Korpelan seppä | Page 5

kulloinkin olet ja miten voit. N?m? viimeiset seitsem?n viikkoa eiv?t olisi olleet puolenkaan pituiset jos olisit voinut minulle ilmottaa olostasi ja terveydest?si."
"Olisin jo aikoja ennen sen tehnyt, mutta uskon sen sananlaskun ett? vanhasta ei tule pappia, eik? tuohesta lakkia. Ja kuka Jumalan luoma sen mahdin minulle antaisi ett? alkuun p??sisin ja mist? se aika minulle tulisi ett? l?hte? oppiin. Ja n?ht?v? se olisikin, kun min? poikanulikkain kanssa koulupenkiss? aakkosia piirtelisin. Tulisithan sin?kin katsomaan kun min? koulupenkill? k?n?tt?isin kyn? k?dess?, tolkussa kuni porsaan keritsij?."
"No el?h?n tee pilaa hyv?st? asiasta. Sin? voit opetella ihan itse. Meill? oli kerran renki, joka minulle kirjotti aa-pee-kirjaimet, ja t?ss? tuonoin l?yt?n?ni l?ysin sen paperin vanhan k?sity?kopperoni pohjalta er??n pienen laulukirjani sis?st?, johon olin sen pienen? tytt?n? pannut. Annas kun min? n?yt?n sit?."
Sen sanottuaan Maria liemahti yl?s ja kankaansa takaa konttikirjaisesta, p?reist? tehdyst? vakastaan kaivoi esille pienen kirjan, jonka v?list? otti kortin kokoisille laskuille taitellun, harmaaksi tummuneen paperin ja hell?varaisesti purki sen laskuista, ettei mutkista murtuisi. Sitten h?n sit? paperia kaksin k?sin pidellen meni Tapanin viereen ja hymyillen sanoi: "T?ss?h?n se on se koulup?yt?, jonka takana voit k?n?tt?? kenenk??n n?kem?tt?, min? koulumestarina."
"Sin? koulumestarina! Miten sokea sokeata taluttaa?"
"En ole niin sokea kuin luulet. Kyll? sinua kykenen opettamaan, ja seh?n onkin p??asia. Eik?s niin?"
"Niin, niin. Mutta mitenp? sin? opetat, joka et itse osaa?"
"Hm, mist?s sin? minun osaamiseni tied?t! Kenellep? olisin mahtiani n?ytt?nyt, kun sin? et ole osannut lukea?"
Tapani otti nyt sen paperin kahteen k?teens? ja alkoi katsella sit? ett? silm?t meniv?t soikeiksi. Kauan aikaa sit? Tapani katseli silm?t r?v?ht?m?tt? ja huulet liikkuivat. Mutta nyt h?n punalti p??t??n ja sanoi: "T?st? ei tule hullua viisaammaksi. Kyll? karjalaispojan sana k?ypi toteen, ett?: ennen nurmie kynt?is ennenkuin lukis."
"No mutta etk? todellakaan usko, ett? voisit oppia kyn?ll? piirt?m??n n?m? kirjaimet?"
"Tokihan min? nyt sen opin jos en v?hemm?ss? niin ainakin puuronkeitto-ajassa. Mutta eih?n t?ss?k??n paperissa silt? ole varsinaisesti mit??n, vaikka t?ss? ovat n?m? kirjaimet."
"Mutta siin?h?n ovat juuri ne kirjaimet mit? sanoihin tarvitaan. Ja kun sin? opit ne kirjaimet tekem??n, niin niist? voit luoda sanoja niin paljo kuin ik?n? tarvitset ja niin paljon kuin ajatus kehi? luopi."
"Todellakin... Mutta miksi et t?t? ole jo ennen ottanut puheeksi?"
"Sent?hden ett? olen sen pit?nyt tarpeettomana ja olisin aina tullut pit?m??n tarpeettomana, jos n?m? viimeiset seitsem?n viikkoa eiv?t olisi olleet niin ijankaikkisuuden pituiset. Mutta el?m? on oppia kaikki. Vastaiset viikkomme voimme saada lyhennetyiksi siten ett? opettelemme kirjottamaan."
"No tokihan me nyt sen teemme ett? opettelemme joitakin koukeroita tekem??n siksi ett? itse tunnemme. Suuren mieron kanssa meill? ei ole asioitakaan."
Kun Maria n?iss? Tapanin viimeisiss? sanoissa kuuli olevan varman p??t?ksen ett? Tapani rupeaa opettelemaan kirjottamaan, niin l?hti ulos ja k?vi Ker?l?n Santerilta hakemassa arkin paperia ja lyijykyn?n palasen. Suoraltaan retalehtava paperi k?dess??n ja toisessa kolmisen tuuman pituinen, musta lyijykyn?n palanen tuli h?n nyt loistavin ja matkan kulkemisesta hieman tulehtunein kasvoin kamariin, ja ojentaessaan paperia ja kyn?? Tapanin eteen p?yd?lle, sanoi: "Nyt se alkaa, sanoi valokuvan ottaja. Alappashan tehd? jyt?lt?? kirjaimia, t?ss? on ty?maa auki."
Tapani istui nyt p?yd?n ??reen kuten ainakin ty?h?n ja alkoi sommitella n?ppiins? sit? lyijykyn?n palasta, mutta ei se ruvennut pysym??n oikeassa asennossa, vaikka Maria sit? kolmeen kertaan asetti. Viimein kuitenkin Tapani rupesi puristamaan ihan hammasta purren ja alkoi piirt?? A:ta. Mutta kyn?n puristuksen takia vapisi k?si ett? tuskin kyn?n k?rki asettui paperille ensink??n. J?nnitti h?n sen kuitenkin siihen ja pitk?n tuokion per?st? sanoi: "No tuli se yksi, mutta nuo sakarat tulivat r?nts?tt?m??n kuin sammakon takaset."
"No, ei se ole muillakaan ollut ensim?inen aa h?yl?ll? h?yl?tty. Teeh?n toinen, niin siit? tulee jo parempi. T?st? mallistahan sin? n?et, miss? suhteessa se on korjattava."
Taas rupesi Tapani A:ta tehd? jyt?lt?m??n ett? paperi rikkautui kyn?n j?lell?, mutta tuokion per?st? punalti p??t??n ja taas virkkoi: "Mutta siit?h?n tuli viel?kin huonompi. Tuli pitk? kuin Nahkalan kissa."
"No, kyll? sen sivut kest?v?t, vaikka olisivat viel?kin pitemm?t. Teeh?n viel?", kehotti Maria tosissaan, vaikka syd?mess??n nauroi, kun n?ki Tapanin olevan niin tolkussa.
Nyt Tapani j?miysi oikein uhasta. Painoi rintansa p?yd?n laitaan, kierti kyn?ll??n sen malli-A:n, siten n?hd?kseen miten siin? pit?? kyn?n kulkea tullakseen noin soma, ja sitten j?nnitti jokahisen j?senens?, ett? paitsi kyn?-k?tt? oli koko olento j?ykk?n? kuin aitaa vasten kallelleen v??nnetty tervasjuurikka. Nyt h?n silm?t r?v?ht?m?tt? piirti A:ta niin syd?men pohjasta ett? kieli ty?ntyi hampaitten v?list? ulos sit? my?ten kuin kyn?n j?lki jatkui paperilla.
T?m?n n?hdess??n Marialta purskahti v?kisten ponnahtava nauru, niin ett? t?ytyi menn? s?ngyn p??lle pitk?n??n nauramaan.
Siit? huolimatta Tapani kuitenkin piirti A:nsa loppuun. Mutta sen tehty??n nujautti hartioitaan ja ihmeiss??n sanoi: "No, todellakin. Onko t?m? nyt sitten n?in vaikeaa, ett? viitsii yksi A syntyess??n noin paljon juonitella, vaikka h?nt? miehinen mies tekee ihan hiki p??ss?... Min? kun l?hden kirvest? tekem??n, niin se syntyy kuin loitsimalla, niin annas tuo yksi A:n ilvattu tuommoisen ty?n osottaa eik? sittenk??n ota sukeutuakseen."
"No mutta sanoithan sin? ensim?isen kirveen teoksesikin pajan loukkoon joutuneen, vaikka olit tynnyrin hiili? polttanut. Kunhan teet niin monta A:ta kuin kirvest? olet tehnyt, niin kyll? se sitten tulee yht? hyv? kuin kirveskin nyt."
N?iss?