Korpelan seppä | Page 2

kuni mielet?n eik? ymm?rt?nyt mit? tehd?; ei edes voinut menn? puhuttelemaan Maatikkia, se kun ihan mielett?m?n n?k?isen? kiemurteli, pieks?en ja kimpsuttaen jalkojaan, joista veri yh? roiski kauvas ymp?rille. Maria v??nteli ja v?liin pieksi k?si??n yhteen ja vapisemisen pakosta hoiperteli sinne ja t?nne, ja yhteen kiristyneitten hampaitten raosta ik??nkuin v?kisten tunkeutui katkeamattomat voivotukset.
Tuokion kuluttua h?n kuitenkin melkein itse tajuamattaan l?hti juoksemaan peltojen perill? kynt?m?ss? olevan talon is?nn?n luokse, joka n?hdess??n Marian ihan mielett?m?n n?k?isesti juoksevan sinnep?in ja kuultuaan h?nen tuskaiset katkeamattomat voivotuksensa seisotti hevosensa ja Marian viel? ollessa kaukana huusi: "Mik? on tullut? Onko joku kaivoon pudonnut? Vai mik?? Onko tuli irti?"
"Maatikilta on kaviot l?hteneet", kuului Marian suusta h?t?isesti melkein huutavat sanat, jonka sanottua p??si parahtava itku.
Is?nt? painoi auransa syv??n, nakkasi suitset aitaan kiinni, jota tehdess??n sanoi: "No Jumala n?hk??n, mik? kumma silt? nyt on kaviot vienyt!" Sen sanottuaan l?hti juoksujalassa katsomaan sit? tapausta. Silm?t renkaisillaan, ett? valkeaiset n?kyiv?t ymp?ri ruskeitten silm?ter?sten, l?heni h?n Maatikkia, joka t?ll? v?lill? oli noussut ja laukannut toiseen paikkaan ja kaatunut uudestaan samalla tavalla pieks?m??n itse??n.
Maatikin luokse tultuaan is?nt? punalti suurta takkutukkaista p??t??n ja sanoi: "Siit? on lehm? mennyt. T?ytyy lopettaa sen tuskat." Sen sanottuaan juoksi suuren kirveens?, jonka hamaralla voimainsa takaa iski Maatikin otsaan, jolloin kaikki j?senet lavahtivat liikkumattomiksi. Nyt is?nt? tempasi tupestaan ter?v?n veitsens? ja kahdella vihlauksella aukasi Maatikin rinnan, josta kohisevana koskena l?hti tulemaan mustanruskea veri.
T?m?n tehty??n is?nt? rupesi kiireimm?n kautta toimittamaan Maatikkia lihaksi, eik?p? siin? ollutkaan pitk? aika ennenkun Maatikista oli nahka tangolla ja lihat suolassa.
Maria ei t?t? voinut n?hd?, meni vaan y?vuoteelleen ja siin? kiemuroiden ja k?si??n v??nnellen itki ja hoki: "Voi, voi Maatikki parkaa! Voi, voi Maatikki parkaa!"
H?n ei nukkunut koko y?n? ja silm?t olivat turvoksissa itkusta. Kun muutakaan ei osannut tehd?, niin talon em?nn?n menty? aamulypsylle meni h?n karjatarhaan hyvittelem??n lehmi?. Kynsistelless??n em?nn?n lypsett?v?n lehm?n korvain tauksia vaikeroi: "Voi, voi ett? ei ole minulla lehm??! Ei usko kukaan miten katkera on mieleni, kun piti lehm?n menn? sit? tiet? ja joutua lehm?tt?m?ksi ja n?hd? se surkeus."
Talon em?nt? kun t?ss? Marian vaikeroimisessa luuli kuulevansa sit? ett? Maria toivoisi saavansa talosta lehm?n, jossa kaupassa korvattaisiin h?nen vahinkoaan, niin tekeytyi tavallista kylmemm?ksi ja lehm?n alta maitokiulun kanssa noustuaan, keikauttaen pitk?kaulaista p??t??n ja h?nt??ns? ylpe?sti heilauttaen, sanoi: "Oma syysi! Mit? laitoit sille eri suitsua juuri kuin pyydykseksi; olisihan se tullut ilmankin hyvin aikaan. Sen siit? sitten sait. Kiitos keikaus ettei meid?n lehmist? sattunut siihen viem??n sorkkiaan. Eik?h?n tuo ole suon silm??n mennyt, sy?t suuhusi, niin tied?t saaneesi. Kiit? ett? sattui miehi? kotiin, jotka korjasivat lihat. Siit? osaat vasta olla viisaampi. Oppia ik? kaikki. Sen min? sanon semmoisesta vahingosta, joka ei ole vahinko, vaan tollistus."
T?h?n ei Maria voinut virkkaa sanaakaan, kun kuuli ett? h?n sill? vaan lis?isi em?nn?n s?ttimishalua. L?hti vaan k?velem??n taloon ja k?velless??n pyyhki kasvojaan vaaleankirjavaan esiliinaansa ja kiirehti huoneeseensa, ik??nkuin kaikkea pakoon.
Huoneeseen tultuaan istui h?n p?yt?ns? taakse ja painoi otsansa p?yd?n laidalla oleviin k?siins?, siin? itke?kseen niin paljon kuin syd?n vaatii ja kyyneli? riitt??. Mutta samassa muisti olevansa piakkoin tulemassa ?idiksi ja muisti er??n kokeneen ihmisen sanoneen, ett? siin? tilassa ollessa itkeminen vaikuttaa pahaa. H?n hypp?si sent?hden yl?s ja puisti p??t??n. Sitten meni h?n pesukaapilleen, pesi kasvonsa ja k?tens? ja ne pyyhitty??n otti p?yt?laatikosta kuvastimen. Katsoen siihen kampasi h?n ruskeankellahtavan tukkansa yli otsasta kaatumaan taaksep?in. Tukkansa palmikoituaan h?n kuvastimeen katsoen korvallisiltaan yh? kammalla hiljalleen ohjaili sinne irtaalleen j??neit? lyhyit? tukan haimenia niskassa riippuvan vahvan palmikon juurelle ja sovitteli muotoaan niin iloisen n?k?iseksi kuin mahdollista. Viimein h?n pisti kamman ja kuvastimen p?yt?laatikkoonsa ja istuutui kankaansa taakse, otti sukkulan k?teens? ja asetti jalkansa poikimiin. Mutta kangas tuntui tavattoman raskaalta polkea ja sukkula rupesi t?risem??n k?siss? eik? osunut kankaan rakoon, vaikka kolmeen kertaan tarjosi. Nyt Maria laski sukkulan kankaan p??lle, vapautti jalkansa poikimia polkemasta ja rupesi katkennutta loimilankaa niisien takana liitt?m??n kiinni, mutta sormet tuntuivat kankeilta ja silm?t h?m?rtyiv?t v?kisten tunkeutuvista kyynelist?. Maria koetti viihdytt?? itse??n katsomalla talon lasten kiikkumista kun ne iloisina kuni perhoset paisteella kiikkuivat, istuen molemmissa p?iss? keske? telineelle asetettua pitk?? lankkua. Mutta ei t?m?k??n tuntunut huvittavan.
H?n meni nyt s?nkyns? p??lle pitk?kseen ja peitti kasvonsa lakanalla. Mutta jokainen j?sen n?kyi tutisevan ja tuokion per?st? kuului v?r?j?v?t sanat: "Voi ett? Tapani ei tied? tuskaani ett? kiirehtisi kotiin... Voi voi... Eik? h?n edes n?kisi unta minusta... Kunpa tiet?isin miss? h?n on, niin l?htisin sinne vaikka tielle kaatuisin. Mutta seitsem?ss? viikossa on h?n voinut kulkeutua alle ilman aidattoman... Hyv? Jumalani, jos nyt joutuu vaikea aikani... Jumala yksin tiet?? kohtaloni."
Mutta ulkona kuului heikko jyr?hdys, ja heti sen j?lkeen vihlaseva kirkaisu, joka jatkui syd?nt? s?rkevin? parkumisina.
Nyt Maria ihan kimpoamalla hypp?si yl?s. P??sty??n akkunan luokse, n?ki h?n talon nelj?nnell? vuodella olevan Liisin kiemuroivan maassa pitk?n??n, jalka raskaan kuutta sylt? pitk?n lankun nen?n alla, ja Kalle ja Katri parkuivat h?t??ntynein?.
"Hyv? Jumala sent??n!" huudahti Maria, sy?ksyen ulos menn?kseen Liisi? auttamaan. Mutta em?nt? oli pirtiss? taikinaa alustaessaan kuullut sen h?t?-??nen ja juoksi nyt taikinaisine k?sineen ulos ja joutui ennen paikalle. Viskattuaan