Kootut teokset IV: Kertomuksia ja kirjoitelmia | Page 4

viel?kin hullummaksi", kuten Aatami muisti er??n viisaan papin saarnasta.
Kun sitten oli tarittu ja juotu kupponen teet? sek? laulettu ja kuultu laulua, alkoi Aatamia liikuttaa semmoiset tunteet, joita ei voi selitt??. Mahdoton oli h?nen kielt?? vasenta puoltansa, joka v?kisinkin tahtoi h?nt? johtaa viini? pusertamaan. Ja ennenkuin viel? laulukaan loppui, astui h?n vasemmalla jalallaan askeleen kasvojen paistetta kohden; kallistui sinne kuin p?iv?h?n kukka. Vaan silloin h?n kummia kuuli: mehev?t huulet pusertelivat ruotsia, joka h?lle salaisuuksien kielen? kaikui. Heti tempasi h?n jalkansa takaisin. H?n varistui ja hikoili. Onneton poika, ettei h?n ollut kilpikonna! H?peiss??n olisi h?n nyt kokonaan putkahtanut kuoreensa. H?n kuunteli viel? toista ja kolmatta ja kaikkia neitosia, -- ne olivat Jyv?skyl?n seminaarin neitosia, jotka "suomenkielt? ruotsiks harjoittavat". [T?m? oli siihen aikaan, jossa tarinan tapaukset liikkuvat.] Ruotsia vaan pilpattivat he.
-- Niin, he tahtovat olla herrasv?kisill??n ja silloin t?ytyy puhua ruotsia. Hra Nurkkelin oli sent??n viisas mies, h?n osasi ruotsia ja h?nkin oli herra ja sihtieri Kehnosuon kyl?ss?. Vaan minunpa poloisen on laitani toisin: "vaivainen mato ja matkamies" olen min?, ellen herruuden avainta salatussa kieless? keksi. Suuri, ankara muutos pit?? minussa tapahtuman.
Niin haikaili suruissaan Aatami. Vaan silloin h?nen tovereinsa keskell? kajahti: "Nouse, lenn? Suomenkieli" j.n.e., jonka laulettua pojan vasen jalka taaskin otti rohkean askeleen ja heti seisoi h?n kokonaisuudessaan mehev?in kasvojen paisteessa.
Nyt kuuli h?n suomea ja nyt kuultiin h?nen suomeansa. H?n kertoi kuinka vaikeata on oppia koko almanakan ulkoa. H?n puhui selke?st?, pilvisest? ja sade-ilmasta. Sitten ennusti h?n kaikki tulevaiset nimip?iv?t selv?sti kuin almanakka hamaan Sylvesteriin asti.
-- Is?ni osaa ulkoa vaan kynt?miehen almanakan, joka on lyhyt; mutta etteh?n semmoista kuitenkaan tahtoisi kuulla?
-- Tahtoisin, oikein mielell?ni, suomenkieli on niin kaunista! liversi hymyillen mehev? neiti. Se tuntui Aatamille hunajasateelta p?iv?npaisteessa. H?nen vasen jalkansa ojentui esiin ja h?n ryk?isi ja sitten lausui: -- Niin kuulkaa mun suustani alhaisen kynt?miehen sanat!
[Koska lienee hupaista tutustua is?-Aatamin almanakkaan, liit?mme sen t?h?n h?nen poikansa suun hedelm?n?, kuten seuraa:
Tuomaasta kuus kynttil??n, Siit? kolme Mattiin, Siit? nelj? Maariaan, Siit? viis Vappuun, Siit? kahdeksan Juhannukseen, Siit? nelj? Jaakkoon, Siit? viis Petroon, Siit? viis Mikkoon, Siit? viis Pyh?mieheen, Siit? seitsem?n Jouluun.]
Juuri sai h?n is?ns? almanakan lukeneeksi loppuun, kun illan is?nt? h?nt? l?hestyen viittasi puheilleen. Siin? kuuli h?n hiljaisia, vaan tuikeita sanoja, ja kovin pitki? puheita kuiskattiin h?nen pit?v?n tytt?selle. Siit? pojan p?? vasemmalle kallistua nutkahti kuin katkennut kaalin kupu. Nuivalla nenin h?n nyt hiipaili kuution muotoiseen kammioon, jossa, kuten ukkosta piillen, pilvien v?list? p?iv?? tirkisteli.
Sitten l?hestyi illan is?nt? mehev?t? neitosta ja muita neitosia ja he puhuivat kesken??n Aatamilta salattua kielt?: se oli ruotsia.
-- Ah, paljon puuttuu multa! huokasi Aatami. Herrasv?kisille ei kieleni kelpaa ja sent?hden t?ytyy mun paeta. Niin h?v?isk?? ja pilkatkaa kesken?nne onnetonta, te paratiisilinnut, kunnes kielt?nne ymm?rt?? Kehnosuon poika! Ymm?rt??p? h?n sit? kerran ja -- silloin herranen aika!
-- Eip? niin -- kuiskasi h?lle er?s tovereista -- vaan kerran t?ytyy kaikkein t?ss? maassa osata ja puhua suomea ja -- silloin herranen aika! Sit? toivon min? ja sent?hden tahdon el?? ja kuolla kuin suomalainen.
-- Niinp? oletkin sin? paatunut talonpoika, johon ei kajoo korkeamman esimerkin voima! tokaisi Aatami. -- Min?p? kaikesta n?en, ett'ei sovi puhua suomea kuin jokap?iv?isess? ty?ss?, josta jokap?iv?inen leip?mme nautitaan. Vaan jos ilon ja riemun pikarista tahdomme juhlien herrashetkin? juoda -- kuten sanoo er?s viisas saarna -- tulee meid?n oppia kielill? puhumaan niinkuin nyt edess?mme n?hd??n ja kuullaan.
-- Vaikene, l?piviisas almanakka! tiuskahti h?lle toveri. Ja silloin taukosi my?skin pianon soitto, joka yhteislaulun j?lkeen oli kaikunut er??n neitseen sooloa laulaessa.
Iltaseura oli lopullaan. J?tettiin hyv?sti.
Vaan hajallaan oli Aatamin p??, hajallaan syd?n. Puolipihassa ulkona muisti h?n lakkinsa unhoittuneen ja palasi takaisin. Ihmeekseen l?ysi h?n lakin kietouneena mehev?n neitseen shaaliin. Tytt?nen siit? kovin h?mm?styi, vaan Aatami n?ki sitten seuraavana y?n? unissaan itsens? kiedottuna niin ihmeen suloiseen ja lystiin shaaliin.
Jokainen ajatteleva ihminen tiet??, ett'ei en?? ole p??n hyv? olla, kun on korvia my?ten l?ksyj? ja kakskymmenvuotias syd?n t?ynn? semmoisia tunteita, joita ei voi selitt??. Sitten pit?isi viel? oppia ruotsia, kun muutoin ei ole mahdollinen herrasv?kisille, ja kuitenkaan ei semmoiseen oppiin anna muut aineet tarpeeksi aikaa. Jos siit? on syd?men ahdistusta, onpa pulaa p??ll?kin, johon lopulta kaikki koituu.
Kuitenkin oli Aatamin kohtalo semmoinen. Vailla oli h?n y?n unta, p?iv?n rauhaa. Kun nukkui, uneksi h?n neitseest?, joka kietoi h?nt? shaaliin; kun valvoi, muisteli h?n onnellista lakkiansa, joka eksyi neitseen shaaliin; kun ajatteli l?ksyj?ns?, tunsi h?n ik??nkuin p??ns? kiedotuksi neitseen shaaliin; ja syd?n -- se oli t?ynn? semmoisia tunteita, joita ei voi selitt??.
H?nen muistinsa, joka ennen raivasi tiet? el?m?n toiveille, oli nyt suljettu tietojen tavaroille. Turhaan luki h?n my?h??n ja varhain, istuen ja seisten, sill? t?ynn? oli h?nen sielunsa el?m?n tapausten romua, jota ei ymm?rryksen valta jaksanut j?rjest??. Niinp? p??tti h?n kuin p??ttikin tyhjent?? henkens? aarteet syd?mens? valtijaneitseelle.
-- Mutta huoliiko semmoinen paratiisin lintu rakkaudesta, jonka ilmoitan h?nelle suomeksi? ajatteli h?n. -- Oi, ett'en syntynyt pappilan karjapiiasta, joka puhui ruotsia, min? Kehnosuon poika! Tuntuupa kuin olisin viel?kin Koiram?en Aatami, silt? tuntuu.
Hetken aikaa istui h?n ep?toivossaan vasen k?si poskella, sitten tuumistaan her?si kuin