Kootut teokset III: Näytelmät | Page 5

PAAVOA.
HAUSSI. Suokaa toki, herra majori, meille anteeksi tuon ilkiön kujeet
ja hullutukset! Täst'edes emme tahdo suvaita häntä palveluksessamme.
MEIJERHOFF. Olkaa huoleti, herra ja rouva Haussi! Hulluja täytyy
kärsiä ja kujeensa hän kuitenkin jo lopetti. (Erikseen) Muutoin olisikin
hän mun taluttanut kuumille kiville.
SANNA. Jalosti lausui majori. Sillä viisaat nauravat tyhmäin
hullutuksille.
SALLA (syrjään). Ja tyhmät vihastuvat raivoon kuullessaan viisaita
neuvoja.
HAUSSI (avaa kirjettä). Vaan mist' on kirje, jonka seurassa Tää
häiriömme astui? Avattuaan. Katsopa! Sinetti nimen alla!
Meijerhoffille. Nimeä Salaamaan teiltä käsketään! -- Uteljas lienen,

kun mä alotan Näin lopusta, kuin nainen maltiton, Vaikk' alku ain' on
lopun perustus.
Lukee kirjeen ääneen alusta loppuun.
"Herra Haussi!
"Totuuden ja rehellisyyden nimessä kehoitan teitä, arvoisa herra, oman
sekä lapsenne kunnian ja onnen tähden, vieroittamaan luotanne erään."
-- Mitä? Vieroittamaan luotani! -- (Lukee edelleen) "Vieroittamaan
luotanne erään teidän mielestänne tähän asti sangen arvoisan ja
kunniallisen herran." -- Kummallista! Arvoisan ja kunniallisen
herranko vieroittaisin luotani? Hän ehkä luulee vielä Salmon olevan
lastemme opettajana. -- (Lukee edelleen) "Tällä herralla, joka teille
tohtii uskotella olevansa nuori naimaton mies ja teeskelee tytärtänne
kosioivansa." -- Naimaton mies! Tytärtäni kosioivansa! -- Varmaankin
Salmo. -- "Tällä herralla onkin todella kotimaassaan nuori vihitty
vaimo." (Tuokion hämmästyttävä äänettömyys, jolloin Meijerhoffin
silmät hajamielisesti harhailevat ympäri. Lukee edelleen vapisevasti)
"Tämän totuuden vahvikkeeksi panttaan teille kunniani sekä vakuutan
tarvittaessa yhtä monella todistajalla, kuin tämän kirjeeni kirjaimet. Te
tiedätte minun tuolla petollisella herralla tarkoittavani erästä rykmentin
majoria -- herra Meijerhoffia."
(Säikäyksestä kiljahtaen lyykistyvät Sanna ja Salla syletysten maahan.
Meijerhoff nojaa vapisten erään tuolin selkää vastaan, tuijottaen alas).
HAUSSI (vihan vaaleana ikäänkuin itsekseen). Totuus vai valhe
hämmästyttävä? Ei valhetta tuo nimi todista. Katsoo kirjeen alle. Se
todistust' ei enää tarvitse! Hirmuinen totuus! -- Nytpä aukenee Mun
eteheni Paavon ennustus Ja aavistukset. Irvikuvana, Häijysti
inhoittavana, nyt näen Edessäni tuon julman Molokin. Hänelle
arvo-istuinten himosta Mä viattoman oisin uhrannut, Ja sitten,
kauheasti pettyen Turhuuden markkinoilla, nielaissut Sisääni myrkyn,
jok' ois hävittänyt Mun sieluni ja ruumiini.
SANNA. Ja mun Sokaisi ahnas loistonhimo vaan: Jaloa, ihanaa ja
ylhäistä Näin kuoressa, en sydänt' tutkinut. Vaan nyt se puhkes' äkki

arvaamatta Eteemme haisevaisna.
HAUSSI. Aika on Lakaista huoneestamme saastaisuus Pois elkineen.
Kutsuu oikealta. No, Paavo, kiiruhda Sä työstäs palkintoa nauttimaan!
SEITSEMÄSTOISTA KOHTAUS.
EDELLISET. PAAVO tulee.
HAUSSI (osoittaa Paavolle lasia). Kallista täältä! Kiitos kunnia
Uskollisesta toimestas!
PAAVO. "No Morjens!" Mit' olin velkapää, ja sydämmeni Mihinkä
käski, sitä puuhasin. Vaan majorimme susiturkillen Voin onneksi tään
maljan kallistaa.
Ryyppää.
MEIJERHOFF (erikseen). Ah, etten tästä paeta mä voi!
PAAVO (ryypättyään Haussille). Suur kiitos teille!
HAUSSI. Juokse kutsumaan Nyt tänne Salmo!
PAAVO. Sepä sukkela On pyörähdys.
Menee.
KAHDEKSASTOISTA KOHTAUS.
EDELLISET, paitsi PAAVOA.
SALLA (tointuen). Oi armas Salmoni!
SANNA. Vahvistu, lapseni, ja anteeks suo Vanhemmilles tää hirmu
erhetys!
SALLA. Huomattu erhetys ja parannettu On anteeks suotu, rakas äitini!

HAUSSI. Niin, anteeks suo! Meijerhoffille. Vaan sulle taritsen Sen
kunnian, kuin koirallen, ett' astut Pois portailtamme! Paljastettu on
Alastomaksi häijyytes'; ei voi Sit' ihmisverhot enää peitellä. Oh,
inhoittaa noin ruma alaston! -- Siis juokse pois!
MEIJERHOFF (erikseen). Ah jospa voisin vaan! Mutt' olempa kuin
tuomiolle nyt Naulittu taikka juuritettu tähän. -- Toisille. Petytte,
herrasväki!
SANNA. Tuntuupa Kuin liepeessäni kiskois entisyys Mua rattaillensa.
HAUSSI. Ällös taaksesi Sä katsele, kuin Lothin emäntä. Pelastus
taritsee nyt kättänsä.
SANNA. Mä siihen tartun, riistän itseni Pois haaveksivain haluin
vallasta. Kaikk' unhotan ja toivon parempaa. Tuolt' astuu Salmo!
Salmo lähestyy. Salla kiiruhtaa vastaan, tarttuen Salmon käsiin.
HAUSSI. Nytpä päättyköön; Vaikk' onkin kiista raskas rinnassani.
YHDEKSÄSTOISTA KOHTAUS.
EDELLISET. SALMO. PAAVO tulee.
PAAVO (tullessa). Kas tuossa raita! Kas, sen ympäri Sorea Salla-kukka
kiertyköön! Osoittaen Meijerhoffiin. Mut pois tuo räähkämänty
siirtyköön!
MEIJERHOFF (erikseen). Nyt karsii mua. Aivan tuntuu kuin Vedellä
kylmäll' oisin valettu.
SALMO. Kuulinpa Paavolt' aivan ihmeitä, Jos totta on?
SALLA (osoittaen Meijerhoffiin). Niin, tuosta ilkiöstä?
HAUSSI. Se totta on.
SALMO (tulistuneena). Hän koston ansaitsee! Salmo vetää liepeensä

alta miekan ja Meijerhoff samoin. Voi tuhat tulta iskeväistä salamaa!
Sä harmaa hiisi, musta kyöpeli! Puhtaasen taivaan liekkihin ei saa, Sun
häijy, himoliekkis leimahtaa! Kiiruhda täältä! Ylenkatseella. Ah! mun
miekkani Häpeekseen katsoo tuohon tarttua. Oi, ettei ilma muutu
liekiksi Tuon polttamaan!
MEIJERHOFF. On soppa kypsynyt! Ei tulta tarvita, ei kokkia.
Puuhaa lähtöä.
SALMO. Hampaissa halvalla on halpaa.
MEIJERHOFF. Nyt häijysti mä nauraa katkatan, Kun nähdä sain,
kuink' ihmissieluja Voip' ostaa syöttämällä tarinaa Vaan heille korkeist'
arvo-istuimista Ja loistost' ylpeästä. -- Hyvästi!
Lähtee.
PAAVO (ojentaen ylpeästi oikeella kädellään nuuskarasian
Meijerhoff'ille, seuraa syrjittäin hänen lähtöään).
Vaan lähtönuuskaa, major, suvaitkaa Viel' arvoisalle nenällenne!
Meijerhoff menee.
HAUSSI. En Täst'edes ihmisyyttä halveksi, En kunniaa mä etsi
kerjäten. Ja lapseni, ne maansa kunniaks Edistykööt ja kansans' onneksi!
Siin' uskossa ja toivoss' yhdistämme Nää kukat saman myrskyn
kestäneet Ja saman kukkatarhan kasvatit.
Haussi ja Sanna liittävät Salmon ja Sallan käsi käteen. Paavo hypähtää
ja lyöpi käsiään ilosta ja tulee suutelemaan Haussin kättä.
Esirippu lankee.

SOTAISET VELJEKSET

Näytelmä yhdessä näytöksessä

HENKILÖT:
HANNU, vanhaa köyhtynyttä ritarisukua. LIISA, hänen vaimonsa.
ANTTI, | edellisten pojat NIILO, | ELMA, Niilon vaimo. KANSAA.
Näytelmä tapahtuu Suomessa