?, Rimpil?ss? ja Huhtaniemell?kin on t?it?, joihin olen lupautunut. Niin n?iss? l?hiseuduissa rupean takoa kolkuttelemaan, ett? p??sen sinua n?kem??n pahana p?iv?n?. Sitten kun sin? tulet jalalta pois, niin kahmerehdan t?ss? kotona. Silloin en heit? sinua p?iv?ksik??n n?kem?tt?. Eik?s se ole oikea suunnitelma?"
"On", sanoi Maria ja hymyili.
Nyt rupesivat kuulumaan lehmien kellot. Maria hypp?si pala suussa p?yd?st? ja huudahti: "Nyt tulevat lehm?t! Oi oi, ett? minullakin on lehm? ja viel?p? kaksi."
Sen sanottuaan tempasi p?yd?lt? leip?kannikan mukaansa, sy?tt??kseen