Kirot | Page 2

varjelkoot kaarnanmaun nousemasta kesken juhlan suuhuni, silloin
en----_Katoavat oikealle puiden väliin--teiden risteyksestä kuuluu
naurua.

Kansaa on yhä karttunut. Muuan ryhmä veeni-vallaksia hitain,
rauhallisin askelin._
[Puku samantapainen kuin merveilläkin, mutta paljoa loistavampi, jopa
hopealla ja kullalla kirjailtu. Useilla miehillä hopeavartainen tai
metallikiskoinen kaularengas, naisilla samoin tai helminauha. Naisilla
sitäpaitsi rannerenkaat, eräillä kultaiset tai hopeaiset ohimorenkaat,
hameiden helmuksissa pieniä kellohelyjä, runsaasti vitjoja y.m.
koristeita. Somisteissa y.m. päävärinä keltainen.]
ENSIM. VEENI _Nauraa ylhäistä, hillittyä naurua_:
Hah-hah-hah-hah-hah-hah! Etelän vesiltä, valtakansojen vilinästä tänne
kotoisten kaskinärhiemme ja suokurppiemme juhlaan ... hah-hah-hah.
Katsellaksemme kuinka he kerta vuodessa tuulettavat noita isiltä
perimiään mekkoja ja sinisiä hetaleitaan--hah-hah-hah!
TOINEN VEENI _Naurahtaen_: Eipä hullummasti! Mutta yksi asia,
hyvät ystävät, meidän on aina myöntäminen. _Pysähtyy, osottaa eräitä
ohikulkevia mervejä_: Katsokaas noita hartioita, tuonkin äijän-karilaan
ja tuon toisen! Niillä totisesti on oma tehtävänsä tässä maassa.
ENSIM. VEENI Niin, no niin. Mutta nämä yhteiset juhlat ja
narrinkulkueet! Kevätuhrin voisi yhtä hyvin toimittaa paikallisissa
lehdoissa ja vaalin toimittavat joka tapauksessa vanhimmat.--Vaikka se
nyt on samantekevä!
KOLMAS VEENI Minustakin ... jotain hupia heilläkin pitää olla. Kun
lapsi on tyytyväinen lastu kädessä, älä virka mitään--voisihan se
potkiakin.
ENSIM. VEENI Nekö potkia, hah-hah-haa! Silloin ne varmaan
potkivat toisiaan; hah-hah-haa!
TOISET Hah-hah-hah-haa! _Häipyvät vasemmalle uhrilehtoon
menevälle tielle._
_Muuan mervi-ryhmä, innokkaasti keskustellen etualan poikki
oikealle._
VANHA MERVI _Nilkuttaa kainalosauvan varassa:_ Miehestä se
riippuu, veljet! Kansa on kuin seisova vesi, jonka pinnalle pitkällä
tyynellä jopa nousee haiseva keltainen kanajas. Mutta annas tulee
tuulispää--pois on kanajas, vedet kuohussa pohjia myöten. Sellainen on
mies, kansan tuulispää!
TOINEN MERVI Sepä! Ei ole miestä--koko mervan suvun seitsemässä
heimossa!

KOLMAS _Vilkkaasti:_ Mitäs, miehet, Kiirosta arvelette?
TOINEN Ajattele vanhaa kantoa!
VANHA MERVI Ei se ajattelemalla löydy, veljet. Se on syntymästä ja
iskee kuin haukka, kun hetkensä tulee. Kuka tietää--vaikka vielä tänään
ilmestyisi!
TOINEN MERVI Uhrilehdossa...?
VANHA MERVI Loukas, joka liittualaiset löi ja sukumme nosti, lähti
uhrilehdosta--niin on isäni kertonut.
TOINEN MERVI Se oli Loukas! Kaski ei kasva kahta samallaista
viljaa.
VANHA MERVI Turhaa aprikoimme--kun hetki tulee, se ilmestyy! Ja
sinnes minä äijän-käkkyrä elän--elän ukko-avita kuin kuiva
oravannahka orrella ja nilkutan tänne jok'ainoa----_Torventoitaus._
_Torvimiehet rinteen laella soittavat lehtoon päin kääntyneinä
ilmotustoitauksen. Kansa pysähtyy._
ENSIM. TORVIMIES Veenien seppelpäät, nuorukaiset ja neidot
saapuvat!
_Kansa kokoontuu kiireisesti lehdon liepeille._
JOKU JOUKOSTA Kuka vaakunankantajana, airut?
ENSIM. TORVIMIES Mertsi vaakunankantajana!
_Joukosta huudahduksia: Mertsi? Fylkken Mertsi! Puheensorinaa._
_Oikeanpuoleiselta tieltä kuuluu rivakkaa, nopeatahtista astuntaa.
Näkyviin sukeltautuu veeni-nuoriso, etunenässä tummakutrinen
Mertsi-valio, kantaen varren nenään köynnöksistä punottua, keltaisin
nauhoin somistettua veenien vaakunaa, joka esittää ilvestä. Tulijat
astuvat 4-henkisissä riveissä, joka toinen nuorukaisia, joka toinen
neitoja. Useiden hiuksia kiertää keltaisista kukista solmittu seppel. He
tulevat iloisesti huudahtellen ja pysähtyvät tienristeykseen oikealle,
jääden hilpeästi puhellen odottamaan._
MUUAN MERVI _Vastapäätä veeni-nuorisoa tovereilleen:_ Missä
viipynevät meidän nuoret?
MUUAN VEENI-NUORUKAINEN _Murtaen:_ Minkä sille mahtaa,
ystävä, jos viivähtää puuropurtilon ääressä! _Naurua veenien
joukossa._
MERVI _Astuu kiivaasti puoleen:_ Mitä...? Mitä sanoit?
VEENI-NUORUKAINEN Ei mitään, ystävä kulta.. Puuro on hyvä
ruoka, vallan hyvä! _Osa veeni-nuorisoa tirskahtaa hillittyyn nauruun._

MERTSI _Kääntyy päin:_ Veenit!
_Torventoitaus rinteeltä._
TOINEN TORVIMIES Mervien seppelpäät, nuorukaiset ja neidot
saapuvat!
VEENI-NUORUKAINEN Nyt saamme piimää päälle!
_Naurunpyrskähdys_.
JOKU MERVI Ken karhuvaakunan varressa, torvimies?
TOINEN TORVIMIES Ken...? _Katselee tietä pitkin_: Urmas
karhuvaakunan varressa!
_Vasemmaiselta tieltä kuuluu harvatahtista astuntaa ja keinuvaa
verkkaista laulua. Joukon etupäässä kulkee Urmas, kantaen mervien
karhuvaakunaa, jossa liehuu sinisiä nauhoja. Tytöt oikealla 2-henkisenä
pitkänärivinä, nuorukaiset rinnalla vasemmalla. Useilla sinikukkainen
seppel.
Tytöt: Joutsen, joutsen, joutsenelintu, Pojat: allipa alliinpoika!
Joutsenlintu jokea soutaa, aalloilla allinpoika.
Joutsenlintu valkea lintu, allipa aallonkarva.
Joutsen, joutsen salmelle saapi, allipa ruovon rintaan.
Pysähtyvät vasemmalle, veeni-nuorisoa vastapäätä. Mertsi ja Urmas
astuvat keskelle._
MERTSI _Tervehtii vaakunalla_: Veenien ilves tervehtii mervien
karhua! Niinkuin kevättaivas on tummia hattaroita paitsi, niin olkoon
elämämme, Valdun harjanteilta aina Peipen rannoille! Terve!
VEENI-NUORISO Terve!
VEENI-KANSA Terve!
URMAS Mervian uudeksi onneksi kohotan mervien karhun!
_Värähtäen_: Ehompi entistään olkoon elämämme, ei niinkuin isännän
ja orjan, käskijän ja käskettävän, vaan niinkuin kahden vapaan
liittoveljen. Mitä tänään on vajaa, se huomenna täyttyköön--sen jumalat
meille suokoot! Terve!
MERVI-NUORISO JA MERVI-KANSA Terve!
_Mertsi ja Urmas vaihtavat vaakunoita ja vievät ne yhdessä
lähdekivelle, jota vasten asettavat ne vastakkain. Kansa hajoaa
vilkkaasti, paikoin kiivaasti keskustellen.
Mertsi, Urmas ja veeni-neito Eila tulevat puhellen lähteeltä._
URMAS Älä siitä enää, Mertsi! Tuskin tiesin itsekään mitä sanoin,
mutta minun täytyi se sanoa.

MERTSI Tiedän, muuten et olisi sanonutkaan. Ja kukapa ei
mervi-kansalle hyvää soisi--mutta sinun vertauksesi, Urmas...
_Pudistaa päätään_.
URMAS Minun vertaukseni! Oliko se niin outo? _Miettii hetkisen_:
Täytyykö olla mervi tuon kaiken tunteakseen? Olla nähnyt nuo
äänettömät suot ja korvet, joissa suku suvun perään hiipuu yksinäisenä
ja unhotettuna hautaansa? Ymmärtäisittekö paremmin erään
toisen----_Häipyvät uhrilehdon tielle.
Muuan veenivallas-ryhmä tulee kiivaasti._
ENSIM. VEENI Se oli hävytöntä! Oliko se vastaus tervehdykseen?
TOINEN VEENI Rauhotu, ystävä! Ei kannata.
KOLMAS Varsinkaan kun nuorukainen joko tavotti poikamaista
mahtipontta, taikka se oli noita tunnettuja mietelmä-käenpoikasia, joita
ne niin mielellään hautovat--tunnemmehan kansan luonnonlaadun.
ENSIM. VEENI Se ei ollut sillä äänelläkään! Ja tuollaiset
huuhkaimenpoikaset ovat nytistettävät heti paikkaansa. Annas tyhmän
kansan kuullen----
_Entinen mervi-ryhmä sauvan varassa kulkevine vanhuksineen._
VANHA MERVI Mitäs minä