Korpelan Tapani | Page 5

hyvin tuuhean, pitk?oksasen kuusen juureen, ja siihenp? tunkeusi lampaitakin mik? sopi ja asettuivat nukkumaan miess? huoletonna y?teloilleen. Min?p? kanssa ty?nnyin kahden lampaan v?liin. Toisella oli kello kaulassa, kaunis kahdeksasoppinen vaskikello, ja se em? oli niin kesy, ett? k?si?ni nuoleskeli, min? taas sen kelloa katselin ja v?liin aina soittelinkin. Mutta pian uni silm?t ummisti ja siihen nukuin ihan henkihieverin? kuin hako.
Her?sin kellojen kilin?st?, kun lampaat puistellen pemistellen itse??n kiireimm?n kautta puittivat aholle etsim??n mit? murua l?ytyisi eineeksi.
Min?kin laittausin pystyyn. Vaan ?kki? s?l?hti korviini kimakka, uhkaavan sointunen naisen ??ni, ett?
?t??ll?k?s sen riivattu olet??
S?ik?hdin, ett? lys?hdin polvilleni, v?risin, ett? joka luun solmu lotisi. Vallaton itku purskahti, eik? ollut tointa paeta. Tiesin kyll? mik? oli tulossa. ?itini sisko, vanhanpuoleinen nainen seisoi edess?ni. Silm?t seisoi h?nell? p??ss?, ja hampaitaan purren tarttui h?n kiinni, nakkasi olalleen kuin jonkun pyydyksest? saadun otuksen. Uhkaellen kantoi kotiini.
?Sinua kuritetaankin nyt niin paljon, ett? tottelet. Entiset kuritukset ovat olleet v?h?t.?
Ja min? sainkin kuritusta, ett? sit? kuritusta tottelin, en uskaltanut paeta toista kertaa. Ymm?rsin, ett? oli tyytyminen p?nk?n takana olemaan.
Siin?p?h?n kes? meni.

VI.
Ty?nteossa.
Hein? kun saatiin tehdyksi ja leikkuut leikatuksi, niin ?iti alkoi asua kotosalla. Min?kin sain v?h?n vapautta, ja nyt oli Samppakin jo vahvistunut, ettei tarvinnut souvatusta. Se vanha k?tkytkin oli jo h?vinnyt koko talosta. Vaan v?lit ei meill? Katrin ja Sampan kanssa paranneet siit??n. Katri ei ollut heitt?nyt pois kielen pieks?mist?. Samppa taas kun vahvistui, niin alkoi kyet? kanssani n?telem??n. Min? kun pahan syd?mmeni t?hden olin joutunut sortotilaan, niin h?n hoksasi sit? jo pienen? k?ytt?? hyv?kseen. H?n pakkausi minun kanssani n?telem??n, kun ei h?nelle suotu mink??nmoista leikkikalua paremmin kuin muillekaan. H?n kiersi minua kuin paha p?ssi karitsa, ett? oli ristin? joka paikassa, ja kun lien sitten sattunut sys??m??n h?nt? v?h?nk??n, niin silloin oli jo vankumassa ja r?nkym?ss? kuin p??st??n leikattava. Se lankesi luonnosta, ett? minulle siit? selk??n loikutettiin, olipa syy kenen tahansa. Sanottiin vaan, ett? vanhemman pit?? olla viisaamman ja antaa per??n. Semmoisenaan se meni aika edelleen, viikko viikon per?st?.
Tuli kes?kin taas, vaan sitte sain jo seurata ty?miehi? sek? niitylle ett? pellolle. Nyt luulivat vanhukset minun voimistuneen niin, ett? kykenen ty?h?n muitten mukana, ja niinp? ajettiinkin aamusella yl?s silloin kun muutkin l?htiv?t ty?h?n. Se tuntui liian vaikealta taas vuorostaan. Niitt?m??n pakotettiin, vaan eih?n siit? tullut porikkata. J?lki tuli kuin lehm?n sy?m?, ett? h?vetti itse?nikin. Silloinpa olin virkani menett?nyt ja pantiin lehti? taittamaan. Niit? kyll? rupesi tulemaan kuin turkin hiasta, kun vaan olisi voimia riitt?nyt. Vaan siit? tahtoi olla risti, ja n?lk? pakkausi lopulla rupeamaan ihan yhdeksi taloksi, kun ruokaa ei annettu minulle tihe?mp??n kuin aikuisillekaan henkil?ille. Semmoisen poika palleron luultiin kest?v?n miehen rinnalla. Tosinhan min? tavallani kestinkin, vaan huonomman se v?symys ensiksi voitti. Iltasellakin iltasta sy?dess? kun sain ruokaa kipeimm?n n?l?n silm??n, niin nukuin pala suuhun, ett? saivat muut kantaa vuoteelle. Mutta joskus j?in siihenkin, ett? y?ll? kun satuin her??m??n, niin palanen oli kourassani. Silloin ratuutin leip?? v?h?n, nukahdin uudelleen, sill? unilusikka oli makeampi, aamulla nelj?tt? k?ydess? kun piti olla matkassa.
Niin sit? menn? nuivattiin eteenp?in, ettei sen merkillisemp?? koko kes?n? tapahtunut. Selk?saunojakin tuli harvempaan, kun sain olla Sampasta erill?ni.

VII.
Isois? puhutteli kaimakseen.
Syksypuolella kes?? muutamana pyh?n? tuli meille paljo vieraita. Miehi?kin oli l?hemm?s kymmenen ja niitten joukossa er?s hyvin vanha ja ryhdikk??n n?k?nen ?ij?. Se kuului olevan minun isois?ni. Isois? kutsui minua k?tt? antamaan ja puhutteli kaimakseen. Enk? min?k??n kauvan viipynyt, ennenkuin menin rohkeasti, lopsautin k?tt? ett? l?isk?hti. Ja samoja antimia jakelin kaikille vieraille. Sitte se vanhus kutsui siskoani ja velje?ni k?tt? antamaan, vaan ne eiv?t tahtoneet tulla, ei mink??n edest?. Vanhempien pakotuksesta tulla k?nnistiv?t kuitenkin. Vaan eih?n siit? tullut oikeata kalua siit?k??n annista. Isois?lle vaan pistiv?t kuin joku pikkukapine olisi ollut muilta salaa kouraan pistett?v? ja sen kanssa menn? kyykk?siv?t karsinasoppeen, josta alkoivat katsoa ?ll?tt?? kuin lehm? uutta konttia. Muuan niist? vieraista sanoi, ett?
?tulee raitis mies t?st? Tapanista. Ei t?m? ujostele en??n. N?? toiset ovat ujompia.?
?Ei sill? Tapanilla ole h?py? ujostella ket??n?, sanoi ?iti. ?Vaikka olisi mink?laisia vieraita, niin siell? se on joukossa. Jos kielt?isikin, niin eih?n sille lie suusanasta apua, se ei tottele, kun ei vaan keppi? ottane. N?m? toiset ne vaan kyhn?tt?v?t, ei ne n?m? pakkau vierasten jalkoihin.?
Vaan siihen sanoi ukko, ett?
?rohkeus ei ole vika, vaan se on tapa. Oraasta se touko tutaan. Kyll? sen n?kee ett? kaimasta tulee mies. Kunhan joutuu viidesti viisitalviaaksi, niin ei ole kutaleilla asiaa sen nokan alle sateen pitoon.?
Vaan ?itini, joka oli melkein toivoton minun oikeamisestani ihmiseksi, alkoi vaikeroiden selvitt?? minun puoliani vieraille:
?Ei se olisi tyhm? Tapani, vaan se on niin tuiki tottelematon ja ?ikk?p?inen, ett? se ei taivu hyv?ll? eik? pahalla. Ei sit? vailla, ett? sit? ei ole kuritettu, vaan siit? ei ole apua. Se on niin pahankurinen ollut aivan pienest? l?htein n?itten toistenkin siki?in kanssa, ett? on kynsi? niilt? silm?t pois. Ja sit? on kuritettu kurittamallakin, vaan sille ei ole tehoa. Sanotaan, ett? nuijien pojasta pahasta, vaan aivan pahasta ei nuijienkaan. Mutta t?ytyyh?n sit? kuitenkin koettaa mink? voipi. Raamattuhan sanoo, ett? joka vitsaa s??st??,