Kirot | Page 9

sulkeutuu.
Haudan hiljaisuus, kansa seisoo kuin iskun tapaama. Hiljaisuutta yh? jatkuu, ihmiset katsovat neuvottomasti toistensa silmiin._
JOKU JOUKOSTA Mit?s t?m? oikein oli...?
TOINEN Sanoiko se ett? on...?
KOLMAS Miksi he n?in tekiv?t...?
USEAT Oliko se p??t?s...?
NELJ?S Miksi he meid?t pettiv?t?
VIIDES Mit? nyt on tekeminen?
USEAT Vaadimme syyt tietoon!
YH? USEAMMAT Syyt tietoon!
KOKO KANSA _Myrskyten_: Syyt! Kuuletteko: syyt, syyt! _??net?n hiljaisuus. Odottavat._
JOKU Mikseiv?t ilmota? Eik? ole ilmottamista?
USEAT Syyt! Syyt!
KANSA _Hurjasti_: Syyt! Syyt! Syyt! _Hiljaisempaa h?lin??.
Valtaovi avautuu, portaille ilmestyy soihdunkantajat ja muuan vanhin._
USEAT Hiljaa, hiljaa! Se on Urmas, hiljaa!
URMAS _H?n on noin 50 ik?inen, mutta n?ytt?? laihanter?vine kasvoineen ja harvahkoine partoineen vanhemmalta. Alussa hiukan ?rsyytyneesti, sitten lujan painokkaasti_:
Huudatte syit?, vaikka olisi teid?n sopinut huutamattakin uskoa ett? vanhimpain p??t?s seisoo vakavan harkinnan pohjalla!
Mist? on kysymys? Kansan jokap?iv?isest? toimeentulosta ja el?m?ntarpeistako? Ei, sill? jokainen tiet?? ett? Rajakorvesta riitt?? riistaa sek? meille ett? heille.
Onko kysymys Mervian sis?llisest? olemuksesta, sen vastaisen el?m?n pohjasta? Ei, sill? Rajakorpi on syrj?inen er?alue, jota emme aijo koskaan asua.
Mutta, sanotte, on kysymys omistuksesta, ja se on kunniassa pidett?v?! Niin on... _Miettii silm?nr?p?yksen_: Mutta mik? _on omaa_? Rajakorpi on meid?n, mutta j?rvet ja mets?t riistoinensa siell? ovat jumalain kuohuttamat--emme ole niiden t?hden virsua hajalle astuneet. N?in voi my?s ajatella, n?in voi naapuri ajatella. Todella omaa, sanon min?, on ainoastaan se, mink? kansa omin k?sin raataa--kaikki t??ll?: pellot, kasket, niityt, pirtit ... kaikki. Se on asian ydin. Siksi antakaamme syrj?seikoissa my?ten, voidaksemme sit? lujemmin pit?? p??asiasta kiinni, ja Mervia on seisova entist? kokonaisempana todella omansa pohjalla. Mutta niiden rajojen yli jos kuka kurkottaa, silloin sanomme: seis!
T?m? on vanhimpain ajatus. T??ll? on puhuttu miekoista ja keih?ist?. T?ytynee siis huomauttaa, vaikka sen lapsikin ymm?rt??, ett? meid?n miekkamme ja keih??mme hukkuvat kuin n?re muronnien asemets?n varjoon. ?lk?? kutsuko niit? t?nne--sanon, ja ymm?rt?k?? puolesta sanasta--_viittaa k?dell??n et?isyyteen_:--voisivathan ne olla jo ojennetut! _Poistuu pirttiin.--Kansa seisoo hetken ??neti._
JOKU Se oli painava puhe!
USEAT Ei, ei! Ei kelpaa!
TOINEN Oliko se Urmas, joka noin puhui...?
KOLMAS Hornan henki se oli!
NELJ?S Kansa lupasi vastata!
VIIDES Voi onnettomuuden y?t?!
KUUDES _Tukkaansa repien, itkunkiehuttamalla ??nell?_: Aukasitte ver?j?t, aukasitte ver?j?t, pelkurit!
_Kansa on l?htenyt liikkeelle. Kutka repiv?t tukkaansa tai vaatteitaan, kutka polkevat raivoissaan p??hineit??n maahan, jotkut harmissaan itkev?tkin. Yleist? sekasortoa ja huutoja kaikkialla._
VANHA UKKO _Kummun reunalla, pui nyrkki? pirtti? kohti, raivoisasti_: Petitte, petitte, petitte, kurjat! Suku huononee! Is?t tappelivat Liittuan rajalla--pirtinpituinen hirsi veress? ui--voittivat, miehi? olivat! Me tappelimme muronnien kanssa--veress? uimme, h?visimme, mutta miehi? olimme! Nyt pojat pelk??v?t ongenpahlaa, ongenpahlaa, ongenpahlaa!
JOUKOSTA _Ristiin rastiin huutoja_: Kun Urmas sen kerran sanoo, niin se on niin! --Urmas hornaan!--Hiljaa!--Mervit pettiv?t! Koira on koira!--Suus kiinni! Veenit pettiv?t!--Hiljaa, kansa on yht?!--Urmas-konna! Konnalla on konnan koukut!--Hiljaa!--Jumal-avita!--Taar-avita!
KOVAS _Kunnaan rinteelt?_: Hiljaa, hiljaa hurjat! Kansa on yht?. Huomenna k?r?j?m?elle joka mies--p??t?s kumoon!
KANSA P??t?s kumoon! Kumoon! Kumoon!
JOKU Petturit eroon!
KANSA Eroon! Eroon!
JOTKUT Ei, ei!
JOKU Revimme pirtin!
KANSA _Yhtaikaa hurjasti--Toiset_: Revimme, revimme! _Toiset_: Ei, ei, ei!

4. RUUMISARKKU.
_Urmaan pirtti. Muuten entisell??n, paitsi ett? sein?t ovat verhotut taljoilla sek? erilaatuisilla ryijy- ja punontakudoksilla. Kiukaan edess? on suuri talja, jonka p??ll? muutamia matalia istuimia. Korokesillalla per?ll? vuoteen sijalla valtava raudotettu arkku, p?yd?n edess? matala rahi._
URMAS _Joka harmahtavine partoineen ja hiuksineen n?ytt?? vanhettuneelta ja rasittuneelta, puhelee kahden oven luona seisovan matkapukuisen miehen kanssa. Omituisesti liikutettuna_:
Kiit?n tiedonannoistanne. Ik?v?tkin viestit ovat t?t? nyky? maalle t?rke?t. Me ehk? taas pian teit? tarvitsemme--j??k?? hyv?sti! _Miehet kumartavat ja poistuvat.
Urmas nousee sillanteelle ja k?velee kuohuvan kiihottuneena edestakaisin. Pys?htyy_: Se viel? puuttui! Olen niellyt tyynen? kaikki ne sapet ja oksennukset, mit? he ovat p??lleni syyt?neet. Sill? ne koskivat ainoastaan minua, mutta nyt--_polkee jalkaa_--nyt!
_K?y kiivaasti kerran edestakaisin_: Millaista ihmeitten aikaa n?m? kaksikymment? vuotta ovatkaan olleet! Kaksikymment? vuotta lis??, ja Mervia olisi seisonut lujana liitoksiltaan--pakosta, kutka eiv?t halusta! Kaksikymment? vuotta lis??, ja n?m? katalat salajuonet olisivat olleet mahdottomat. _J?? synk?sti eteens? tuijottamaan._
HELJ? _On tullut omasta suojastaan ja seisoo avoimen sivuoven luona. Hiljaa_: Urmas!
URMAS _S?ps?ht??, koettaa tyynty?_: Sin?k?, Helj?...? _K?y h?nt? kohti_: Olin niin ajatuksissani...
HELJ? _K?y vastaan, hiljaisen v?r?ht?v?sti_: Sin? olet nyky??n niin paljon poissa... Ja kun olet kotona, niin t??ll? on aina muita ... miehi?, asioita--minun pirttini sinua turhaan odottaa.
URMAS Totta. Emme ole n?in? aikoina joutaneet itse?mme muistamaan.
HELJ? _L?mpim?sti_: Min? niin syd?mest?ni toivon, ett? t?n??n p??sisitte yksimielisiksi. Tuo onneton Rajakorven y?! Me emme t?t? en?? kest?, Urmas. Ja sin? olet ainoa mies koko Merviassa, joka voit kaikki liitt??--
URMAS _Kuohahtaen_: Kaikki...? Tarkotatko veenitkin?
HELJ? _Ihmetellen_: Tietysti... Seh?n oli sinun el?m?nty?si ajatus...
URMAS _Katkeran naurahtavasti_: Niin, oli, oli, oli, mutta... _Niellen kiihtymyst??n_: Sinun syd?mesi voittaa j?rkesi, Helj?. Uskotko sin? ett? niit?, jotka ovat yksinp? sinua h?v?isseet ja ?petturin-vaimoa? huudelleet, ett? niit? voisi yhdist??, vaikka itse Ukko pilvist? astuisi keskellemme? _K??ntyy n?rk?styneen? syrjin_.
HELJ? ?l? kiivastu, Urmas! Juuri sen vuoksi, ett? kaikki on niin... _Katsoo pitk??n_: Mutta miksi sin? olet noin...? Onko jotain tapahtunut...?
URMAS _Astuu kiivasti muutamia askeleita edestakaisin_: Ei--ei mit??n! Pieni viesti--
HELJ? Mik? sitten...?
URMAS Ei mit??n erikseen, puhumme toiste. _L?htee taas astumaan._
HELJ? _Kuin itsekseen_: Kun palaisivat taas ne entiset ajat! Sin? taas istuisit minun lieteni ??ress?, min? taas ymm?rt?isin ... el?isin. _Urmaaseen k??ntyen, hiljaa_: Min? toivoin t?st? p?iv?st? niin paljon, Urmas. Min? aamulla k?vin uhraamassa--
S?TENE _Tulee ulko-ovesta_: Vieraat tulevat!
URMAS