Kirot | Page 8

tehd??n mervaksi.
TOINEN VEENI No no, liika on liikaa!
ENSIM. VEENI Mik? on liikaa? Eiv?tk? he valtaan p??st?kseen ole rysk?nneet ja rynn?nneet kuin mets?l?iset.
KOLMAS VEENI Johtajana mies, joka ei mit??n h?ik?ile!
ENSIM. VEENI Ja t?ss? sit? ollaan! Kun olivat meid?n miehet ohjaksissa, siivolla oli muronni--nyt likak?rp?set loikkivat silmillemme.
TOINEN VEENI Liika on liikaa! Tosin Urmas on iskenyt ja keskin?iset kiistamme lienev?t muronneja rohkaisseet, mutta olen min? t?n? iltana n?hnyt muutakin.
USEAT No...?
TOINEN VEENI Ett? olemme t?ss? asiassa yht? ja ett? kansakin ymm?rt?? mist? on kysymys. Ilman Urmasta, luulen, se makaisi kiukaillaan, t?n? iltana niinkuin kaksikymment? vuotta takaperin.
ENSIM. VEENI Ja jos makaisi, mit?h?n siit??
TOINEN VEENI Jos t?st? tulisi jotain enemp??, niin onkohan yhdentekev?? maataanko t??ll? vai valvotaan?
ENSIM. VEENI Ja min? sanon: Jos tulee, silloin he kyll? makaavat tai pakoilevat metsiss?. _Myrkyllisesti_: Ja mit? Urmaaseen tulee--no, per?st? kuuluu mik? tuolla t?n? iltanakin pitelee. Sanon vaan: koira on ketun sukua!
MUUAN MERVI _Sivukulkevasta mervi-ryhm?st? kiivaasti_: Mit? sanot...?
USEAT VEENIT Hst!--Ei riitaa.--L?hdet??n!
ENSIM. VEENI _Kiivaasti_: Sanon vaan ett? jos tuolla t?n? iltana tehd??n joku tyhmyys, niin se on teid?n jumalanne Urmas, joka antaa Rajakorven muronneille!
USEAT MERVIT H?pe?m?t?nt?!
ENSIM. MERVI Sano se viel? kerran, keltainen kukonpoika!
ENSIM. VEENI Sanon kerran ja kaksi--pois tielt? sininen nauris!
_K?yv?t toisiinsa k?siksi, muitakin sekaantuu temmellykseen. H?lin??, huutoja: hiljaa, hiljaa, erotkaa! Kansaa juoksee joka taholta paikalle: mit?, mit? t??ll?? Riitelij?t erotetaan._
MUUAN VEENI Ett? kehtaattekin t?llaisena iltana!
RIITELEV? MERVI Mit?s h?n mervej? solvaa!
MUUAN MERVI Mit? tahansa, h?vetk?? sanon min?kin! T?n? iltana ei olla veenej? eik? mervej?, vaan olemme kaikki Mervian miehi?.
KANSA Hyv?, hyv?! Kansa hajoaa.
ER?S T?m? pitk? odotus ei ole hyv?ksi, kansa k?y levottomaksi.
TOINEN MERVI Niin k?y, niin k?y...
ER?S MIES _Kunnaan rinteelt?_: Kuulkaa Mervian miehet, kuulkaa!
KANSA _Alkaa pys?hty? ja kerty? kunnaan luo_: Kuka se?--Havohan tuo!--Eik?, Kovas on!--Hiljaa, kuunnellaan!
KOVAS Asian jokainen tuntee. Eri mieli? ei my?sk??n ole siit?, mik? vastaus t?ss? on annettava--
KANSA Ei! Yht? ollaan.
KOVAS Seikka on selv? kuin p?iv?. T?m? mekko on minun, t?m? vy? ja puukko on minun. Jos joku teid?n joukostanne kuitenkin julkeaisi tulla niit? minulta vaatimaan, niin tied?tteh?n mit? h?nelle vastaisin?
KANSA _Riemuisesti_: Tied?mme! Hyv?, hyv?!
KOVAS Nyt sanovat naapurimme: meill? on kalan ja mets?nriistan puute. Saattaa olla. Niinp? koettakaamme heit? auttaa. Antakaamme osa vuotuisesta verosta kalana ja mets?nviljana, mutta Rajakorvesta emme luovu!--Mit?s sanotte, Mervian miehet?
KANSA Oikein! Hyvin harkittu!
KOVAS Jos heill? on mieless? mit? kielell?, niin t?m? kelpaa. Jos ei, min? sanon: siell? punotaan juonien rihmaa! Mutta meid?n vanhimpamme yh? istuvat ja harkitsevat. Mit? t?m? merkitsee? Mit? he ep?ilev?t? Ja niin on t?ss? miesten kesken tuumailtu, ett? l?hett?isimme tuonne sis??n muutamia t?ll? sanomalla: sanokaa suorat sanat suorassa asiassa, koko kansa on takana!--Kelpaako?
KANSA Juuri niin!--Kovas menk??n!--Ja Havo mukana! Hyv?, hyv?!--Ja veenej? samoin! Herj?? ja Karkils! Hyv?, hyv?!
KOVAS Ja niin sanomme kuin puhuttu on--kansa vastaa?
KANSA _Innostuneesti_: Kansa vastaa!
KOVAS Ett? jos siksi k??ntyy, tahdomme miekan ter?ll? ja keih??n tutkaimella omaisuuttamme puolustaa?
KANSA _Myrskyisesti_: Miekan ter?ll? ja keih??n tutkaimella! Menk??!
_Kovas kumppaneineen menee valtaovesta sis??n. Kansa kokoontuu pirtin edustalle, j??den hiljaa puhellen odottamaan.
Kaksi muukalaista hiipii varovin askelin er??n huoneen nurkkauksen takaa oikealta. Heill? on p??ll??n pitk?t tummat viitat ja p??huput alaslaskettuina, niin ett? vain osa kasvoja n?kyy._
ENSIM. MUUKAL. _Kurkistaa_: Siell? ne ovat...
TOINEN MUUKAL. _Tarttuu ?kki? h?nen k?sivarteensa_: Soihtu, veli, soihtu!
ENSIM. MUUKAL. _Per?ytyy hiukan_: O' varon, varon!--Hukka matka. Voimme heti kavuta ratsuille ja l?hte?.
TOINEN MUUKAL. Nolo juttu!
ENSIM. MUUKAL. _Liikuttelee sormiaan_: Pit?isi kova kovaa vastaan!
TOINEN MUUKAL. Ei noita pelota.
ENSIM. MUUKAL. He' noita ... siell? sis?ll?!
TOINEN MUUKAL. Ei auta. Kansa p??tt??.
ENSIM. MUUKAL. Kiila, hyv? veli, kiila! Astumme esiin: vastaus? Miksi viipyy vastaus? Onko Muronnian ruhtinas koira? Ratsumme satuloidut--siell? tuhannet ratsut satuloidut, odottavat... No, itse ymm?rr?tte jos mit??n ymm?rr?tte...
TOINEN MUUKAL. Ah sukkela p??, sukkela! Mutta kustas kulet? Et noista portaista t?n? iltana.
ENSIM. MUUKAL. He' takatiet?, takatiet?--tule!
TOINEN MUUKAL. Aaah, hyv? veli! _Menev?t kiireesti oikealle_.
KANSA _Pirtin luona_: Jo tulevat, jo tulevat! _Tulijat laskeutuvat portaita alas, kansa tungeksii kysellen ja soristen ymp?rill?._
KOVAS _Kunnaan rinteelt?_: Hiljaisuutta!--Varmaa vastausta ei meille annettu. Silt? toki n?ytti, ett? useimmat ovat samaa mielt? kuin kansa.
JOUKOSTA _?k?isesti_: Mit? hiiden mielt? he sitten voisivat olla!
TOINEN Sanoitteko lujaan?
KOVAS Lujemmin kuin aattelimme.
KOLMAS Mikseiv?t vastaa suoraan? On heill? suu!
KOVAS Olkaa levollisia. P??t?s ei voi toisin olla. _Poistuu._
KANSA Ei, ei!
JOUKOSTA _Rajusti_: Ja jos on, niin puretaan, jumal-avita! K?r?j?m?elle, ja puretaan! Ja vanhimmat eroon!
KANSA _Myrskyten_: Oikein! Kansa vastaa! _Hajautuvat ymp?ri tanhuaa kiivaasti keskustellen._
KOVAS _Seuralaisilleen_: Totta puhuen ne tuskin olivat hyvill??n ett? siell? k?vimme.
TOINEN MERVI Niink?...?
KOVAS Useat tosin ny?k?yttiv?t meille p??t?, mutta toiset istuivat muoto mustana niinkuin olisivat karpion karstaa sy?neet. Ja Varsti, ovenvartija, kertoi ett?--
_Lyhyt torventoitaus vanhimpainpirtin portailta. Kansa rient?? pirtin edustalle. Valtaovi avautuu ja portaille astuu joukko vanhimpia, kahden soihdunkantajan seuraamana. Syv? hiljaisuus._
VANHIMMAINEN Mervian miehet! Raskas on t?m? p?iv? ollut niin meille kuin teille. Ja raskas on p??t?s, johonka olemme tulleet. Rauhallinen elo on kansalle rakas ja yst?v?lliset v?lit mahtavan naapurimme kanssa tuiki t?hdelliset, niinkuin sen jokainen hyvin ymm?rt??. Ja niin olemme me, tuntomme mukaan harkiten, tulleet siihen p??t?kseen ett? ruhtinaan vaatimukseen on t?ll? kertaa suostuminen. Ottakaa asia tyynesti, niinkuin me, jotka seikat tunnemme, olemme sen ottaneet. Ja nyt menk??n kukin rauhassa kotiinsa. _Vanhimmat poistuvat, ovi