Korpelan seppä | Page 3

lankun nen?n Liisin jalan p??lt? pois, n?ki h?n jalan olevan s??rivarresta poikki. Em?nt? tempasi py?rtym?isill??n olevan tyt?n syliins?. Pienokaisen kasvot olivat vaalenneina kuin haavan lastu ja p?? retkahti ?idin k?sivarrelta riippumaan varatonna. T?m?n n?hty??n em?nt? puristi Liisin rintaansa vasten ja kauhusta ihan mustuneena huusi: "Rakas Jumala! Kuollut Liisi! Liisi kultani, Liisi kultani, Liisi kultani!"
Maria kun n?ki em?nn?n olevan melkein j?rjelt??n, tarttui h?nt? olkap??h?n ja sanoi: "Ei Liisi ole kuollut, vain py?rtynyt. Laitetaan vain makaamaan ja pannaan kylm? k??re p??n ymp?ri, kyll? h?n selvi??."
T?t? totteli em?nt? ja Marian kanssa kantaa retuuttivat Liisin em?nn?n kamarin s?ngyn p??lle, jossa h?n alkoikin virota. Mutta mit? selvemm?ksi Liisi virkosi tajulleen, sit? tuskaisemmin rupesi h?n kiemuroimaan ja parkumaan, niin ett? kahden hengen t?ytyi pidell?, ettei sit? katkennutta jalkaansa rempsuttaisi aivan s?p?leiksi.
Tuli nyt is?nt?kin paikalle ja haki suuren villalankaisen vy?ns?, k??ri Liisin jalat sill? lujaan kiini ja hampaat yhteen puristettuina, sanaa puhumatta toimittautui Liisi? viem??n kaupunkiin saamaan l??k?rin apua.
?iti ei kuitenkaan uskonut Liisi?ns? miesten kuljetettavaksi, vaan toimittautui h?nkin matkaan. Ja kun venhe oli rannassa l?ht??n valmiina, niin em?nt? kantaen k?sivarsillaan vaatteisiin k??ritty?, kipe?sti vaikeroivaa Liisi? juosta hynttyytti venheeseen, jossa piitalle istuttuaan polviensa p??ll? heilutteli ja hyvitteli Liisi?, hokien: "Liisi kultani, Liisi kultaseni! Voi, voi sinua Liisi kultaseni!" Ei kuitenkaan Liisin valitus tauonnut, vaan niin kaukaa kun kolmivuotiaan lapsen ??ni voi kuulua, kuului Liisin katkeramielinen valitus Luopaj?rven sel?ll? etenev?st? venheest?, mik? kahdella airoparilla soutaen ja huopariparilla huovaten kiirehti kaupunkia kohti.
Kotiin j??nyt talonv?ki oli kuni ukkosen ly?m?, puhumattomina vaan t?ll?kehtiv?t sinne ja t?nne. Mariakin tunsi el?v?ns? kuin unissaan. Ei tuntenut surua eik? iloa. Helteinen taivaskin n?ytti sulkeutuvan itseens? ja Luopaj?rven takaa n?kyv?t vuoretkin n?yttiv?t tahtovan k?tkeyty? synkk??n y?h?n. Ilmassa lentelev?t p??skysetk??n eiv?t n?ytt?neet tiet?v?n mihin menn?, luikoilivat vaan sinne ja t?nne.
Maria istui kamarinsa akkunan pieless? ja katseli sen tapahtuman syyt? ja n?ki ett? jos em?nt? ei t?n? aamuna karjatarhassa olisi lis?nnyt h?nen suruaan, niin tuota tapausta ei olisi tullut. H?n n?ki ett? lapset olivat kiikkulautansa laittaneet kiikkumaan entist??n korkeammalle, joten se kiikkuessa oli luistanut p??t??n my?ten, jossa lankun ymp?rille k?pertynyt Liisin jalka oli joutunut lankun nen?n alle. Ilman em?nn?n lis??m?? surua h?n olisi ollut kankaansa takana ja n?hty??n lapset siin? vaarallisessa kiikkuhommassaan joutunut est?m??n sit?. T?t? h?n siin? akkunansa pieless? istuessaan mietti ja aina v?liin tunsi ruumiinsa l?pi k?yv?n s?hk?virran tapaisen v?ristyksen, joka samalla sammui tiet?m?tt?m?ksi.
Viimein kuitenkin h?n melkein itse ajattelemattaan istui kankaansa taakse ja rupesi kutoa nelist?m??n entisen tapansa mukaan eik? muistanut v?symyst??n, vaikka k?det vapisivat. -- --
Nyt oli lauvantai-ilta. Maria oli kylpem?st? tultuaan pukeutunut puhtaisiin pyh?pukineisiinsa ja mit??n erityist? ajattelematta istui taas huoneensa akkunan eteen ja katseli kesantopellolla kisailevia lampaankaritsoita, jotka emiens? rauhallisina maatessa ja m?rehti? vippastessa pukkailivat toisiaan ja v?liin aina kapusivat kiviraunioitten korkeimmille huipuille, sielt? alas ja samassa toiselle, ja se kun kyll?stytti, niin varsinkin oinaskaritsat rupesivat taas pukkailemaan toisiaan ett? rusaus kuului huoneeseen aina silloin kun niiden otsat joutuivat vastakkain.
T?t? katsellessa Marian oma yksin?isyys rupesi tuntumaan ihan puristavalta. Tuntui kuin huoneen sein?t ymp?rill? likeneisiv?t kaikilta puolilta toisiaan, joitten puristavaan rakoon h?n tunsi olevansa joutumaisillaan. T?ytyi ihan katsoa ymp?rilleen ett? onko se totta. Sein?t kuitenkin seisoivat mykkin? entisell? sijallaan, ainoastaan pieni ly?m?t?n sein?kello yhdell? sein?ll? k?vell? naksutteli tasaisia askeliaan ja oli lopettamassa yhdett?toista tuntia. Sen n?hdess??n k?vi kuuma huumaus Marian l?pi ja kyynelten esiin tullessa tunsi h?n povessaan tuttua liikett? ja painoi p??ns? p?yd?n laitaan k?si??n vasten ja huokasi. "Voi, voi ett? ei t?n?k??n iltana tule Tapani. Ehk? jo ennen tulevaa lauvantaita tapaa minut vaikea aika, niin mik? on kohtaloni silloin! Eloko, kuoloko? Jumala sen tiet??."
Samassa rupesi ovesta kuulumaan hiljaista koputusta. Silloin Marian syd?n hytk?hti ja ihan leimahtamalla h?n kiirehti ovelle, jota auastessa h?nelt? p??si iloinen huudahdus: "No Tapani! Siin? hyv? miss? hyv?? mainitaan; olin juuri ihan odottamassa."
"Niinh?n sit? sanotaan ett? siin? paha miss? pahaa mainitaan", sanoi Tapani ja iloisesti hymyillen ty?ntyi sis??n, miss? heitetty??n takkinsa ja hattunsa naulaan, kierti k?tens? Marian ymp?ri ja veti mukanaan s?ngyn laidalle istumaan.
"En voinut sanoa paha sinua n?hdess?ni, olit niin hyv? kun tulit. En tiet?isik??n mink? makuista ik?v? on, jos en olisi el?nyt viimeisi? p?ivi?", kuuluivat Marian iloiset, mutta valituksen sekaiset sanat.
"Mutta todellakin, olethan ihan itkenyt, kun silm?si on aivan turvoksissa."
"En min? ole ik?v?? sanottavasti itkenyt, muuta minulle on tapahtunut."
T?m?n kuultuaan Tapani kalpeni ja n?kyi etsiv?n sanaa ennenkun kysyi: "Mik? sinulle sitten on tapahtunut?" ja ??ni v?risi t?t? sanoessa.
"Minulla ei ole en?? lehm??", sanoi Maria vapisevalla ??nell? ja kierti k?tens? lujempaan Tapanin kaulaan.
Sen kuullessa Tapanin silm?t leimahtivat iloisiksi kun kuuli ett? puhe ei ole pahemmasta kuin lehm?n vahingosta, ja rauhallisesti kysyi: "Mik? sinulta lehm?n vei?"
"Talon lehm?n kanssa puskiessaan poltti suitsussa jalkansa niin pahoin ett? t?ytyi lopettaa."
"No sit?k? sin? sitten rupeat itkem??n silm?si puhki. Lapsethan semmoisia itkev?t."
"Se raukka k?rsi niin hirmuisia tuskia ennenkuin is?nt? joutui lopettamaan, ett? tuskin voinen koskaan unohtaa sit? kamalaa n?ky?, kun se tuskissaan pieks?ytyi maassa makkarana tuossa aholla ja veri roiski jaloista, joista tuskissaan laukkaillessa tuossa louhikolla olivat kaviot l?hteneet."
"No mutta mit?s vahingolle tekee. Ja katsohan