Korpelan seppä | Page 4

t?nne, eik? t??ll? ole toinen lehm?", sanoi Tapani, povitaskustaan vet?ess??n paperiin k??ritty? paksua rahavihkoa.
"Eip? se ole lehm?n?. Enk? usko ett? Maatikin laista saisin en?? koskaan, se oli niin hyv?. Voi, voi, kun se oli soma. En unohda sit? hetke? ihan sen tapauksen edell?, kun se nuoli minua ja koetti minulle olla parempi kuin osasikaan. Voi, voi sent??n, miten se oli soma!"
"No ei se Maatikki kuitenkaan ollut ainoa hyv? ja soma auringon alla", sanoi Tapani iloisesti hymyillen ja taputti Mariaa kasvoille.
"Mink?s min? sille teen kun muuten en voi uskoa."
"Voi, voi, mink?lainen lapsi sin? todellakin olet, kun et voi uskoa auringon alla l?ytyv?n kuin yhden ainoan hyv?n ja soman lehm?n", sanoi Tapani leikillisesti ja kallisti Marian rintaansa vasten. Siin? h?n taputteli Marian kasvoja ja kysyi: "Johan nyt voit unohtaa surusi lehm?n vahingosta?"
"En tied? sit?. Nyt vaan iloitsen siit? kun sin? tulit minua n?kem??n. Ja iloitsisin viel? enemm?n, jos lupaisit minulle tehd? pikkuisen oman m?kin tuonne j?rven rannalle. Siell? ei minulla tulisi koskaan niin ik?v? sinua odottaissa kuin n?in? p?ivin?."
"En lupaa sinulle tehd? m?kki?, vaan ostan talon ja laitan sinut talon em?nn?ksi, ihan tulen palavaksi em?nn?ksi", sanoi Tapani iloisesti.
"Eth?n todellakaan, Tapani, pid? leikkin?; et usko miten tuskallista on olla ylpeitten ihmisten huonemiehen?."
"Siit? on leikki kaukana. Jos vaan tahdot, niin ennen huomeniltaa saat t?ss? huoneessa olla kotonasi. Is?nt? on monestikin puhunut ett? h?n velkoja v?hent??kseen m?isi t?st? puolen ja kauppaan p??semme ottamalla is?nn?n velkoja niskaamme. Siis sana rahaksi, viimeinen velaksi."
"No aivanko totta!" huudahti Maria iloisesti.
"Se on totta kuin vett?. Jos sinulla vaan tekee mieli talon em?nn?ksi, niin se virka on tarjonasi aivan huomisesta p?iv?st?."
"Totta tosiaan rupean iloitsemaan, jos saan toivoa l?hestyv?n vaikean aikani saavani viett?? omassa katoksessani. Voithan arvata miten vaikea olisi minun pahana p?iv?n?ni turvautua vanhusteni turviin, kun ne niin katkerasti kieltiv?t ja estiv?t minua sinun matkaasi l?htem?st? ja parjasivat sinuakin."
"Sit? et saa tehd?. Et kahden kaulasi edest?! Usko se", sanoi Tapani p??t??n punaltaen.
"Siihen olisi ollut pakko, jos et olisi tullut kotiin, ja seh?n pelko juuri lis?si suruani, kun kuitenkaan t?m?n talon ylpe??n em?nt??n en olisi voinut turvautua. Verih?n se kuitenkin on vett? sakeampi, sanotaan."
"Voi, voi, kultanen Mariani... Kyll? nyt tied?n syyt mink?t?hden silm?si ovat turvoksissa." Sen sanottuaan Tapani otti Marian syliins? polviensa p??lle ja puristaen rintaansa vasten piteli kuin pient? lasta.
Maria oli nyt ilosta niin t?ysi ettei voinut puhua mit??n, koetti vaan pysy? mykk?n? siin? Tapanin syliss? ja puristi vaan h?nkin k?sill??n itse??n Tapanin rintaa vasten. Tuntui silt? ett? ne vastakkain sykkiv?t rinnat parhaiten kykenev?t toisilleen tulkitsemaan tunteensa.

II LUKU.
Seuraavana p?iv?n? rupesikin Tapani is?nn?n kanssa tuumimaan kaupasta. Is?nn?st? ja em?nn?st?kin oli t?m? mieluista senkin t?hden kun Liisi piti kymmeneksi viikoksi j?tt?? kaupunkiin jalkansa parannukselle, johon tarvittiin rahaa, eik? ollut tietoa mist? saataisiin muuten kuin olisi pit?nyt ruveta lehmi? my?m??n. Aivan iloisina leimusivat nyt talon em?nn?n joukeat, tummaveriset kasvot Marian kamarissa istuessaan ja kaupantekokahvia juodessaan, kun Tapani pienin? paperirahoina luki is?nn?n eteen viisisataa markkaa. Lauhkeasti hymyillen em?nt? ty?nti k?tens? Marian k?teen ja sanoi: "Nyt me olemme talon em?nti?. Sin? et saa en?? minua teititell?, vaan sinun t?ytyy minua sanoa sinuksi; min? olen Santra." Mieluisesti hymyillen Mariakin puristi Santran k?tt?, sanoen: "No min? olen sitten Maria."
Nyt Santra istui Marian viereen ja viel?kin enemm?n n?ytt??kseen yhdenvertaisuuttaan rupesi kertomaan niiden Marialle maan kaupassa tulleiden kahden lehm?n tapoja ja sukuper??, miten Helakukka on sit? maan mainiota Ilkan hovin rotua, joita nyt juuri etsim?ll? etsit??n siitosel?imiksi ja miten he juuri karjan aluksi tahtoivat antaa parasta mit? heill? oli. Kertoi viel? miten sekin toinen lehm?, Hopitenka on isuksen puolelta sen mainion Kaikkolan siitossonnin alaa, joka kaksivuotisena vasikkana maksoi nelj?tt?sataa markkaa, silloin kun se Littoisten hovista tuotiin Kaikkolaan.
Maria tunsi Santran puheen vaan tavalliseksi markkinapuheeksi eik? siit? v?litt?nyt lainkaan. El?m?nhalulla t?ytettyn? vaan istui siin? Santran luona ainoastaan sent?hden ettei viitsinyt n?ytt?? Santralle ep?kohteliaisuuttaan l?htem?ll? siit? pois, ja muutenkin tuntui somalta ja mukavalta istua omassa katoksessa, jossa yhdess? k?den k??nteess? oli kaikki mik? n?kyi, yksin harmaat sein?n saumatkin muuttuneet puhumaan kodin l?mmint? kielt?, kun ne aina t?h?n asti olivat pysyneet kylmin? ja selk?ns? k??nt?nein? h?nen tunteilleen.
Kun nyt Maria ik??nkuin lumoutuneena istui siin? melkein ??net?nn?, niin Santrakin lopetti puheensa ja toivottaen onnea l?hti omalle puolelleen ja ovessa menness??n p??t??n ny?kytt?en sanoi: "Muistahan nyt k?yd? meid?nkin puolella."
"Kyll?p?h?n, kyll?p?h?n sit? t?st? tilaa", sanoi Maria hymyillen, ja korvat j?iv?t kuulemaan kun Santra juosten menn? jytyytti yli kartanon omalle puolelleen.
Is?nt?kin poistui em?nn?n j?lkeen, joten Tapani ja Maria j?iv?t kahdelleen sinne kamariin. Tapani kiepsahti Marian eteen ja kahden puolen taputellen Marian kasvoja iloisesti sanoi: "No nyth?n min? jo t?ytin lupaukseni. Nyth?n sin? et ole en?? vuokralaismuija, kuten kaupungissa n?et sanotaan, vaan m?ll?t?t ison talon em?nt?n?."
"Mutta kunpa lupaisit viel? ettet koskaan l?htisi mihink??n kotoa, vaan asettuisit tekem??n ty?t? t?ss? kotona. Sitten vasta hyv? olisi. Eik?s niin, Tapani?"
"Ei, ei! Ei pala kauan tuli t?ss? talossamme, jos min? j??n kotiin", sanoi Tapani p??t??n punaltaen ja sanoissa kuului lujuus.
"Leikill?ni toki sanoinkin. Mutta yht? min? sinulta vaadin, ett? opettelet kirjottamaan, jotta voit ilmottaa miss?