Kirot | Page 4

Katsokaa, katsokaa kuinka neuvottomana hän
seisoo... Kaikki nauravat. _Mertsi vetäytyy hämillään puunrungon taa_.
URDIS Jo puhuu! _Toistaa_: Meillä on oikeus puolellamme. Jokaisen
heimon pää on valitsematta oikeutettu... Niin oli ennen... Kuka
muutti?... Kuka polki isäin säännön?
EILA Varo! Veenien nyrkit kohoovat.
MERTSI Hän puhuu niin vakuuttavasti! _Kuuntelee, toistaa_: Mitä te

olette?... Sirpale ... kauppiaita, laivanrakentajia, ammatintaitajia ... itse
kutsuimme... Ei hallitsemaan, vallitsemaan, polkemaan, pilkkaamaan,
nauramaan... Tämä on Mervia ... mervit ovat perisuku--
EILA Se on vale!
_Käräjäkummulta kuuluu voimakas: Astu alas_!
EILA _Harmistuneena_: Hän ei tottele!
URDIS Nyt meikäläiset ryntäävät esiin, voi voi!
EILA _Jännittyneenä_: Joku vanhin vaatii puheenvuoroa--
URDIS Sinun isäsi, Mertsi!
MERTSI _Tuskaisena_: Isä!? Mitähän hän...?
URDIS _Kuuntelee_: Suostuu luopumaan ... että sovinto syntyisi--
MERTSI _Riemuisesti_: Isä on aina oikea!
_Käräjämäeltä huuto: Ei yhtään! Toinen huuto: Kaksi miestä!_
URDIS Urmas aikoo jatkaa.
_Käräjämäeltä: Alas! Sitten: Ei, jatka!_
MERTSI _Voitollisesti_: Hän jatkaa! _Toistaa_: Tahdon jatkaa
vaikka--
EILA _Intoutuneena_: Nyt aikovat vetää hänet alas! Oikein,
suurisuinen kaarneenpoika!
MERTSI _Värähtäen_: Se on häpeällistä! Miksei hän saisi--
URDIS Mervit uhkaavat: jatka!
MERTSI Kuinka varmana hän seisoo! _Toistaa_: Se on kerran
sanottava! Kirous ... veeniläisyyden kirous... Valta, rikkaus, oman
heimon etu, suuret orjajoukot, kauppareitit, kalavedet, tämän poljetun
suvun polkeminen... Ovatko orjat elämänaatos? Ovatko--_Mertsi
nojautuu kiihkeästi liikutettuna puuhun. Äänettömyys_.
_Toistaa taas hiljaa_: Muronnien veronalaisuus painaa... Jos vaino-ajat
tulisivat... Kuka iskisi?... Tekö? Olette kuin kaarna laineilla!... Mekö?
Teidän rikkautenne hyväksi, teidän vallanhalunne hyväksi?... Kiitos!
_Mäeltä kuuluu hälinäisiä ääniä. Mertsi painaa molemmin käsin
ohauksiaan. Eila on vetäytynyt syrjemmäksi, heristää kiivaasti
nyrkkiä_.
_Mertsi toistaa jännittyneenä_: Heimojen kuopus... Mutta emme aina...
Tänäpänä jännitämme mieskuntoisuutemme jousen! Kaksi miestä!
Odotamme vastausta.
_Käräjämäeltä kuuluu pitkäaikaista hälinää_
URDIS _Hätääntyneenä_: Veeni ja mervi käyvät toisiinsa käsiksi ...

kansa juoksee... Voi jumalat ja kaikki hyvät haltijat, nyt tulee tappelu!
MERTSI _Tyyntyen_: Ne jo erotettiin... Vanhimmainen vaati
hiljaisuutta... Kuuntelevat.
EILA _Toistaa värähtävällä äänellä_: Semmoisiin käsiinkö
kansakunnan kohtalo?... Ei, raakuuden edestä emme väisty... Julistan
vanhimpain ehdotuksen päätökseksi.
_Mäeltä jyrisevä: Emme hyväksy! Sitten hälinää_.
EILA Nyt veenit lähtevät. He ovat vihaiset.
MERTSI _Taempana_: Se on kurjaa! Eikö kukaan sovintoa yritä?
URDIS Suurin osa mervejäkin menee--
EILA Tuolta luikkivat häpeissään metsän läpi!
_Mertsi on kääntynyt erilleen, silmät kyyneleissä. Veenit tulevat
vinhasti uhrilehdon tietä ja kulkevat esilehdon läpi oikealle. Useat
repivät seppeleet hiuksistaan ja heittävät ne maahan. Huudahduksia:
Raakalaiset--Juhlan häpäisijät--Urmas hirtehinen--Nulikka--Kyllä vielä
opetamme!_
EILA Joudu, Mertsi!
MERTSI _Seisoo tuskaisena etualalle kääntyneenä_.
EILA Mertsi!
MERTSI _Yhä tuskaisempana--kääntyy, astuu pari askelta, pysähtyy_:
Ei ei ... menemme jälemmin.
EILA _Kiivaasti_: Miksi?
URDIS _On kääntynyt taas käräjämäelle katselemaan_: Mervit ovat
siellä vielä... Urmas seisoo yksin... Nyt tulee muita... Puhuvat kiivaasti...
Urmas... _huudahtaa_: mitä hän tännepäin tulee...?
_Mertsi ja Eila rientävät kunnaan laelle_.
URDIS _Osottaa_: Tuolla! Hän tulee uhrikivelle päin.
EILA _Vetäytyy äkkiä taapäin, huudahtaa kauhistuneena_: Oh! Mikä
tuo on?
MERTSI Missä...?
EILA _Osottaa aivan lähelle, käräjämäen puoleiselle kunnaan rinteelle_:
Tuo... Kuinka pelottavan näköinen!
MERTSI Ah, kuin metsän peikko! Kuinka hänen silmänsä palavat.
_Vetäytyvät takaperin, mutta kurkistavat kuitenkin uteliaina_.
TUNTEMATON ÄÄNI. _Kunnaan takaa, kireän vihlovasti_: Minä
olen ... minä olen ... minä olen korven yksinäisyydessä teidän
kiroustanne kantanut. Sinä valehtelit, sinä valehtelit Urmas! Oman

sukunne kirot teitä painaa. Teidän kanta-isänne näki Oudan järvellä
veljensä vedenhädässä. Selän käänsi, sinne heitti, sillä hänen mieltänsä
poltti veljen riista ja vaimo. Sieltä, sieltä tulee kirot! Kukin tonkii oman
kärsänsä mukaan. Olette kuin nälkäiset kurjet kaiken maailman soilla.
Missä ovat Majatrit, missä mahtava Röydön heimo? Huuda hulluja
jälestä! Nokkivat, missä nokkivat, samoja kirojen marjoja kuin te.
Nokitte, nokitte maailman loppuun saakka... Kulette, kulette suolta
suolle, kunnes tulee maailman-äären meri vastaan, te kirotut!
Tuliko nyt meri vastaan, te mervien kissat ja koirat? Joko teille nyt
kasvaa hampaat? Jo--toisianne repiä, te sudenpenikat! Katsokaa!
Tämän iski kirveellä minun rakas veljeni--sulasta rakkaudesta hah hah
hah! Minulla oli viisi poikaa--ne vierasta syöttävät, minä olen saanut
korvessa juuria järsiä ja lutikkain punaamilla pahnoilla viereksiä.
Urmas! Sinä seisot siellä. Jauha, jauha näitä kirouksen
kuopuksia--luuletkohan sinä, pätö mies, jauhavasi hyvinkin tasaisia
jauhoja, kun kivien välissä kiljuu kirot, kirot, kirot!
_Mertsi tovereineen peräytyy kauhuissaan. Kunnaan laella näkyy
takaperin nouseva, pienikokoinen, kyömyhartiainen
Tuntematon--nyrkkiin puristetut kädet koholla, hampaitaan kiristäen:_
Kuuletteko! Mervian soissa makaa kirot--ja sieltä ne sumuna nousee,
nousee, nousee! _Tulee kiivaasti kunnaalta alas, menee
oikeanpuoleiselle tielle._
MERTSI _Vavisten_: Se oli kamalaa!
URDIS Tämä on kauhistuksen päivä!
EILA Kaikki hornan henget ovat valloillaan!
URDIS _On hiipinyt ylös kunnaalle_: Jumalat! Urmas on noussut
uhrikivelle!
EILA _Rientää Mertsin kera ylös_: Kuinka hän uskaltaa!
MERTSI _Tyyntyen_: Hän puhuu--merveille. _Toistaa_: Kirot, kirot
kaikkialla... Sukumme perintökirot ... eriheimoisuuden verikirot...
Tahdomme kirot suistaa ... sirpaleet liittää.. suureksi, kokonaiseksi
Mervan kansaksi... Arpa on heitetty... _Kirkasee_: Jumalat, hän
tempasi puukkonsa!
EILA Hän on tullut hulluksi ja tappaa itsensä.
URDIS Voi, voi, voi, voi!
MERTSI Nyt hän iski käsivar... _Peittää käsillään silmänsä. Urdis
itkee_.

EILA _Kylmäverisesti_: Hän vaan vuodattaa käsivarrestaan verta
maahan.
URDIS Niinkö...? _Katsoo. Vavisten_: Niinkuin verivalaa tehtäessä?
MERTSI Nyt hän kohottaa kätensä... Kaikki mervit kohottavat.
_Toistaa_: Liittää mervan hajanaiset heimot lujaksi, kokonaiseksi
Mervan kansaksi--vannomme!
_Uhrilehdosta voimakkaasti, innostuneesti: Vannomme!_
_Toistaa, lämpimästi_: Nostaa