Kootut teokset IV: Kertomuksia ja kirjoitelmia | Page 2

tulee, niinkuin vaimov?ki oli ennustanut.
Sit? varten piti p??st? jonkunlaiseen kouluun. Piti oppia tekem??n kirjoitusta ja r?tinki?. Is?-Aatami ainoata poikaansa esteli, mutta ?iti h?nt? puolsi, ja niin Aatami tehtiin verkaiseksi pojaksi kankaasta, jonka alkujuurena olivat mustat kotilampaat.
Siihen aikaan eli pitej?ss? [t?llaisen muodon t?st? sanasta on kirjoittaja tavannut ainakin er??ss? Uusmaan suomalaisessa pitej?ss? ja k?ytt?? sit? eroitukseksi sanasta pit?j? (subst. actor tekosanasta "pid?n") ja v?ltt??kseen tuota taivutuksissaan kangistuvaa "pit?j?s" muotoa] vanha koulumestari Sepeteus Sarkanen, joka oli tehty virattomaksi, kun h?n opetti seurakunnan lapsille maallistakin viisautta, jota sen-aikuinen kirkkoherra piti totisen kristityn yksinkertaiselle uskolle vaarallisena loukkauskiven?. Niinkuin kirkkoherra selitti, niin kaikki kirkonmiehet ja seurakunnan vanhimmat uskoivat ja t?m?n uskon hedelm?n? oli Sepeteus Sarkasen virkaero. Sen j?lkeen ainoastaan harvat ep?uskoiset vanhemmat, kuten kirkkoherra niit? nimitti, rohkenivat antaa lapsiaan tuon virkaheiton koulittaviksi; niiden antimilla vanha Sepeteus sittemmin eleli.
Kovin ep?ili Koiram?en em?nt?kin viedess??n poikaansa t?m?n tuomitun miehen kouluun. Muuta tiet? ei kuitenkaan ollut l?hist?ll? tiett?viss?. Sent?hden neuvoi h?n Aatamia seuraamaan totisten ja oikeain herrasmiesten j?lki?. Kun tulivat koulumestarin luo, ilmoitti ?iti, ett? poika osaa koko almanakan ulkoa, jonka t?hden h?nest? on hyvi? toiveita.
Koulumestari Sepeteus Sarkanen -- ei kukaan sanonut: hra Sarkanen -- oli pitk?kaulainen, laiha mies, jonka valkoiset hiukset ja harmaa takki n?yttiv?t yht? suorilta kuin h?nen vakava katsantonsa. T?m?n vakavan miehen jalkain juuressa sai nuori Aatami alkuvalmistukset h?m?r??n kutsumukseensa. Ankarasti t?ytti h?n muistiansa l?ksyill?, joita sitte koskenaan mestarilleen kertoi kuin kirja. Vaan koska h?nt? Sepeteus Sarkanen kysymyksill?ns? ymm?rryksen valtakuntaan johti, seisahti silloin pojan j?rki kuin sein?kello ja hetkisen aikaa silm?t, kuin kellon py?ryl?, liikkumatta naljattivat, kunnes koulumestari asian sanoilla ja keppins? ponnella ratkaisi, jolloin Aatami niin kauheasti punoitti ja h?yrysi, ett? h?n kotoista saunanl?yly? muisteli.
Syvemmin painui h?nen mieleens? Israelin historiasta k??rmeen ylent?minen korvessa, jonka selitys ei Aatamin p??h?n hevill? mahtunut, kunnes vanha Sepeteus sielunsa pohjasta kiivastui ja h?n pojan vy?t?isremelist? hetkeksi sein?lle rautakoukkuun ripusti. Viistosuuna siin? nuori herra oppiveljiens? varoittavaksi huviksi raskaasti kyyneli? kylvi, kunnes h?net mestarin armahtava k?si pelasti.
-- Siit?p? muistan olleeni koulussa, lohdutti itse?ns? Aatami, ja tied?np? kerran sanoa mit? herruus maksaa.
Mestari Sepeteus itsekin usein vuodatti lohdutusta kurinsa haavoihin, koska h?n lausui:
Opinsauna autuas aina, Koska vitsoin vihmoillaan.
Niin kului vuosia kolmikunta, jolla ajalla Aatami ehti yht? ja toista oppia; mutta kallihinta aarretta puuttui h?n viel?. Sen huomasi h?n, koska piti Kehnosuon is?nnille selitt?? ruotsalaisia protokollia -- sill? hra Nurkkelin oli halvautunut ja sen j?lkeen p??stetty pitej?n ruotuun. -- Kauan katseli h?n ??neti salattua kirjoitusta ja viimein h?pe?st? kerman vaaleaksi muuttui ja itkusilmin paiskasi protokollat p?yt??n. H?peiss??n siit? ?itikin itki ja vanha is?-Aatami kovin pojalleen nurisi. Olihan surkeata kuulla kyl?ss? kerrottavan, ettei Koiram?en Aatamista tullutkaan koulussa herraa.
Ja mit? lausui sitten kyl?n t?ysikasvuinen vaimov?ki?
-- Sit? nyt on ihme, millaiseen kouluun pantiin poika: ei ruotsin sanaa siell? oppinut. Pitk?llek? t?ll? suomella menn??n lakituvissa ja isoisten seuroissa? Sopisi nyt pojan astua hra Nurkkelin'in tilalle, ja sitten -- -- -- voi sent??n, ja semmoisella p??ll?! Mutta eih?n t?m? tuhma talonpoika tied? mit? kautta herraksi p??st??n.
N?it? haasteli vaimov?ki, ja surusta ja suuttumuksesta vietti Aatami monta unetonta y?t?.
Nousi sitten kirkas toivon aamu, joka valaisi Aatamin synkk?? mielt?. Sepeteus Sarkanen astui torppaan ja ilmoitti lukeneensa sanomalehdist? t?rke?n ilmestyksen.
-- Nouse, Aatami, lausui vakainen mestari, nouse ja rienn? virvoittavan veden tyk?! Auennut on l?hde janoavalle kansalle korvessa. Avattu on Jyv?skyl?ss? seminaari, johon nuorukaisia kaikilta Suomen ilmoilta kutsutaan, ett? he johtaisivat saloihimme el?v?n veden virrat, ja niin her?tt?isiv?t er?maan kukoistavaksi niityksi ja karkean maan t?hkiv?ksi viljavainioksi. Nouse, Aatami, nouse ja rienn? virvoittavan veden tyk?!
Vakainen ja juhlallinen oli t?t? lausuessaan koulumestari Sepeteus, ja ihmeiss??n, kuten profeetan ennustavaa ??nt?, kuunteli h?nen sanojansa vanha is?-Aatami sek? h?nen vaimonsa. Jotakin outoa, k?sitt?m?t?nt? juhla-aamun h?m?r?? tunsi silloin torpan v?ki ilmassa ja ajatus herruudesta haipui siksi kertaa nuoren Aatamin mielest?, koska h?n kirkassilm?isesti uuteen -- vaikka tosin k?sitt?m?tt?m??n -- toivohon virkosi.
Sepeteus Sarkasen neuvolla ja avulla hankki h?n joutuen tarpeelliset todistukset ja valmisti hakemuspaperit, joiden seurauksena oli kutsumuskirja Jyv?skyl?n seminaarin p??sytutkinnoihin.
T?ynn? outoja toiveita ja aavistuksia ilmestyi Aatami tutkintojen vaakalaudalle, jossa eritt?inkin h?nen muistinsa paino pelasti pulasta, jonka k?yk?inen ymm?rrys oli tuottaa. Pian tuli my?skin kuuluksi, ett? Aatami Aataminpoika Koiram?ki osasi koko almanakan ulkoa, jonka t?hden h?nest? oli hyvi? toiveita. Yhdenten? nelj?tt? hyv?ksyttiin h?n laitoksen koetus-oppilaaksi. Saman p?iv?n iltana kuulivat h?nen uudet toverinsa ensikerran luettavan almanakan ulkoa hamasta Aapelista niin Sylvesteriin asti, auringon, kuun ja t?hdet, kravut, neitseet ja skorpionit. Sittemmin saivat he usein nauraa t?llaiselle makealle huville ja Aatami n?ki sitten aina koko seuraavan y?n niin makeita unia.
L?heni joulu ja syyslukukaus loppui. Taas killui Aatamin, kuten jokaisen koetus-oppilaan, edistys opettajiston keskell? puntarin nokassa. T?m? oli ratkaiseva hetki, jossa ei almanakkakaan tahtonut auttaa, sill? varsinkin matematiikan lehtori l?ysi Aatamin kovin keve?ksi. N?in t?nne, noin sinne asiaa harkittiin, niin ilmestyy yht'?kki? opettajiston eteen ohutvartaloinen hoikka nuorukainen, jolla on ohut ruskea tukka, ohuet kasvot ja nen? sek? lauhkeat lampaan silm?t. Syv?sti kumarsi h?n kokousta ja matalasti vapisevalla ??nell? ?nkytti jotain semmoista kuin: "ar -- -- maht -- -- a -- -- kaa!" Vaan sittenp? heti