Kootut teokset II: Runoelmia 1886-1906 | Page 5

Teit? syleilen! Yst?vin? rintahani Painan jokaisen.
Vaikk'ei muut kuin surma yksin Yst?v?ni ois, Vakuutuksen helme?ni Tok' en vaihtais pois.
29/3 1887

LINNUNPOIKASET.
Kun linnunpoikaset pes?st??n Kes?ll? kypsyv?t el?m??n, Viel' eiv?t taida ne laulella, "Tiutiu, tiu tiu" vaan tiukkua. Sen verran oppivat ?idilt??n.
Suo heid?n kulkea maailmaa, Kokea, k?rsi?, oivaltaa, Niin ensi kev?h?n tultua On syv?, sointuva laulunsa Ja syd?mmiin se jo vaikuttaa.
Pain. 13/12 1887

HAAVEITA.
Olenko vaan yksi noista Miljonista elukoista, Jotka hetken hengitt??? Yksi noista tuhansista Kuolevista kukkasista, Jotka j?lleen h?vi???
H?vi?? kuin rakkulainen, Niinkuin liekki sammuvainen, Jok' ei tied? itsest??n. Miksi synnyin tiet?v?ksi, Kaipaavaksi, etsiv?ksi, Miksi toivon yhten??n?
Miksi aavistuksen sarven Tungen yli t?htiparven, Yli ??rimaailmain? El?m? jos loppuu t?h?n, Miksi synnyin etsim?h?n? Luomisty? ois petos vain!
Pett?? voivat kangastukset, Toki silm?n huomaukset Tosi luonto synnytt??. Saari, jonka n?en tuolla, Onkin ehk? vastapuolla, Kerran voin sen yll?tt??.
Kerran, jossain hienommassa Suuren luonnon saarelmassa Itseni voin saavuttaa. Saavuttaa tuon korkeamman, Puhtahamman, ihanamman, Jota henki aavistaa.
16/4 1888

TUMMA JA VAALEA.
Leski-?idill? Kaksi tyt?rt? Oli: tumma ja vaalea. Tyt?r tumma se Koko kunnalle Tuli kuuluksi kauneinna.
Tyt?r vaalea K?vi kirkossa Sek? seuroissa uskovain. V?ki vanha sen N?ki kiitellen, Kyl?n nuoriso naurahtain.
Tyt?r tumma se Pojat ymm?lle Pani luonteenhehkullaan. Monen liekist??n Saatti syttym??n, Monen her?tti toivomaan.
Tyt?r vaalea Yh? ankara, Yh? vakavan muotoinen. Sulon hymysuu, Ilonliike muu Oli outoa h?nellen.
Tyt?n tumman sen Joka poikanen Olis tanssihin tahtonut. Ja h?n naurusuin, Yh? innostuin Monet y?t oli tanssinut.
Tyt?r vaalea Rukouksissa Yh? valvoi hartaammin, Ja h?n haaveissaan K?vi kuihtumaan, K?vi silm?t jo kuoppihin.
?iti vaaleaan Toki luottaa vaan: H?nen tiens? vie taivaasen. Mutta tummasta H?n on murheisna: "Heit? maailma, lapsonen!"
"Ennen kuolisin Kuin ma hylk?isin Ilot ihanan nuoruuden." Tumma lausui niin Ja h?n temmattiin Kyl?n tanhujen py?rteesen.
Meni y? ja kaks, Kovin vaaleaks K?vi tummikot poskuet. Veri aamulla Tuli rinnasta Sek? silmist? kyynelet.
Tyt?r vaalea Rukouksissa P?in k??nsihen Jumalaan: "Sun on kunnia, Ett? siskoa Olet alkanut kutsumaan!"
Veri nuoruuden Pian terveyden Tuotti tummahan tytt?seen: Syd?n entist??n Tunsi liekki??n Paloi tanssihin uudelleen.
Meni y? ja kaks, Kovin vaaleaks K?vi tummikot poskuet. Jopa tanssissa Y?n? kolmanna Veri ruskosi vaattehet.
Veren purppura Pursui rinnasta, Kaasi kalmahan tytt?sen. Kaasi p?ivikseen, Ettei uudelleen Noussut tummikko tanssillen.
Tyt?r vaalea Rukouksissa Taas k??nsihen Jumalaan: "Hyvin, Herra, teit, Ett? siskon veit -- H?n ei totellut kuitenkaan!"
Kellot soivatten, Nuorten kantaen Tummaa tytt?? hautahan. Mutta vaalea ?iti raukalta Vietiin -- hourujen hoivalaan.
26/10 1888

VELDESLAAKSO
Yli-Krainissa, It?vallassa.
Komeat on Karavankivuoret, Juliset on alpit uhkeat. Ne ne Veldesj?rven laaksomailta Myrskyn tuhot?it? torjuvat.
Paljon aurinko suo paistettansa Soman Veldeslaakson lapsillen, Kansaa pulskeata kasvatellen, Hedelmi? maasta kansallen.
Vapauden hedelm?? ei viel? Kasva toki Veldeslaaksossa, Vaikka siell? vuorituulet huokuu, Ilma puhdast' on ja raitista.
Vaikka raikkahasti iltasilla Kansa joskus juo ja kirkuaa, Hengen kielet sen on soinnutonna, Luonto ??ni??n vaan irroittaa.
Vaikka laakson kymmenkunnat kirkot Soittelevat kilvan kellojaan, Soittavat ?in, p?ivin, illoin, aamuin, Kansaa eiv?t nosta kuitenkaan.
Soittakaatte, kirkot, kellojanne, Pois ne kansan ty?st? nukuttaa: Velttona vaan taivas-armoon luottaa, Mutta taistelunsa unhottaa.
"Toivonkirkko" tuolla sinivehreen Veldesj?rven saaress' uskottaa: Kuka vaan sen kellonnuoraan tarttuu, H?n sen voittaa, mink? toivottaa.
Petosta ja kansan peijausta! Toivonkello kunkin rinnass' on. Jokaisen on sit? helppo soittaa, Mutta ty? vaan viepi voittohon.
Veldeslaakson kansa nukkuu viel?, Omia ei tunne kellojaan: Maa on herrain, kansa kirkon orja, Kumpikin on j?ykk? vallassaan.
Terveytt? vuorituulet huokuu, Vapahina virrat kohajaa: Mukahanne, vapauden virrat, Veldeslaakson kansa temmatkaa!
28/10 1888

SYYSLAULU.
Niin synkk?, kylm' on p?iv?, On syys jo Suomessa. Kun s?ilyis toivontuike Syd?mmen pohjassa!
Pois v?istyi laululinnut Niin kauas Suomesta. Kun s?ilyis laulunhenki Syd?mmen pohjassa!
Ei kukka p??t??n nosta, Se vaipui turpeesen. Kun nousis raitis mieli, Syd?mmen kukkanen!
Palaa ne linnut viel?, Kohoo ne kukkaset, El?m? vaan kun valtaa Syd?mmen syvyydet.
Viel' armas p?iv? nousee, Valaisten Suomea, Kun s?ilyy valo ja l?mmin Syd?mmen pohjassa.
14/11 1888

K?YNTI KOTIKYL?SS?.
Kun kuljin kotilaaksoon, Sit' tuskin tunsinkaan. Siell' oli kaikki toisin Ja uutta kerrassaan.
En vanhaa n?hnyt muuta Kuin kuun ja p?ivyen Ja vanhat valtatuulet Ja virran savisen.
Maa, pohjaltansa vanha, My?s n?ytti muuttuneen: Nyt suurusviljan antaa, Mut ennen ohdakkeen.
Se m?kki, jossa synnyin, Matala, r?nstynyt, Se uuden uljaan tielt? Jo pois on v?istynyt.
Ja naapuritkin vanhat, Nyt nuoren n?k?iset, Ei niinkuin ennen juopot, Vaan selv?t, puhtoiset.
Kapakkar?hj?n kohtaan On koulu noussunna: Ei kuulu rekivirret, Vaan laulu sointuisa.
My?s kirkko, "koulun ?iti", On uusi seinilt??n. Mut ken se siell? nyyhkii Ja itkee yhten??n?
Kaikk' uudistuu ja nuortuu, Siis miksi huudellaan, Ett' uusi polvi kaataa Kumohon kaikki vaan?
Jos r?nstyneet se kaataa, Niin uutta rakentaa. My?s sen ty?t aikanansa Uus suku uudistaa.
20/11 1888

ELIAS ERKKO.
Syntyi 12/4 1863, kuoli Meranissa Tiroolissa 21/11 1888.
T??ll? kirjoist', el?m?st? etsit Totta, kaunista ja oikeaa. Suuntia loit teht?vihin suuriin, Ett? iloinnut ois is?nmaa.
Kultalankaa mieles kehr?eli, Kertorunon kerran luodakseen Suomen her?nn?st?, nousennasta, Suomen vy?lle siit? kaunisteen.
Suomen edistys ja Suomen nousu, Koko kansan hengen kasvanta, Mielt?si ne l?mmitti ja loisti K?yhyydess?kin ja sairasna.
Joudutella halusit tuot' aikaa, Jolloin kansa luontaisvoimistaan Suomalaisen hengen v?rit painaa Sivistyksen joka tuotelmaan.
Niinp? hautui mieless?si suurta, Aattehesi pyrki el?m??n, Mutta surma armotonpa s?rki Parhaat hankkehesi yhten??n.
S?rki niinkuin myrsky puuta pirstoo, Kunnes kaikki oksat irroittaa, Sitten rungon lehv?tt?m?n luhtoo, Suojattoman varren kukistaa.
Niin sun nuori el?m?si riutui, Aattehesi kuihtui nupussaan. V??rin sulle, v??rin Suomellemme, Jollei toivos toteuisikaan.
Sulle siell?, t??ll? Suomellemme Puhkee kukka, kasvaa hedelm?; Sulle siell?, t??ll?