Kirot | Page 3

sanoin: sammalen alla kytee, vedet
liikahtelevat!
TOINEN MERVI Urmaan mielessä totisesti läikähti.
VANHA MERVI Poika iski kuin vanha mies. Minne hävisi hän--kättä
tahtoisin kaapaista, minä vanha tervaskanto. Kas, Kiiro! _Viittaa
vastaantulevalle mervi-ryhmälle:_ Kiiro! _Puhuvat alennetulla äänellä,
vetäytyvät syrjemmälle.
Mertsi, Urmas ja Eila palaavat, kulkien lehdon poikki oikealle._
MERTSI _Lämpimästi_: Nyt alan ymmärtää! _Pysähtyy, miettivästi_:
Ei toinen alla, toinen päällä, vaan rinnakkain, lomakkain kuin sormet
kahdessa yhteen liittyvässä kädessä--se oli kaunis ajatus! _Kuin
itsekseen haaveillen_: Se oli todella kaunis.. Elää tuollaiselle
ajatukselle..
URMAS Sanotko sinä, Mertsi, niin...?
MERTSI _Mieleenjohtuman äkkivälke silmissä_: Mutta jos se ei
olekkaan niin, Urmas! Eikö voi toisinkin syntyä lujaa kokonaisuutta?
_Riemuisesti_: Voipi, voipas! Olen katsellut, kun isäni laivoja
rakennetaan. Raskas tammipölkky anturaksi alle--niin aina pannaan.
Vankat tervaksiset honkalaudat pohjaksi ja laidoiksi--alle. Mutta uljas,

kevyt kuusi mastoksi päälle. Valkoisin purjein, huippu korkeuksissa ...
se se on, joka näkyy, kulettaa, etäisille ulapoille johtaa!
URMAS _Hymyillen_: Mutta kumpi riistan kantaa, mihin mastot
nojaavat----Torventoitaus rinteen laelta.
ENSIM. TORVIMIES Tietäjät saapuvat, kevätuhrin hetki on tullut!
_Mertsi ja Urmas hakevat vaakunansa, kansa kokoontuu tienristeyksen
molemmin puolin.
Vasemmanpuoleista tietä saapuu hitain, juhlallisin askelin 9 tietäjää. He
ovat puetut pitkiin, punaisella reunustettuihin valkoisiin viittoihin,
rinnassa 6-säteinen kultatähti, päässä pienet, turkiksella reunustetut
lakit. Ensimäisenä kulkee tietäjäin vanhin, kantaen hopeista maljakkoa.
Häntä seuraa kaksi tietäjää taluttaen keskellään valkoista uhri-orhitta.
Muut jälessä parittain, eräällä pitkä veitsi, toisella kirves vyöllä,
kolmannella jousi olalla.--Kansa kahden puolen tervehtii kättä
sydämelle painamalla ja liittyy jatkona kulkueeksi, nuoriso
vaakunoineen edellä, muut jälessä. Menevät uhrilehtoon. Lehto hetken
tyhjänä.
Parvi hilpeätä mervi-nuorisoa palaa takaisin._
ENSIM. NUORUKAINEN Mitäs me siellä--uhri on ikävä!
TOINEN NUORUK. Vaalit samoin. Kävellään täällä.
ENSIM. NEITO Kun päästäisiin pian kisakentälle! No, ei se kauvan
kestä.
TOINEN NEITO Saas nähdä, pojat, kummatko tänä vuonna
keihäsveikassa voittavat?
KOLMAS NUORUK. No mervit, sen tietää näkemättä!
TOINEN NEITO Älä yhtään! Lujille se otti viime kerrallakin.
KOLMAS NUORUK. Lujille? Se ei ole totta! Ei mervi anna koskaan
veenille perää, ei vaikka taittuis!
TOISET NUORUK. Ei!
ENSIM. NEITO Mutta mitäs se Urmas sanoi--kuulittekos te, pojat?
ENSIM. NUORUK. Etkö sinä muka kuullut?
ENSIM. NEITO Ka kuulin, mutta ymmärsittekös? Se ei ollut tavallista.
ENSIM. NUORUK. Mitä lie ollut olevinaan!
TOINEN NEITO Minusta siinä oli joku pistos. Äänikin oli sen
makuinen.
TOINEN NUORUK. _Nauraen_: Pistospa pistos. Ne olivat niitä
Urmaan ja Mertsin välisiä pistoksia! Komia tyttö!

ENSIM. NUORUK. _Lyö näppiä_: Nyt sanoit! _Juhlallisesti_: Mitä
meidän välillämme tänään on vajaata, se huomenna täyttyköön--se on
yhtä paljon kuin häitä vailla, hah hah hah! _Räjähtävät kaikin
pitkälliseen nauruun_.
_Uhrilehdosta kuuluu torventoitotus._
TOINEN NUORUK. Nyt se on tehty! Nyt käräjämäelle soitetaan.
ENSIM. NUORUK. Kierrämme tuolta sillaikaa. _Menevät oikealle
puistikkoon.--Uhrilehdosta palaa muutamia vanhuksia, mennen
esilehdon läpi pois.
Mertsi, Eila ja eräs kolmas veeni-neito Urdis tulevat kiireisesti
uhrilehdosta ja poikeevat kunnaan rinteelle vasemmalle._
EILA _Mertsille, joka rientää edellä_: Miksi tänne, Mertsi? Lähempänä
olisi ollut parempi.
URDIS Niin, kuullutkin paremmin.
MERTSI _Kääntyy--omituisessa, jännittyneessä mielenvireessä_:
Kuuleehan tännekkin ... ja näkee ... yhtä hyvin... Tulkaa, Eila ja Urdis!
_Saapuvat kunnaan laelle muutamien puitten alle. Ihastuneena_:
Katsokaa, paremmin näkee! Kuinka kauniilta käräjämäki tänne näyttää!
Eikö näytäkkin, Eila?
EILA Mertsi on oikeassa! Kuinka juhlallisina vanhimmat istuvat
puolipyörössä paasillaan.
MERTSI Niinkuin suuri ratsunkenkä mäen rinteellä!
URDIS Ja kansa alempana kahden puolen kuin leveät hokkaimet. Onko
mervejä noin paljon enemmän kuin meikäläisiä...?
MERTSI On, mervejä on monta vertaa--
EILA Hiljaa! Vanhimmainen nousee puhumaan. Kuuristautuvat
kuuntelemaan. Neljän vanhimman on vuoro erota... Kiltje ... ja Anno ...
ja--Mertsi, sinun isäsi on yksi!
MERTSI Minä tiedän.
URDIS _Jännittyneenä_: Ketähän nyt valitaan?
EILA Käskevät vanhimpain ehdottaa... Hst! _Varottaa kädellään_. Jötra
ja sinun isäsi uudestaan ... ja Nordvi ja Serker--
MERTSI _Hiljaa_: Miksei yhtään merviä...?
EILA _Kääntyy säihkyvin silmin_: Mervejä!?
URDIS _Katselee_: Mervit ovat levottomia... Joku puhuu... Kukahan se
mahtaa olla?
MERTSI _Kuuristuu lähemmä_: Minä luulen ne sanovat sitä Kiiroksi--

EILA Kuinka jöleästi, kuin karjanpaimen!
MERTSI _Kuuntelee jännittyneenä, toistaa itsekseen_: Kaksi merviä.
Ei ole vanhimpainpirtissä yhtään merviä... Se on oikeus ja kohtuus--
EILA _Kiivaasti_: Karjahattu! Nyt veenit suuttuvat. Näittekö kuinka
päät kohoutuivat?
MERTSI _Varottaa_: Vanhimmainen puhuu...
EILA Kuinka ylhäisenä hän seisoo! Nyt hän nostaa kätensä päätökseen:
koska kukaan ei ole Kiiron ehdotusta puolustanut--
_Käräjämäeltä kuuluu jymeä joukkohuuto: Tyytymättömyyttä on_!
MERTSI _Vääntelee käsiään_: Mitäs nyt...?
URDIS Joku nousee veenienpuoleiselle kansankivelle. Aikooko hän
puhua?
EILA Se on Leijet! _Kuuntelevat_: Noin veeni puhuu! _loistaa_:
»Tyytymättömyyttä on» ... mutta ei häpyä... Maailman takaperäisin
heimo... Raaka metsäläis-kieli ... teidän joutsenlaulunne, unilaulunne--
MERTSI _Tulistuen_: Tuo on liikaa!
EILA Naulankantaan joka sana! _Kuuntelee, toistaa painokkaasti_:
Kukaan ei estä... Missä kokeneet miehenne? Astukaa nokisilta
pankoiltanne alas. _Riemastuneena_: Hyvä, hyvä! Jokos häpeätte!
MERTSI _Hiljaisen jännittyneenä_: Eikö mervien puolelta kukaan
vastaa?
URDIS Joku vanha mervi sanoo jotain.
EILA Katsokaa kuinka äkäisesti hänen silmänsä mulkoilevat
kulmapehkojen alta! Kuin vihainen vuoritonttu, hah hah! Veenit
nauravat ... ja mervit seisovat noloina... _Äänettömyys_.
MERTSI _Huudahtaa äkkiä_: Kuka se oli...? Mitä hän?
URDIS Se oli mervien puolelta--
EILA Veenit vaativat hänet kivelle. »Poikanen kivelle!» ... ja nauravat.
_Jäävät jännittyneinä odottamaan_.
MERTSI _Huudahtaa_: Urmas!?
EILA Urmas, hah hah!...