Kootut teokset IV: Kertomuksia ja kirjoitelmia | Page 5

unesta.
-- Mutta sanoipa se tytt?nen: "suomenkieli on niin kaunista!" H?n kuulee syd?meni sulosanoman, h?n kuulee! Istu, Aatami, istu ja kirjoita nuoruutesi morsiamelle!
My?h??n istui h?n iltaa ja hikoili, ?hki ja puhki; vaan sittenp? olikin valmiina kirje.
"Oi, sin? ihana kes?p?iv?n seisaus! mun auringon nousuni ja laskuni joka p?iv?, hetki ja minuutti! Minun lakkini on kuin minun syd?meni, joka eksyi shaaliin. Katso, t?m? on ennust?hti ja merkkein selitys! Anna siis kasvojes puoleeni paistaa, ett'ei pimenisi syd?meni kuin almanakassa kuu Hippolyytuksen p?iv?n?. Vastaa minulle suloisesti kuin kyyhkyinen, joka pitk?isen jylin?t? piilee juur' rakoon kallion, kuten seisoo kirjassa. Per??s' sieluni palaa, sill? enp? ole en?? mik??n Koiram?ki, vaan
Aatami Aataminpoika Kehnolin, Kehnosuon kyl?st?."
Niin kirjoitti h?n, ja er??st? iltaseurasta palattuansa l?ysi neitonen kirjeen takkinsa taskusta. H?n luki. H?n h?mm?styi. H?n ei tahtonut olla osallinen salaisissa rakkauden vehkeiss?. H?n kiiruhti viem??n kirjett? johtajalle. Onneton Aatami, onneton kirje!
Ja onneton oli se aamukin, jolloin johtajan kasvot Aatamia varjostivat. Almanakka ennusti sen p?iv?n "selke?ksi", vaan kirottava oli almanakka silloin, sill? sumuinen oli aamu, sateinen p?iv? ja myrskyinen ilta.
-- Aatami Kehnolin! lausahti vakainen ??ni.
-- T?ss? seison min? Kehnosuon kyl?st?, ilmoitti kumartaen Aatami.
-- Mit? on tapahtunut? jatkoi kuiva ??ni, osoittaen kirjett?.
Ohut nuorukainen vaaleni. H?n tunsi seisovansa jalkapuussa. -- Ar -- -- maht -- -- akaa! ?nkytti h?n.
-- T?m? kirje?
-- Mi -- -- mi -- -- minun.
-- Mik? on t?m? kirje?
-- Ra -- -- rakkauteni sanansaattaja.
-- Se on luvaton!
-- Se seisoo kirjassa ja edesmenneitten miesten esikuvissa, puolsi Aatami, kun oli ensi h?mmingist? vironnut.
-- Se on t??ll? luvatonta, jatkoi itsepintainen ??ni, ja t?n? iltana lankeaa lopullinen tuomionne.
-- Armahtakaa! huokasi viel? ohut nuorukainen; vaan sill? hyv?ll? sai h?n tepsi? ulos.
Pilvess? oli Aatamin p?iv?: suruja oli pilvet. Sateinen oli ilma: kyyneleit? oli sade.
-- T?m? kohtasi minua onnetonta, ett'en ruotsia osaa, haikaili kovaosainen poika. -- Herrasv?kisille en kelvannut ja talonpojan kielell? eiv?t syd?meni tunteet herrasv?elle kelpaa. Ruotsia t?ytyy mun oppia ja herruuden valtikkata kerran kantaa. Silloin, neitseet, silloin ojennatte k?tenne -- mutta vastaanpa silloin: ingenting.
T?ll? ?sken opitulla ruotsinkielisell? sanalla salpasi Aatami hetkeksi kyyneli??n.
Mutta ilta joutui. Opettajisto istui tuomiolle. Ja tuomio, ankara tuomio lankesi.
Sen kuuli Aatami. H?n tuomittiin seminaarista eroitettavaksi. Sen kuultuaan seisoi h?n ensin ??neti kuin pilvist? viskattu, vaan sitten yksin?isyyteens? sulkeutui ja my?h??n y?h?n itke? nyyhkytti.
Vaan y?ll? kokosi h?n voimansa ja kamsunsa. N?yr?ll? tyyneydell? seisoi h?n aamulla kohtalonsa edess?.
Koko Jyv?skyl?n pieni kaupunki, viel?p? lapset ja hiiretkin tiesiv?t sitten kertoa -- hyv?, etteiv?t kertoneet ennenkuin se tapahtui -- kuinka Aatami Kehnolin kulki ulos Vaasan tulliportista pieni punainen kirstu rattailla ja ohut kyynelsilm? nuorukainen kirstun kannella.
Pienetkin asiat ovat pieness? kaupungissa suuria.
Kun linnut oksapuissa Kauniisti laulelee, Niin suru syd?nt?ni Kovemmin kaivelee.
T?lle kansanlaululle oli Aatami seminaarissa oppinut s?veleen ja t?t? h?n nyt ajaa kolkutellessaan veteli.
-- Niin, siin?kin laulussa sanotaan, ett? puissa on oksia, joilla linnut kauniisti laulelee, pakisi laulettuaan Aatami.
-- Ainakaan ei ilolintu istu oksalla, jota tuuli lenn?tt??, tokaisi kyytimies.
-- Niin, niin, mutta sin?p? oletkin tuhma talonpoika, joka et n?it? asioita ymm?rr?, huomautti Aatami.
-- Olenpa sent??n puussani kiinte? oksa, jota ei tuulet nakkele. Ep?vakainen on suurten herrain onni, jatkoi kyytimies.
-- Tuollaista h?vytt?myytt? kuulee, kun haastaa kyytimiehen korvissa suomea, mutisi itsekseen ohut herra. -- T?m? ei kelpaa. Juuri sent?hden hra vallesmanni, hra komisarius, hra henkiherra ja hra Nurkkelin sek? muut herrat eiv?t n?iss? ja t?nkaltaisissa tiloissa suomea haastele. He tekev?t viisaasti n?ille nen?viisaille talonpojille. Mutta minunpa
-- suru syd?nt?ni Kovemmin kaivelee,
lis?si h?n.
Suru kaiveli todellakin poloisen pojan syd?nt?, kun h?n ajatteli miten h?nt? kotona kohdeltaisiin: kuinka ?iti rukan silm?t sulavat harmin kyynelist?, kuinka is?n harmaat karvat menev?t murheella hautaan, kun poika hylj?ttyn? ja viratonna palajaa is?n majaan.
Ja mit? sanoo kyl?n t?ysikasvuinen vaimov?ki? Tietysti nauraa, surkuttelee taikka h?v?isee poika parkaa. Hra Nurkkelin'in virka on tosin auki, vaan protokollat ja velkakirjat ovat ruotsia ja niit? on Aatamin viel?kin mahdoton selitt??. Todellakin: kotona odottaa tuska, kiusaus ja onnettomuus. N?ist? mustista tuumista keskeytti kyytimies Aatamin uudella kysymyksell??n:
-- Oletteko mik??n virkamies? kysyi h?n.
-- Olenpa vaan herra, vastasi matkustaja h?mill??n.
-- Virattomat herrat ja is?nn?tt?m?t koirat ennustavat huonoja aikoja -- vaan niist?p? ei olekaan puutetta, lis?si mies veitikkamaisesti.
-- Huutia, mies, tied? huutia ja aja hevostasi! varoitti Aatami totisena. -- Tied?, ett? el?m?ni on oleva tuhmille opiksi ja viisaudeksi, ymm?rr?tk??
-- Ohoo! olette sitte niit? herroja, joille t?ss?kin pitej?ss? leip?? leivotaan. Opettaja, huomaan min??
-- Niin totisesti, oikea opettaja.
-- Oppi ei vie ojaan, mutta ei kannettukaan vesi kaivossa pysy: el?m? kysyy, onko miehell? nen?? omassa otsassaan, muistutti ?lyk?s kyytimies. -- Mutta olettepa nuori mies, makea rusinamarja pitej?n tytt?rille -- joll'ette vaan ole raakuleena tiedon puusta tipahtanut, lis?si h?n pist?v?sti.
Aatamille iski todellakin kyytimiehen lauseista mieleen ajatus pyrki? pitej?n kouluun opettajaksi.
Pian tulivat he Kannusj?rven kappelin kirkolle, jossa oli kestikievari. Siin? kerrottiin, ett? kappelin uudessa koulussa oli opettajan virka avoinna. Toivon kipuna alkoi matkustajamme rinnassa hehkua. H?n pys?htyi paikalle. -- Voi sent??n, jos Kehnosuon kyl?ss? kerran kuultaisiin, ett? entinen Koiram?en Aatami, nykyinen hra Kehnolin, on virkamies ja opettaja Kannusj?rven koulussa! ajatteli h?n -- Silloin, ?iti vanhani, silloin, is?-Aatami, silloin t?ysikasvuinen vaimov?ki Kehnosuon kyl?ss? -- mit? sanoisivat silloin!
Aatami