Kootut teokset IV: Kertomuksia ja kirjoitelmia | Page 8

T?in tuskin saapui h?n asuinmajaansa, kun jo kukertui vuoteellensa, jossa h?nt? ruokamuori hoivasi. H?n oli nyt kokonaan kuuma.
Eih?n en?? ole el?m?ll? oikeita laitoja: kun mies on juuri ehtinyt menestyksen p??h?n tarttua, sen jo h?nelt? kova onni tempaa!
Ja tuosta kaikesta oli kappelin neulasanainen raatarikin jo keksinyt pist?v?n laulun, jonka kertomuksemme t?ytel?isyys vaatii t?h?n liitt?m??n:
No kaikkinakin p?ivin? Maailmaan synnyt??n: Ett' onni k??nt?? selk?ns?, Kun el?? mielit??n!
N?in kuului laulu ja t?llaisena se kappelin kansassa kulki.
* * * * *
Vuodettaan viel? pehmitteli Aatami, kun er??n? aamuna ajoi postihevosella pihalle supiturkkinen uhkea matkustaja, joka kovasti tiukkasi n?hd?kseen koulun hra opettajaa. Kiihke?sti paloi h?nen silm?ns? ja levottomin askelin seurasi h?n ruokamuoria, joka h?net johti Aatamin sairasvuoteen luo.
-- Ulos, sin? tuhma talonpojan vaimo! kiljasi h?n ensi ty?kseen ruokamuorille, joka tahtoi h?nelle selitt?? herransa tilaa. -- Tahdon puhua ainoastaan herrasi kanssa.
Pelj?styneen? v?istyi vaimo tiehens?.
-- Armahtakaa, hyv? herra, armahtakaa housutonta miest?! rukoili Aatami hyp?ht?en s?ik?htyneen? s?ngyst??n seisomaan. -- Viatonna ja rahatonna seison t?ss? edess?nne kuin palava kynttil?, armahtakaa!
-- Suokaa anteeksi, sive? herra, ett? teit? h?iritsen! Nimeni on parooni Farsson, Toivoniemen hovin haltija Uusinaan Elim?elt?. Olen kotimatkalla. Saanko tiet?? nimenne?
-- Olenpa, armollinen parooni, Aadamsson Kehnolin -- niin nimeni oikeastaan on.
T?m?n lis?uudistuksen oli Aatami keksinyt nimellens? sitten kun h?n alkoi perehty? ruotsinkieless?.
-- Oikein suloista! huudahti hra parooni. -- Te osaatte ruotsia ja tahdotte puhua ainoastaan ruotsia. Te olette sivistynyt gentlemani. Teist? on huoli pidett?v?. Teill? on hyv? tulevaisuus. T?m? tuhma kansa ei teit? ymm?rr?, sen kuulin kyytimieheni kertomuksesta. Se rakkari!
-- Niin oikein, t?m? kansa ei ymm?rr? minua. -- Vaan suottehan anteiksi, jos ma pist?n tuolta naulalta housut jalkaani.
-- Oikein, sive? herra, te teette oikein. Ja rohkenenpa teille tarjota paremman paikan. T?m? paikka ei ole teille sovelias. Olen rakentanut koulun. Te tulette siihen opettajaksi. Te opetatte n?yryytt? ja kuuliaisuutta. Kansa on uppiniskainen!
-- Niin oikein, uppiniskainen on t?m? kansa, joka ei tuo lapsiansa kouluun.
-- Oikein, sive? herra, te puhutte oikein. Kansa tarvitsee kovaa kuria. Mutta minun sanani t?ytt?? koulunne oppilailla, minun sanani, huomaattekos!
-- Teid?n sananne, armollinen parooni, on voimakas sana. -- Vaan suottehan mun tarjota lasin pukkiolutta, oikein hyv?? pukkiolutta? kysyi Aatami virinneest? toivosta hilpe?n?. Ja ennenkuin parooni enn?ttik??n vastata, oli h?n jo juossut ruokamummon luo.
-- T?m? n?yr? ja sive? nuorukainen, t?m? on oikea esimerkki uppiniskaiselle kansalle. Ja sis?neitseeni, joka nyt mun t?hteni ep?toivossa itkee, h?nkin iloita saapi, iloita tuosta sulhon heilakkeesta, jonka h?lle lahjoitan. Tuollapa h?n tulla ketkuttaa. Semmoisia miehi? tarvitsemme.
N?in lateli itsekseen parooni. Aatami saapui.
-- T?ss?, armollinen parooni, ruskeata, kuohaisaa pukkiolutta, oikein hyv??.
-- Te teette oikein, sive? herra, sill? matkustajalla on ankara jano. Sk?l, hra Adamsson! Te tulette onnelliseksi. Te voitte heti rakentaa avioel?m?n. Min? olen teille valmistanut kaikki. Te olette tervetullut. Mutta te tahdotte puhua ainoastaan ruotsia!
-- N?yrin palvelijanne Adamsson-Kehnolin puhuu ainoastaan ruotsia, kumarsi Aatami.
-- Oikein suloista! Se sopii gentlemanille. Nyt j??tte hyv?sti. Pian seuraatte j?ljess?. Pian tapaamme. J?t?n teille adressini. Te olette tervetullut. Teill? on hyv? tulevaisuus.
Parooni Farsson otti hyv?stit. Seitsem?n kertaa kumarsi h?nt? Aatami. Vieraan menty? seisoi h?n viel? tuokion aikaa lakitonna pihalla. H?n oli j?lleen terve ja onnellinen. H?n iloitsi toivossa.
-- Piti, piti! sanon teille, Kannusj?rven kappelin neitseet ja herrat; sill? osaanpa nyt ruotsia ja olen gentlemani. Virka. Avioel?m?. Hyv? tulevaisuus. -- Enp? tosiaan en?? olekaan Koiram?en Aatami, sit? en ole!
* * * * *
Viikon p?iv?t oli Aatami asustanut uudessa virkapaikassaan, kun h?n jo rakastui silmitt?m?sti. Kului kuukaus, niin oli h?n jo kihloissa paroonin fiinin sis?neitseen kanssa. -- Kuka neitsyt ei mieltyisi nuoreen gentlemaniin, joka puhuu ruotsia ja jolla on virka! -- Mehev? ja tuores, kuin h?nen ensim?inenkin rakkautensa esine, oli h?nen syd?mens? nykyinen morsian, joka tahtoi puhua ainoastaan ruotsia.
Kev??ll? juotiin ja tanssittiin h??t ja seuraavaksi jouluksi lis?si Aatamin perhe yhdell? tulokkaalla Suomen ruotsalaista herrasv?ke?.
T?h?n loppuukin tarina t?m?n pienen lis?puron juoksusta maamme ruotsinkieliseen sivistysvirtaan. T?m? matala puronen luikerteli pitkin olojen ep?kohtia, joista kuvia omistaen muodostui sen luonne, joka vuorostaan m??r?si purosen kohtalot.

SALAPOLTTAJAT.
I. KUNINKAALLISET KEMUT JA VALLANKUMOUS.
On iso havumaja jylh?n kuusiston keskell?. Halki havumajan juosta lirisee kirkas puro, kotoisin l?hteest?, jonka silm? l?ikkyy l?heisen vuoren rinnassa. Majan keskell? puron partaalla kiiluu tuli, jonka liekki kiehuttaa nokikylkist?, kivikantimilla seisovaa, kaitavartaloista viinapannua, jonka hartioihin liittyy vahvat nostosangat, ik??nkuin koukistetut k?sivarret. Pannu on kuin mustiin puettu tytt? tyller?, jonka kaulaa kaunistaa ruistahtaasta tehty palmikko. Palmikko sitoo tuon nokimustan tyt?n ruskeaan kaulaan nokimustan p??n, joka on torvellaan seisovan suppilon muotoinen ja muistuttaa H?meess? viel?kin tavallisesta morsiuskruunusta, joka kuitenkin on sommiteltu silkki- ja kultanauhoista, t?m? vaan vaskesta. T?st? vaskikruunusta l?htee kaksi j?ykk?? putkea, jotka kulkevat tynnyrim?isen vesip?nt?n l?pi, j??hdytt?en kuumuuttaan piipputynnyrin -- siten p?ntt?? nimitet??n -- raikkaassa vedess?, jota sinne johtaa puukouru l?hdepuron yl?osasta. Pannusta lirisee par'aikaa vaskiputkien eli piippujen kautta kirkas helmivirta, joka hetkeksi vaipuu levolle laajaan vaskikattilaan. Majan oikeanpuolista nurkkaa t?ytt?? syhtiamme, joka t?ll? kertaa on tyhj?, kun juuri sikunata tislataan, ja vasemman nurkan on valloittanut rankkitiinu. N?iden v?lipaikan omistaa er?s viina-ankkuri ja muutamat tuohikonteilla p??llystetyt pullot. Ankkuri kantaa selj?ss??n suolakontin ja muut h?ysterasiat sek? suojelee kupeillaan kakspuolista ev?spussia, jonka ??ress?