Korpelan Tapani | Page 4

Heikki Meriläinen
olin niin houkka, ett? itkin k??rmeen kuolemata. Siihen muut sanoivat, ett?
?ei ole paljon ihmisen luuta, kun semmoista s??lii. Kuoharikin kammoksuu k??rmett?, niin t?m? meid?n lapsi sy?tt?? ruokansakin k??rmeelle.?
?K??rmeen tuo lienee sukuakin, kun h?n on niin tottelematon?, sanoi muutama joukosta.
Tuota heid?n puhettaan en ollut kuulevinani, surin vaan sen k??rmeen kuolemaa. Juoksin pois katsomaan rauniolle, jonne se oli pantu, ett? eik? se alkaisi virota. Vaan eih?n se vironnut, joka kerran kuollut oli ja jonka p?? oli aivan repaleina.
Karvas oli mielest?ni katsella kuinka se siin? kuolleena makasi.
Mit?h?n se silloin minusta ajatteli, kun en min? sit? suojellut. Kun en min? ainoata yst?v??ni suojellut.
Mit??n hupaa, mit??n toveria, mit??n aikani hauskaa tuossa loppumattomassa, kolkossa vankeudessani minulle ei j??nyt, siin? meni minulta kaikki. Vesikarpaleet heruivat poskilleni.

V.
Karkasin mets??n.
Se kes? meni semmoissaan ja tuli talvi. V?limme sisko Katrin ja veli Sampan kanssa ei siit??n somentunut. Riitaa ja r?tin?? oli Katrin kanssa, ja Sampan hoito oli minusta karvasta kuin terva. Min? sain n?yryytyst?, vaan syd?mmeni ei ottanut n?yrty?kseen.
Seuraava kes? kun tuli, oli se minulle samanlainen kun mennyt. Samppa vietiin Katrin kanssa niitylle ja minut j?tettiin taas p?nk?n taakse siihen entiseen puolipime??n pirttiin. Koettelin rukoilla miten vaan osasin, lupasin olla n?yr? ja kuuliainen, vaan ei siit? heltynyt ylivalta. Piim?kuppi, leip?kannikka ja sen p??ll? v?h?n voita tuotiin, salpa oven p??lle ly?tiin ja sanottiin:
?Kyll? siell? ei ole h?t??, ilman pahoissa juonissasi itket, vaan kyll? siell? sulaa syd?mmesi.?
Olin kuudennella ik?vuodellani, siis kaikkein kilhuimmallani mets?ss? ja niityll? juoksentelemaan. Mutta menep?s nyt, kun olit oven taakse salvattu, koko kes?ksi salvattu nelj?n sein?n sis??n.
Kyyneleet tunkeusivat silmiini ja v?h?n v?li? ry?st?ysi syv? huokaus. Nousin katsomaan ikkunasta ulos. Kaunis oli ulkona p?iv?. Lampaan vuonat tanhualla hyppiv?t ja kippelehtiv?t. Minun k?vi kateeksi niiden tila. Aloin mietti? miten p??sisin ulos. K?vin pukata rys?ytt?m?ss? ovea, ett? eik? olisi unehtunut p?nkk? pois. Vaan ovi ei mahtanutkaan, sama kuin uunin kylke? olisi puskenut. Karvaaksi painui mieli. Ent?s, jos s?ren lasin? Vaan samassa n?in aivan kuin silmiss?ni ?itini, karahka kourassa, ja valtasi minut semmoinen pelko, ett? kauhisti.
Olla t?ytyi siis niin kun olin pantu. Vaan mietteet poisp??semisest? kun kerran olivat mieleen johtuneet, niin jatkuivat edelleen. Ja illan tullen tulin siihen p??t?kseen, ett? huomenna karkaan. Aamusella ennenkuin ty?lle menev?t k?tkeyn olkilatoon. Sitten kun ovat menneet, l?hden k?velyyn, menen vaikka minne asti. Joku hyv? ihminen ottaisi pojakseen. Min? kuvailin sit? niinkuin jo olisi tapahtunut. Vaan seuraavana aamuna, kun panin toimeen p??t?kseni, k?vi huonosti. L?ysiv?t minut olkiladosta hetken haettuaan ja ?iti jo siell? antoi kukak?sky? oikein tuntuvasti. Niskatukasta talutti h?n sitten kartanoon, ty?nsi oven raosta sis??n ja iski pitimen ovelle. Huusi sitten:
?Menep?s, poika, nyt pakoon.?
Katri ?idin kumppanina h?sysi ja akkunan takaa huusi:
?Tule niitylle, siell? on marjoja.?
Niin mielt? karvasteli, ett? hampaat puristausivat yhteen ja vasta kotvasen ajan kuluttua purskahti itku, tuli ?kki? kuin ukkosen sade.
Mutta karkaamis-ajatus ei ollut kuitenkaan t?ydellisesti haihtunut. Uudestaan se elpyi taas, ja tuli entist? valtavammaksi. Min? p??tin karata mets??n. Sielt? eiv?t l?yd?, kun juoksen kauvas. Tehty on ty? alotettu. Ja toivo taas hivensi sen p?iv?ist? vankeutta.
Ja kun seuraava p?iv? tuli, otin aitani ajohevoset, l?hdin kapistamaan alle ilman aidattoman. En tiennyt mik? tien p??ss? lienee, menin sit? soittuaan, juoksin mink? minusta l?hti, riensin kuin petoa pakoon. En uskaltanut tuskin hengitt??k??n, pelko ajoi takaa. Pelotti, ett? jos joku n?ki minun l?htev?n ja ly?ttyi per??n. Viimmein alkoi l??p?stytt?? ja sain rohkeutta katsomaan j?lkeeni, ett? n?kyyk? j?lest? ajajaa, ja kun ei n?kynyt ket??n, silloin remahti vapauden p?iv? silmiss?ni valoisimmalleen, silloin puhalsin tyhj?ksi tuon paisuneen rintani ja siin? puhalluksessa laskin tuulen teille kaikki katkerat muistot k?rsimisist?. Ik??nkuin voitosta sykki syd?n.
Muutaman vaaran liepeell? oli nuori, aukea aho, jolla oli paljon puolikypsi? puolukoita ja muutamia lyhyvi? vatunvarsia, joissa oli oikein mustanpunakoita, suuria mehevi? vattuja. Sille aholle oli kokoontunut suuri lammaskarja, joka niit? puolukoita sy?d? roplasi. Siihenp? asetuin min?kin ja aloin katsella niit? vattuja, jotka maistuivat paremmalta kuin vattu. Olin vapaana ja mieleni oli samanlainen kuin noilla p?ssikaritsoilla, jotka tuolla k?rysiv?t kesken??n ja v?list? aina kapusivat suurelle kivelle. Min?kin hyppelin ilosta, laittausin siihen lammasjoukkoon. Katselin niit? vattuja ja kun niit? ei ollut, niin selvittelin kypsimpi? puolukoita suuhuni. Sen lystimp?? en luullut olevan kell??n t?ss? maailmassa. Ei ollut vilu, tuntunut ei n?lk?. Kotiin en ajatellut menn? koskaan. Kaikki tuntui olevan paremmasti kuin kotona.
Ilma oli l?mmin ja kaunis, tyyni poutap?iv? oli. Vaan iltasella tuli hyvin julma ukkosen sade. Pilvi kun alkoi nousta ja liket? sade, niin silloin lampaat alkoivat juosta reklitt?m??n ahon laidassa olevaan, tihe??n kuusikkoon. Siin? n?kyiv?t jo ennenkin k?yneen, koska olivat aivan mustalle mullalle kuluttaneet kuusen juuret. Siihen lampaat asettuivat sadetta pit?m??n kuin kotiinsa, rupesivat maata ja m?rehti? vippasivat vaan niin rauhallisen n?k?sesti, eik? yksik??n n?ytt?nyt minusta pit?v?n v?li? olinpa miss? tahani. Pilvi nousi, ukkonen l?i tulta niin hirve?sti, ett? punasena l?im?hteli pilven savuavan n?k?set liepeet ja vett? alkoi tulla kuin saavista olisi kaatanut. Lehdikk?mets? kohisi kuin koski, ja tuuli riuhtoi puitten latvoja, ett? luuli mukaansa viev?n. Tuo oli v?h?n kamakkaa, vaan kun lampaatkaan eiv?t pel?nneet, niin en ollut min?k??n tiet??kseni. Asetuin vaan istumaan
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 48
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.