Korpelan seppä | Page 8

Helakukalle ja Hopitengalle, ja kiirehti karjatarhaan suitsun laitantaan.
Sinne tuli Tapanikin n?kem??n ja kuulemaan tarkemmin miten se Maatikin kohtalo johtui.
Maria oli saanut suitsun parhaalleen tupruamaan. Lehm?t ker?ytyiv?t sit? niin likelle kuin mahdollista ja jos ilman henki sattui heilauttamaan savua johonkin p?in kaatumaan, niin lehm?t kilvan kiirehtiv?t savun alle. Nyt Maria teki toisen suitsun v?h?n loitommaksi ja leip?suupaloilla viekotellen sai sinne tulleeksi Helakukan ja Hopitengan, jossa sitten niit? hyvitellen sy?tti sen leip?kannikan. Sitten l?hti h?n juoksemaan lypsyastiat kotoa, jona aikana Tapani j?i puhuttelemaan lehmi?. Nyt Tapani taittoi kahdeksi Marialta saamansa viimeisen leip?palasen ja antoi molemmille lehmille ja alkoi kyns?stell? niiden korvain juuria, puhutellen: "Voi, voi sin? Helakukka, kun sinulla on kaunis, siev? p??. Niin suuret, lauhkeat silm?t, ja sarvet niin siev?t ja somat. Ja etp? sin?k??n Hopitenka ole aivan ruma, vaikka onkin p??si v?h?n suurempi ja nuokaan sarvesi eiv?t ole aivan niinkuin yht? paria; mutta kyll? sin? silt? olet hyv?, eth?n sin? sarvistasi lyps?kk??n ja itseh?n sin? ne kannat. Viime talvena teill? on ollut n?lk? niin pahantapainen, ett? nahkanne sis?st? on varastanut lihan pois, vaan kyll? sen tuleva talvi tuopi lis?sten kanssa takaisin. Kukkurina se hyv? mies velkansa maksaa. Mutta kyll? todella ihan lapiolla saapi losahutella lihaa lanteillenne, ennenkun p??sette lehm?n n?k?isiksi. Voi, voi, kun kylkiluutkin ronottavat kuni tuuliajon venheen kaaret ja pistelev?t luut tuntuvat seliss?nne noitten soman kirjavain, punakyytt?isten ja pystykarvaisten nahkojenne alta. Voi, voi sit? n?lk??, kun se on paha jos se p??see hallitsemaan, kun ihan lehm?n nahan sis?st?kin viepi lihan pois, juuri kuin sit? ei olisi ollutkaan. Mutta kuule sin? Helakukka ja sin? Hopitenka, jotka siin? nyt niin mieliss?nne lupotatte, ett? n?lk? se kuitenkin on se palvelija, joka nahkainne sis??n lihan viel? kokoaa."
Sen sanottuaan Tapani k??ntyi korjaamaan suitsua, mutta lehm?t kiertiv?t Tapanin luokse ja ty?ntiv?t p??ns? Tapanin eteen viel? kynsitt?v?ksi.
Nyt tuli Maria lypsyastioineen ja tullessaan iloisesti hymyillen huusi: "Sin? t??ll? puhuttelet lehmi? kuni paimenpoika ainakin."
"Niinkuin Laabanin paimen, mutta lehm?t vaan jo kestyiv?t minuun, ett? tulevat per?ss? mihin min? vain menen."
"Kyll?h?n se toki hullukin hyv?n tuntee. Sin? kun osaat niitten kanssa mieliksi luperehtaa. Mutta saapas n?hd?, oudostelevatko minua, kun min? tulen lyps?m??n", sanoi Maria ja laskeutui Helakukkaa lyps?m??n. Helakukka ei kuitenkaan arkaillut, ty?nti vaan p??ns? Tapanin kainaloon ja ummisti silm?ns?kin, Tapanin yh? kyns?stelless? leukapieli?. T?m? Helakukan turvautuminen tuntui Tapanista tavattoman somalle. Tuntui kuin elukka olisi ymm?rt?nyt h?nen ?skeisen puheensa tulevan talven viljaruuasta.
Mutta Maria nousi nyt kukkuraisillaan vaahtoilevan maitokiulun kanssa Helakukan alta ja syv??n huokaisten, ik??nkuin Jumalaa kiitt?en, sanoi: "Oi kuinka tuntuu somalle noustessa oman lehm?n alta omalla maalla, kun sit? vastoin viisi p?iv?? takaperin samalla tantereella t?ytti mieleni toivoton suru ja sanomaton kauhistus."
"Ihmisen ik? on kirjava, sanotaan", sanoi Tapani hymyillen.
Kun kumpainenkin lehm? oli lypsetty ja Maria l?htenyt kotiin juustoa keitt?m??n, niin Tapani poikkesi M?kiniitylle, miss? tuomet jo parhaallaan kukkivat. Sielt? h?n taitteli suurikukkaisimpia tuomen oksia aika vihon ja toi kotiin. Sitten he molemmin laittelivat ne kukkaiset oksat vesiastioihin, joissa ne kes?kuun illan ruskon kultavalossa n?yttiv?t tavattoman kauniilta ja kukkien tuoksu t?ytti koko huoneen.
Kes?illan hohteisessa ja kukkien tuoksuisessa huoneessaan nyt ??nett?min? istuivat Tapani ja Maria eiv?tk? itsek??n tienneet mink?t?hden siin? olo tuntui niin omituisen somalle, vaikka ei tuntunut halua mink??nlaiseen puheluun.
Maria viimein ik??nkuin sanoja etsien ja nojautuen Tapania vasten sanoi: "Tuntuu kuin t?m? olisi vasta meid?n varsinainen kihlaushetkemme, vai onko t?m? sitten luonnon siunaava vihkim?juhla?"
"Kumpikin tavallaan", kuului Tapanin suusta yst?v?llinen sana, h?nen nostaessaan k?tens? Marian kaulaan.

III LUKU.
Niin kului muutamia vuosia. Tapani ei joutanut olemaan alituisesti sep?n t?iss?, vaan t?ytyi aina v?liin tehd? rohmuilla kotit?it?kin. Mutta kev?iseen aikaan oli ihmisill? kiintein sep?n tarvis, kun kaikki kes?ty?kalut piti ennen kes?? saada kuntoon. T?n? kev?nn? Tapani aikoi kerit? enempi kuin koskaan ennen, joten h?n taloissa ennen kes?t?it? laittoi k?rryt, aurat, karhit ja kuokat kuntoon ja viikatteitten takomisen j?tti siksi ett? kerkeisi ne takoa ennen hein?n tekoa. Ja kun toukokuun helteiset p?iv?t kuhisten sulattivat lunta ett? silmiss? suurenivat pelloilla p?lvet, niin ne yh? lis?siv?t Tapanin mieless? kiirett?.
Niinp? h?n nyt t?n? p?iv?n? Pehkolan pajassa kuumuudessa h?yryten teki uutta auraa ja oli se valmistumaisillaan, mutta toisen saaran k?rki venyi hiukan pitemm?ksi toista, joten siit? t?ytyi leikata liika pois.
Nyt Tapani kuumenti ahjossa sen auran saaran k?rjen, mink? tehty??n nosti sen alasimelle, otti toiseen k?teens? varsiniekan leikkoraudan ja tarkasti katsoen asetti sen sille paikalle mist? sen piti katkaista se saaran k?rki. Pajamies kun n?ki Tapanilla olevan kiireen, niin ei k?sky? odottanut, vaan sieppasi moukarinsa ja tuimalla tempauksella iski leikkoraudan p??h?n. Mutta samassa silm?nr?p?yksess? Tapanilta p??si syd?nt?s?rkev? kirkaisu; kaikki aseet putosivat k?sist?, jotka h?n nostalti silmi??n painamaan ja py?rien yksiss? jalkainsa sijoissa huusi: "Voi, voi, voi!"
Pajamiehelle tuli h?t? ja h?n alkoi huutaa: "Mik? teille tuli? Herra Jumala! Mik? teille tuli?" Mutta tuokion per?st? vasta voivotustensa seasta sai Tapani sanotuksi: "Se raudan pala lensi silm??n... Miten p??semme taloon -- en taida n?hd? mit??n."
Tapanin viimeisiss? sanoissa kuului katkera ep?toivo ja ne loppuivat nyyhkytt?v??n itkuun.
Nyt pajamies otti Tapania k?dest? ja l?hti taluttamaan taloon ja voivotteli ja tuskitteli h?nkin: "Voi, voi, mik? piti tulla!