Kootut teokset II: Runoelmia 1886-1906 | Page 4

Sinun, Sin? meid?n my?s, Siis meiss? t?yt? suuri hengenty?s!
On parannuksen merkki kasteen vesi, Se lapsen ohjaa puhdistuksehen, Vaan rakkauden sana, hengen mesi, Luo voimaa el?m?h?n uutehen. Siis ilmestyt? itses lapsessa, Niin lapsi l?yt?? kasteen Sinussa.
H?n kasvaa kautt' el?m?n myrskys?itten Ja henke?si huokuu maailmaan, Ei v?isty tielt? vihan vaahtop?itten, On valmis k?rsim??n ja kuolemaan. Kun h?ness' asut, Herra, el?m?, Ei kuolemassakaan h?n h?vi?.
27/7

EN ITSE.
Vast' ?sken nostit mun rinnoilles, Ja painoit povellesi. Jo tunsin tykkiv?n syd?mmes, Hyvyytes, autuutesi. Jo vapauttasi hengitin, Jo uskoin, toivoin ja rakastin.
S? laskit lapsesi astumaan, Pois juoksin johdostasi, Niin lankesin yh? uudestaan Ja rikoin neuvojasi: Nyt k?rsin t?itteni tuloksen, Nyt olen arka ja ep?ilen.
On, Herra, kasvosi pilvess?, Mun tukkehessa tieni. Suur' olin Is?ni syliss?, Nyt poistuneena pieni. Mun tempaa luoksesi uudestaan, Taas ala tiet?ni aukomaan!
Jok' askeleella k?y kanssani, Sun korkuiseks asti. Kun omakseni teet henkesi, Teen tahtos nuorteasti. J??n muuten orjaksi ainiaan, Jos is?nk?tt?s et anna vaan.
En orja, vaan Sinun sukuas, Sun leimaas tahdon kantaa; Sun t?ytyy mulle siis johtoas Ja voimanhenkes antaa. Jos rikkoi ihminen minussa, Jumala minuss' ei lankea.
H?n vapahaksi mun uudistaa, Sen tunnen hengess?ni: Kosk' uskon, toivon, voin rakastaa, On Herra yst?v?ni. En itse, vaan Is? minussa On hyv?n alkuna, voittona.
Kuopio, Suovu 1-2/8

PALAUS.
Jumalani, Herrani! Hylk?isitk? lapsesi? Luotasko mun luovuttaisit Siks ett' olen syntinen, Kodistasko karkoittaisit Lapses tuhattuskaisen? Mist? armo ammentuis, Jos Sun sylis sulkeuis?
N?in kuin olen, luokses k?yn, Katso, Herra, milt? n?yn. Puhdista ja tee mun siksi Miksi mieles halajaa, Kaikki k?y sen parahiksi, Joka sinuun uskaltaa. Muu on apu pett?v?, Herra, Sinuss' el?m?.
Olen ilman puoltajaa, Joll'ei Sinuss' auttajaa. En voi muiden hartialle Syntej?ni lastata. Pojallesi tuhlaajalle Armosylis avaja! Syleilysi voimasta El?n Sinuss' uutena.
Anteeksi suon kaikille, Anteeks, Is?, minulle! Mieli uus luo henkeheni, Oma mieles minuhun; Istuta mun ihmiseni Jumalaani, Sinuhun! Niin Sun valtakunnassas Olen altis palvelijas.
Palaus 11/8

PYH?N?.
Jumala, Sinun p?iv?si Maan p?ivist? on vapain, Kun emme vaipuis orjiksi Vaan tuhmain ihmistapain. Sun tahtosi on: rakkaus Ja pakkot?ist? vapaus.
Oi p?iv??, jonka rakkaus Noin vihkii vapahaksi. Tee, Herra, t??ll? vaellus Vaan pyh?ks ainoaksi: Luo meihin ty?h?n mieltymys, Ty?n kautta mielen ylennys!
Pyh?n? kukin omans' on, Jokainen oma Herran; Tee meille toimet arkion My?s vapahiksi kerran, Ett' orjamieli katoais Ja v?kivalta haudattais.
Pyh?n? kutsuu temppeli Ja Herran helma, luonto, Vaan pakkoa ei siet?isi Jumalan hyv?nsuonto: H?nelle pakkorukous Ja pakkoty? on kauhistus.
Tee mit? mieles halajaa, Vaan seuraukset kest?. Jumala hurjan kuolemaa Ei v?kivalloin est?. H?n tiet??: Herran tahto vaan Tapahtuu meiss? aikanaan.
El?m?n saarnakirjasta Se oppi selv' on meille: Se rikkoo Herran tahtoa, Ken eksyy orjan teille, Ja luonnon lain tallaaja On ihmis-onnen sortaja.
Sun vapautes ilmassa Totuuden kukkaa kantaa, On hyve siell? luontoa, Se runsaan sadon antaa. Vaan pakkovallan orjissa K?y petos ulkokullassa.
Pyhit? meiss? p?iv?si, Jumala, johtajamme! Tee tahtos meiss? luonnoksi, Sen ett? oivallamme. Niin luontohonkin juurtuen Tok' yll?tymme taivaasen.
Niin maasi kauneuksillaan T??ll' ev?stelee meit? Pyhyyden vapaavalkamaan, Totuuden viittateit?. Niin l?yt?? kansas pyh?n maan Vapaana, uunna, loistossaan.
Suovu 8-9/9

SINUN ME.
Kaikk' ihmisesi, Herra, me Sun pappikuntas olemme, Luo meihin valkeutta. Totuuden tulkit meist? tee, Ett' ilki v??ryys pakenee Sun valtaas, oikeutta.
Tee meist? uhripappeja, Ett el?m?mme altisna Ain' ois Sun tahdollesi; Niin vakauta mielemme, Ett' ois my?s altis henkemme, Kun vaatii totuutesi.
Sun aatelisi, Herra, me Sun sotav?kes olemme, Tee meist? urhokkaita! Tee kest?viksi jalossa Sun ihmiskuntas sodassa, Kun hyvyys valtaa maita.
Me lapset suuren kuninkaan, Jumalan kaikkivaltiaan, Ei sovi halpuus meille. Kun muistamme Sun, Is?mme, Niin totuus valtaa veremme Ja viittaa k?skyis teille.
Ken sukuas on korkeaa, H?n tahtoasi rakastaa Ja pyrkii pyhyytehen. Kuin lapsi ?idin rinnoista, Niin vahvistuu h?n Sinusta Ja kasvaa hyvyytehen.
Min hyv??, pyh??, oikeaa, Sen lapset Is?st' ammentaa, H?n yksin nostaa meit?. H?n korjaa vajavuutemme, H?n t?ytt?? varrenmittamme, Ei kesken ty?t??n heit?.
Oi, Herra, suurin kuningas, Suot meille voimas, kunnias, Suot armost' autuutesi! Ken Sinua ei rakastais, Ken mainettas ei kuuluttais Ja rient?is rinnoillesi!
Lepp?virta, Tanssikallio 26/8

LOPPUHYMNI.
Sun olemukses t?ytt?? avaruuden, Ik?si kaiken iankaikkisuuden. Tuoll' yl?h?ll? Sin? asustat Ja maassa pienimm?nkin paimennat.
Sun neuvos ohjaa koko maailmata, Maan kansakuntaa my?s jok' ainoata: Siis meid?n kansaa my?s et unhota, Vaan asut meiss? tahtos voimalla.
Kumoa t??ll? hengen orjavallat, Pois perkaa saastan suot, y?huurut, hallat, Ett' ylentyisi touot tohisten Ja sato kasvais satakertainen.
Ett' aina uutta viljaa versoaisi, Niin kansas hengen luonne puhkeaisi Ja kasvais kypsi, t?ysi t?hk?p??, Se t?hk?, jota kaipaa kansa t??.
Se siemen, joka ihmishengen antaa Totuuden voimallista viljaa kantaa: Siit' on Sun vapautes valossa Uus elon-aika kerran koituva.
Niin asut, Herra, meiss? valtiaana Ja koko maa on Sulle viljamaana. Vaan tuulten arka, p?iv?n pelk??j? Ei istuintasi tohdi l?het?.

VUODET 1887-1890.

HELMENI PUOLESTA.
"H?n on julma Antikristus, Suuri syntinen; V?lt? h?nen yst?vyytt??n, Kunnon ihminen.
H?n ei usko niinkuin uskoo Kansa kristitty: Kielt?? pirut, pyhimykset, H?n on villitty.
Kielt??, ett'ei Jumala ois Verenhimoinen, -- Vaikka Brutus konsulikin Oli semmoinen."
Niin ne kuiskaa siell?, t??ll?. Onpa ihme vaan: Ymp?rill?ni on kansa Tyynn?, rauhassaan!
Puolueeton on se, n?kee Pelk?n ihmisen; Mua suosivi ja multa Viepi syd?mmen.
Vaan jos kuulis papin huudon: "V??r?n uskon mies!" Kansan uskovaisen viha Polttais mun kenties.
Suloiset ois polttohaavat Tunnonrauhassa. -- Tok' ei moista onnentuskaa En??n ansaita.
Terve, syyt?ksien keih??t,