Kootut teokset IV: Kertomuksia ja kirjoitelmia | Page 3

joku voima tarttui poika paran k?sitynk??n ja h?n tunsi itsens? siev?sti ohjatuksi ulos illan pimeyteen. Ihmeiss??n h?n siin? kauan seisoi ristiss? k?sin ja ensin taivaalta t?hti? t?hysti, vaan sammui h?nen silmiss??n t?htien tuike; sitten vilkaisi maata ja puutarhan lumisia koivuja; vaan sankasti mustui talvinen maa; k??nsi p??ns? lamppujen valossa loistavan kokoussalin ikkunoihin, vaan silloinpa viimasi pojan p??t? ja h?n vilvoisalle hangelle kuukahti.
Semmoinen oli Aatamin ensim?isen kumarruksen seuraus -- tosin laatuansa harvinainen.
Kului y?. Koitti aamu. Kajahti koulun kello. Oppilasvirta vilisi kouluun. Vaan poissa on Aatami. Unetonna hikoili h?n y?ns?, toivotonna n?ki koittavan p?iv?n. Vuoteelle h?n illalla hangelta vapisten hoippui, siin? nyt vaippaan kapaloituna ep?toivon tuskia potee. Potee poloinen Aatami.
Vaan saapui p?iv?st? ilta. Toivottu ilta ja toivoton ilta. Iloinen ilta ja suruinen ilta. Valittujen nimet julkaisi koulun johtaja: toivottu ilonsanoma. Hylj?ttyjen nimist? h?n vaikeni: toivoton surun sanoma.
Sis?oppilas kun Aatami oli, asui h?n rukoussalin viereisess? kammiossa, jossa melkein hengitt?m?tt? sein?n l?pi kuunteli salissa tapahtuvaa p??t?st?. Ep?toivosta riutumallansa h?n v?risten odotti nime?ns? lausuttavaksi, kunnes viimeisen? kajahti: "Aatami Aataminpoika Koiram?ki", jolloin sairas vuoteeltaan hyp?ht?en, riemu??neen remahti.
Vaan huuto kuului saliin. Sielt? juoksi oppilassarja h?mm?styneen? kammioon. Vuorostaan h?mm?styi Aatamikin ja tunkeusi h?t?isesti s?nkyns? alle, josta h?n kuitenkin jaloista huomattiin ja pystytettiin kaikkein iloksi muiden valittujen parveen.
Pirte?n? ja raittiina kuin sateella nauris, jonka naatit tojottavat hajallaan -- niin seisoi Aatami tovereinsa keskell? terveen? ja hajalla hapsin. H?mill??n h?n ensin katsoa toljotti, vaan sitten lauseihin puhkesi.
-- Veljet! huusi h?n onnesta l?ikkyvin silmin. -- Tiet?k??, ett'en ole en?? mik??n Koiram?ki, vaan nimeni on t?st?l?hin oleva Aatami Aataminpoika Armfelt Kehnosuon kyl?st?!
Niin Aatami onnensa houreissa huikahti, vaan sitten muisti h?n seisovansa sairaan kirjoissa, jonkat?hden valitti p??t?ns? kovin huimaavan.
Pian tuli kuuluksi kaikille Aatamin jo ennest??n kuuluisa uusi nimi. Sitten ilmestyi h?n er??n? iltana koulun johtajan edess?.
-- Tahdon ilmoittaa nimeni.
-- Aatami Koiram?ki?
-- En ole en?? mik??n Koiram?ki, olen sukuni esikoinen ja tahdon olla Armfelt.
-- Armfelt! Koiram?est? Armfelt? Se on sopimaton.
-- Sen olen kirjasta lukenut ja tahdon olla Armfelt Kehnosuon kyl?st?.
-- Sopivampi on Kehnonen.
-- Sellaista nime? ei ole herroilla eik? kirjoissa
-- Taikka Kehnonius tai Kehnolin?
N?m? sointuivat Aatamin korville kauniimmilta, ja vasemmalle k?delleen kallistaen p??ns? h?n hetken tuumaili.
-- Tahdonpa sitten olla Kehnolin, lausahti h?n lopulta. -- N?yrimm?sti pyyt?isin tulla yl?s-otetuksi Aatami Aataminpoika Kehnolin Kehnosuon kyl?st?!
T?ll? nimell? nyt istutettiin Aatami vakinaiseksi seminaarin kirjoihin. Vaikka h?nen mielt??n kaiveli Armfelt'in kadottaminen, astui h?n kuitenkin entist??n tyytyv?isemp?n? tulevaisuuttansa kohti.
Tuskin olisikaan Aatami Kehnolin'in kouluajalta t?t? enemm?n kertomista, jollei olisi naisseminaari seissyt niin l?hell? miesseminaaria, ett'ei ollut kuin silm?nheitto matkaa. Tosin joutui h?n usein tovereilleen leluksi ja heit? useammin huvitti kuin muut, vaan seh?n oli h?nen yksinkertaisuutensa luonnollinen osa, josta ei h?nt? kukaan kadehtinut.
Jotakin vieh?tt?v?? tapahtuu vasta sitte, kun nuoren miehen el?m?n n?kym?ll? haamoittaa nuori nainen.
Hyv? seura on jo kaunis asia ja hyviss? seuroissa alkaakin usein moni kaunis asia.
Jokaisen kuun ensi tiistain iltana oli johtajan luona semmoisia hyvi? seuroja, joissa kynttil?n valossa loisti naisseminaarin neitosia ja miesseminaarin poikasia. Heill? oli sama laki kuin esineill? Helsingin teollisuusn?yttelyss?: he saivat toisiinsa -- noin syrjin karin -- katsella, vaan ei kajota.
Niinp? er??n?kin iltana oli sali kynttil?ill? valmiiksi valaistu: keskell? kattoa ilman hengess? heilaili kruunu t?ynn? valkeutta; salin per?ss? sek? kruunusta oikealle, tuikutti kynttil?it? ikkunoilla sek? p?ydill?, yksitellen ja parittain. Niinkuin kynttil?t, niinp? jakauntuivat neitosetkin salissa: ensin suuri soikean py?re? p?yt? kuin Viipurin rinkil?, jonka ymp?rill? neitseet kukkaseppeleen? istua kekottivat -- aivan kuin nimip?iv?rinkil?n ymp?rill? -- sitten istuivat toiset neitseet koreasti seini? vasten yksitellen ja parittain, aivan kuin kynttil?tkin. Vaan oven puolella teiskaili illan is?nt? kohteliaasti vastaan ottaen yh? uusia neitosia ja yh? uusia poikasia, joista neitseet tosin k??ntyiv?t oikealle, vaan pojat hiipailivat er??st? ovesta vasemmalle, johon he sis?ltyiv?t kuution tapaiseen kammioon. Sent?hden ei mit??n ritarillista seuraa salissa n?kynyt paitse v?limiten, kun illan istujain iloksi s?veliin puhkesi laulajain yhdistyneet henget taikka milloin ujoutensa kotelosta joku poikanen esille pujahti ja jonkun runon tahi tarinan luki.
Semmoisessa asennossa kaikki tyynesti istuivat. Vaan niinkuin p?iv?n tuulten j?ljilt? tykki tyyness? ilta-ilmassakin viel? j?rven kalvo v?rehtii, niinp? kuului naisten keskelt? suppeata puheen sipsutusta samalla kuin hypp?set mink? mit?kin puhety?t? nypl?si.
T?h?n seuraan Aatamikin astui. Ensin h?n ovella varovasti vaanieli ja ep?ili olevansa mahdollinen sis??n-astumaan, vaan j?ljess? kun toiset ahdisteli, riipaisi h?n ?kki? oven auki ja seisoi eteisess?. Kuten tavallisesti, astui Aatami nytkin esiin viistosti syd?menpuolinen kylki edell?p?in. Tervehtiess? vaan tapahtui pieni erehdys. Mutta siihen oli syyp?? er?s neitonen, joka juuri h?nen edell??n astui sis??n ja syv?sti niiasi, jonkat?hden Aatami eksyi tekem??n samoin. -- Miks'ei saisi terveht?? miehet samoin kuin naiset ja p?invastoin? -- vaikka neitseet t?ll? kertaa hieman hymyiliv?t.
Kovin huikenivat Aatamin silm?t n?hdess??n salin valkeudessa hymyilevi? kasvoja, ja otettuaan h?t?isesti kolme pitk?? varvas-askelta vasemmalle, seisoi h?n tovereinsa takana kammion ovella, josta pelvon sekaisella ihastuksella pilkisteli salin t?htitarhan kukkasarjaan.
Niin ihmeesti kauan t?ht?si Aatami yhteen kohtaan salissa, jossa istui sama tytt?nen, joka h?nen edell??n niiasi. Jotakin erinomaista keksi Aatami tyt?ss?, joka oli niin lihava, mehev?n punainen ja keltatukkainen, ett? olisi h?nest? luullut voivan viini? pusertaa, oikein semmoista hurmentavaa viini?, "joka tekee viisaan hulluksi ja hullun