Kirot

Kirot

The Project Gutenberg EBook of Kirot, by Johannes Linnankoski This
eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Kirot
Author: Johannes Linnankoski
Release Date: July 7, 2004 [EBook #12838]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KIROT ***

Produced by Miranda van de Heijning, Tapio Riikonen and PG
Distributed Proofreaders

KIROT
YHDEKSÄN-KATKELMAINEN UNELMA
Kirj.
Johannes Linnankoski
1908.

HENKILÖT:
URMAS, Mervien johtaja ORPA, hänen äitinsä HELJÄ, Urmaan
vaimo MERTSI, veeni-valio EILA, veeni-neito URDIS, veeni-neito
SÄTENE, Urmaan orjatar TAAKANKANTAJA ROUKA,
mervi-vanhin HALLO, mervi-vanhin HORMA, mervi-vanhin

HÄMERI, mervi-vanhin KOVAS, mervi KURKIA, mervi HORHOJA,
mervi TAARO, mervi LYYLY, mervi IMARI, mervi TOSISININEN
FLÖIDE, veeni-runoniekka TIETÄJÄ PUISMA, nuori mervi RIPSÄ,
mervi-neito ILVI, mervi-neito VUORI-MERVI LAAKSO-MERVI
VANHA MERVI NIITTY-MERVI VANHIMMAINEN VANHA
UKKO VIERASMAJAN ISÄNTÄ VIERASMAJAN EMÄNTÄ
VEITAAN SANANTUOJA JOLMA, orja JÖNKÄ, orja UVAS, orja
VERONHALTIJA KAKSI MUUKALAISTA KAKSI TORVIMIESTÄ
VEENI-VALLAKSIA VEENEJÄ MERVEJÄ KIIRIKKA-POIKIA
NUORUKAISIA NEITOJA TIETÄJIÄ ORJIA KANSAA

1. VALA.
_Kansan kokoontumispaikka Mervian valta-uhrilehdossa
Laakso-Merviassa. Lehtoalanne, jonka oikealla reunalla on suurehko
kivi, sen juuressa lähde ja takana puistikkoa--vasemmalla liepeellä
kunnas, jolla kasvaa tammia, tuomia ja pihlajoita. Taustalla maankenkä
kohoaa loivaksi mäenrinteeksi punervankeltaisine petäjineen ja
solakoine kuusineen. Rinteen molemmitse sivuitse johtaa tiet, jotka
yhtyvät lehdossa ja jatkuvat leveämpänä valtatienä etualan läpi
vasemmalle. Siellä, kunnaan takana, on uhrilehto ja käräjämäki.
Vasemmalla etualalla pieniä kiemurtelevia lehtopolkuja.
On kevät. Puut keinuvat hiljaisessa tuulenvireessä, tuomet ja pihlajat
ovat valkosissaan.
Lehdossa vallitsee hiljaisuus. Sitten ääniä, huudahduksia ja iskujen
mäjähdyksiä vasemmanpuoleisella tiellä. Tietä pitkin vierii lehtoon
vinhasti visainen kiirikka. Sen jälessä juoksee neljä 16-17 vuoden
ikäistä nuorukaista, päähineettömin päin, liehuvin hiuksin, kurikat
kädessä. Muuan on täysikuntoisen miehen puvussa, toisilla vain lähelle
polvia ulottuva paidantapainen mekko--vyö uumenilla, rinnukset
avoinna. Juoksua, huutoja: Ohi vilahti! Iskekää, iskekää!
Saavat kiirikan pysäytetyksi teiden yhtymäkohdassa. Mäen laella näkyy
toisen joukon päät._
ENSIM. POIKA Oli se hiidenmoinen huipaus!
TOINEN Myötä-maa.
KOLMAS Nyt pane suuruksenvoimaa heittoosi, Jorri!
JORRI _Heiluttelee kiirikkaa_: Panenpa, taatto avita, yhdeksän miehen
voimat! _Viskaa_: Niin lentää kuin siipiorava!

TOINEN POIKA Kuin ulvova susi--se oli heitto!
_Mäen takaa kuuluu kova mäjähdys, kiirikka lentää ilmassa takaisin ja
putoaa rinteen kohdalle tielle._
MÄELLÄ Kuulitteko? Metsä kimahti kun iskin! _Juoksevat kiirikan
luo_: Niin mervit huhkivat! Veenit järveen! Ei armoa yhtään!
LEHDOSSA Tuosta kivestä otamme vastuksen! _Juoksevat alaspäin_.
MÄELLÄ _Kiirikanheittäjä_: Veenit järveen! Alta lutoa, päältä putoaa!
Nyt varokaa kinttujanne! Kuuristuu viskatakseen.
TORVIMIES _Juoksee toverinsa kera alhaalta uhrilehdosta, kohottaa
molemmat kätensä_: Seis, tulimaisen vekarat! Vai kiirikkatalkoolla
pyhään juhlapuistoon, juukelit! Kyllä minä opetan! _Pojat keskeyttävät
kiirikanlyönnin ja kokoontuvat tienristeykseen_.
Kurikat pois, kurikat pois, taikka lempo perii! _Pojat heittävät kurikat
puitten väliin_.
Ja minkäs olette näköisiä, kaskitontut? Tukka torholla, sarvet otsassa,
mustat vaot poskilla--ne on juhlaväkeä!
TOINEN TORVIMIES Ja paljain kintuin kuin karvakoipiset kyöpelit!
MUUAN POIKA Jorrilla ei ole vielä housuja!
TOINEN Eikä minulla.
KOLMAS Eikä minulla.
JORRI Mutta voimaa on että hartioita pakottaa! _Sylkäsee kouraansa_:
Tules, mies, painimaan!
ENSIM. TORVIMIES Kyllä sinut painitan! _Pojat syöksähtävät
pakoon_. No, no... Mutta lähteelle naamanne pesemään, mustat
kyöpelit! Ja sitten syrjään, kun ihmiset tulevat. _Menevät kiireesti
taustarinnettä kohti_.
ENSIM. POIKA
Juhlan jälkeen jatkamme!
TOINEN POIKA Ja housut pois joka mies että välähtää! _Menevät
lähteelle päin_.
TORVIMIEHET _Ovat nousseet rinteen laelle. He kääntyvät toinen
itään, toinen länteen, kohottavat torvensa ja puhaltavat kaksijaksoisen
toitauksen. Hiljaisuus.
Sitten kuuluu jalankapsetta ja puheensorinaa--kumpaisellakin tiellä
näkyy ryhmä lehtoon laskeutuvia mervejä_.
[Miehillä on leveäreunuksiset liinamekot, lyhytvartiset paulakurpposet,
valtoimilla hiuksilla matala, pyöreähkö lakki. Vyössä veitsi, tulustuhnio

ja tulirauta. Naisilla liivi, naineilla naisilla lyhyt hihallinen vaippa.
Tytöillä on tukka valtoimena tai leteillä, naineilla naisilla sykeröllä,
hunnulla peitetty--kaulassa helmi- tai helynauhat. Olkasolkien vitjoissa
tai vyössä riippuu kampa, pienet keritsimet, neulakotelo ja veitsi.
Reunustuksissa, pauloissa, nauhoissa y.m. sininen väri vallitsevana.]
LAAKSO-MERVI _Vasemmaisessa ryhmässä katselee oikealta tulevia
vuori-mervejä, pysähtyy_: Kas!? _Heilauttaa iloisesti kättään_: Hei!
VUORI-MERVI _Tuntee_: Hei hei!
LAAKSO-MERVI Mistäs nyt tuulee, kun vuorikauriita laaksossa
näkee?
VUORI-MERVI _Hilpeästi_: Ka, vuorilta tuulee, vuorilta!--Terve kättä!
_Kattelevat, käyvät yhdessä alaspäin_.
LAAKSO-MERVI Ja mitäs vuorille?
VUORI-MERVI _Synkistyen_: Harmaata! Rajariitaa ja veripäistä
painia metsä-mervien kanssa, karhunmörinää,
kaskensauhua--_sylkäsee_--ja kaarnanmaku aina suussa!
LAAKSO-MERVI _Huokaa_: Jumalat eivät totisesti suoneet meille
lihavata asuinsijaa.
VUORI-MERVI Jumalainko syy vai ihmisten. Kaikki nousee ja paisuu
kuin sienet sateella, mervan suku yksin kasvaa alaspäin kuin jäärän
häntä.
LAAKSO-MERVI No no, tokko alaspäinkään!
VUORI-MERVI Alaspäin. Niin koikumme kuin nälkäiset
kaarneenpojat suon ympärillä. Mutta ne teidän keltaiset
kotikärppänne--ne lihoovat ja pesivät joka loukkoon.
TOINEN LAAKSO-MERVI _Nauraen_: Onpa, lempo vie,
pihkanmakua puheessasi! Ei ymmärrä laakson mies tuollaista.
VUORI-MERVI _Pysähtyy, tuikeasti_: Ei ymmärrä? Niin, sen olen
kyllä matkallani havainnut. _Osottaa erästä ohikulkevaa veeniryhmää_:
Täällä Kreekan silkit huiskaa ja Aravian helmet paistaa, täällä ylpeä
hymy huulilla heiskataan. Millä heiskataan? Meidän taljoillamme,
sarvillamme ja linnuillamme, meidän kaskiemme ydelmällä! _Lähtevät
eteenpäin_: Ja mitä me täällä juhlilla? Torkkuvaa karhuvaakunaamme
näyttämässä, että sokeakin näkisi kuinka mervankarhu nukkuu! Jumalat