Kootut teokset IV: Kertomuksia ja kirjoitelmia | Page 7

verkaiset herrat ulos tupsahteli.
-- He tulevat, he tulevat! huudahti Aatami. -- Kuinka? mit? teen min?? menenk? ulos? Seisonko t?ss?? Mik? on s??dyllist? ja sopivaa? Kuinka tekisi hra Nurkkelin, jos h?n el?isi ja seisoisi t?ss?? Voi n?it? herrojen p?ivi?! Onpa kuin tuomion p?iv? t?m? kunnian p?iv?.
Ruttuun likisti h?n k?dess?ns? paperivihon. H?n vilkaisi viel? kerran ymp?rilleen. H?n avasi ky?kkins? oven ja -- siit? h?n katosi.
Juuri silloin astuivat sis?lle kappelin rouvat, neitseet ja herrat.
Eik? ket??n kohteliaana vastassa. Heid?n silm?ns? soikeni. Saliin vasemmalle k??ntyi rouvasv?ki. Kammariin oikealle astuivat herrat. Salin siivoa tyhjyytt? ihailivat naiset. Kammarin pukkiolutta janosivat herrat. Hetken aikaa istuivat kaikki niin ??neti ja juhlallisina kuin jouluaattona sopikin.
Vihdoin alkoi hra henkiherraa nikottamaan. Hra komisariusta yskitti. Hra kanttori alkoi harjoittaa ??net?nt? laulua: -- h?n haukotteli. Hra vallesmani teiskaili levotonna. Hra kirkkoherra aloitti puheen voisaatavista. Hra sihtieri alkoi silitell? olutpulloja. H?n k?veli nurkasta nurkkaan. H?n avasi lopulta ky?kin oven ja sielt? -- sielt? ilmestyi h?nelle Aatami: vihko lev?ll??n edess? lukea paahtoi h?n hiki otsassa.
Kovin h?mm?styi p?iv?n sankari. Yht'?kki? aikoi h?n aavistamatta ilmesty? juhlivassa seurassa, vaan nyt jo t?ytyi h?nen astua esille.
??neti ja h?mill??n, kuin sutten keskelle eksynyt lammas, tervehti h?n ensin herroja ja sitten pitkill? varvas-askeleilla siirtyi saliin.
Kuin p??t?n kukonpoika kiekaili ja py?r?hteli h?n ensin lattialla; sitten onnistui rouvasv?ki h?nt? tervehtim??n.
Keskell? permantoa avasi h?n sitten suunsa. H?n lausui. Herratkin tulivat kuulemaan. Syv? ??nett?myys vallitsi vieraissa.
Niin kuuntelivat he nelj?nnestunnin ja puolikin tuntia, jopa kolme nelj?nnest?. Vaan sitten kuului rouvasv?en suhinata, sitten alkoi hra henkiherra nikkoa: h?n nousi, h?n hiipaili ja h?nen rouvansa ja tytt?rens? tekiv?t samoin. Hra vallesmannia vaivasi levottomuus, kuin haukkaa kanain l?hist?ss?: h?n seurasi edesmenneitten j?lki?. Hra komisariusta alkoi yskitt??: h?n nousi ja h?nen tytt?rens? seurasivat h?nt?.
Aatami pys?htyi, kuumeni ja punastui, vaan eih?n sopinut lopettaa luentoa kesken. Silloin n?ki h?n suorastaan salin ovesta kammariin, kuinka siell? hra sihtieri silitteli pukkiolutta. Mutta h?nen piti jatkaa ja h?n jatkoi. Silloin vilkaisi kanttori edesmenneiden j?lki? ja haukotteli. H?n olisi mielell??n noussut, vaan miks'ei l?htenyt hra kirkkoherra? Luennon loppuun piti h?nen istua kirkkoherran vieress? ja harjoitella ??net?nt? laulua.
Ja hra kirkkoherran rouva ja hra kanttorin rouva -- ne hikoilivat suuttumuksesta.
Vihdoin kajahti p??t?s:
-- Niin oikein, t?llainen on anatomiallis-fisiologiallis-pedagogillinen luento lasten kasvatuksesta.
Silloin kavahti seisoalleen kanttori. Raikealla ??nell? aloitti h?n virren; mutta kun kirkkoherra nyk?isi h?nt? kylkeen, muisti h?n asemansa ja vaikeni.
Aatami tahtoi sitten hengenravinnon j?lkeen hengellisen s??dyn j?senille -- jotka en?? olivat j?ljell? -- tarjota pukkiolutta.
H?n johti heit? kammariin, vaan -- siell? seisoikin p?yd?ll? tyhjiksi riisutut pullot. Neuvotonna ja haikealla mielin silm?ili niit? Aatami.
Mutta vieraat kiittiv?t h?nt? ja j?ttiv?t hyv?sti.
-- He meniv?t, huokasi Aatami. -- T?m?k? el?m?ni juhlap?iv?? T?m?k? syntisen onni herruuden yrttitarhassa? Ja neitseet, te el?m?ni kynsilaukat, ette silm?yst?, ette sanaa suoneet mulle. Miksi ei ennustanut t?t? p?iv?? almanakka? Kirottava on almanakka!
Hervakkana heitt?ysi h?n vuoteelleen.
Vieraspitojen vaivoista nukahti h?n ja uni tarjosi h?nelle lohdutusta: h?n uneksi osaavansa ruotsia, oikein semmoista fiini? ruotsia, jota ??nt?m?ll? h?lle aukeni paratiisin portit. H?n ??nsi toistamiseen ja h?nen eteens? valmistui herkkuinen p?iv?llisp?yt?, jonka ymp?rill? ihanimmat neitseet h?lle ja h?n neitseille hymyili puhtainta ruotsia. Ruotsiksi soitti h?n p?yt?kelloa, niin edesk?vij?t kuin k?rp?set n?yr?sti hyppeliv?t "hit o' dit'i?". Ja vihdoin, kun h?n vihelsi oikein hienoa ruotsia, virtaili lasit t?ynn? samppanjaa ja muita etel?maan kalliita viinej?, kunnes h?n hekkumasta kyll?isen? huudahti: "ei en??!" Mutta se olikin suomea, jonkat?hden edesk?vij?t tarttuivat h?nen k?teens? ja taluttivat h?net ulos. Siihen h?n havahtui ja muistikin olevansa viel? mahdoton kaikkeen tuohon paratiisin hekkumaan, jonka osalliseksi uni h?nt? ohjasi ruotsinkielen avulla pyrkim??n.
Silloin seisoi h?nen edess?ns? vanha ruokamuori, jolta Aatami virka-ajallaan oli nauttinut ravintoa ja puhtautta; nyt kutsui h?n joulu-iltaselle. Aatamin olikin n?lk?. Matalassa m?kiss? maistui h?lle ohrapuuro ja kotiolut yht? makeilta kuin uniparatiisin herkut ja p?yt?viinit. Viel? kuuli h?n kuinka muori lapsineen tervasten takassa loimottaessa lasketteli jouluvirsi?. Jo oli h?n unhoittaa itsens?, h?n yhtyi veisuun.
-- Mutta -- h?n huomasi asemansa ja pys?htyi -- t?m? kieli ei kelpaa! Tuntuupa kuin olisin viel?kin Koiram?en Aatami, silt? tuntuu.
H?n kiiruhti majaansa.
Joulunpyhin? hankki h?n itselleen Ahlman'in sanakirjan. Y?t p?iv?t, unissaankin luki h?n ruotsia. Ja p??sem?tt?miin joutui h?nen kanssansa ruokamuori, kun ei en?? herran suusta suomen sanaa l?htenyt. H?n etsi l??k?rin ja toivoi parannusta, mutta l??k?ri vakuutti miehen olevan entist? terveemm?n, koska h?n nyt jo osaa ruotsiakin. Kappelin is?nn?t ja em?nn?t tulivat h?nt? puhuttelemaan lastensa koulunk?ynnist?. Jonkun katkonaisen sanan vastasi h?n heille suomeksi, vaan sitten seurasi kokonaisia palstoja sanakirjasta ruotsia. Vieraat ravistivat p??t?ns? ja palasivat kotiinsa.
Joulun-aika kului ja kev?tlukukauden piti alkaa, vaan ei ainoatakaan sielua tullut Aatamille oppilaaksi. H?n odotti viikon ja toisenkin -- tuli p?ivi?, vaan ei oppilaita.
Kovin k?vi Aatamin vasen puoli kipe?ksi. Eik? kappelin herratkaan k?yneet h?nt? lohduttamassa. P??lle p??tteeksi kuuli h?n er??n? sunnuntaina kirkossa ilmoituksen: oppilasten puutteessa on p??tetty kappelin koulu suljettavaksi, jonka t?hden koulun nykyinen opettaja on vapautettu virastansa.
Ja kun siit? Aatami sairastui, niin sit? ei ole hyv? kertoa! Ensin kylmeni h?nen p??ns? ja kuumeni syd?mens?, sitten vaihetteli kuumuus p??ss? ja syd?mess? niinkuin sen, joka vuorottain kokee tuntea ja ajatella, mutta joka lopulta ei jaksa tehd? kumpaakaan.