Kihlajaiskemut | Page 4

Kiitoksia!
(Katsoo pitk??n Berthaan l?htiess??n.)

KUUDES KOHTAUS.
EDELLISET (paitsi Jung).
HAMARI. Onkos appivaari kotona?
AMELIE. Ei ole.
HAMARI. Vai niin. No, kai h?n kohta tulee.
AMELIE. Niin, jos ei seuramme ole sinulle hyvin vastenmielinen, niin voithan sin? j??d? t?nne h?nt? odottamaan. Mutta el? suinkaan tee sit? kohteliaisuudesta meit? vastaan.
HAMARI. J??n t?nne koska minulla on toinenkin asia. -- Min? tahtoisin my?skin puhutella Berthaa.
(Lyhyt ??nett?myys.)
AMELIE. Omista asioistanne voitte puhua kotonanne, eik? tulla t?nne niist? riitelem??n ja meid?n kotirauhaamme h?iritsem??n.
HAMARI. Mutta hyv? anoppini, kun en Berthaa en?? tapaa kotona, miss? min? sitten voisin h?nt? -- -- Sit? paitsi, en min? ole tullut t?nne riitelem??n. En karta mit??n niinkuin joutavata kinaa.
BERTHA (nousee). Vaaditko ett? heti tulen, niin kyll? min? olen valmis.
HAMARI. Vaadin! Herra Jumala, enh?n min? mit??n vaadi. Ajattelin vain ett? jos sinulle sopisi ett? me kerran puhuisimme suumme puhtaaksi.
K?KI. T?m? on vastenmielist?. Jos meid?n l?sn?olomme teit? vaivaa, niin kyll? me Miilin kanssa -- --
AMELIE. T??ll? ei saa mink??nlaisia draamallisia kohtauksia esitell?, sen sanon. Meill? on todellakin paljon t?rke?mpi? asioita ajateltavina huomisp?iv?n suurten kihlajaisten johdosta, ja se on hyvin rumasti tehty v?vylt?ni valita t?mm?inen hetki purkaakseen meille huonon hum??rins?. Semmoista ei olisi odottanut sivistyneelt? miehelt?.
HAMARI. Huonolla tuulella en milloinkaan ole. Maailma on niin hassu ja naurettava ettei sit? j?rkev? mies voi ottaakaan muuten kuin koomilliselta kannalta. Min? j??n siis kiltisti odottamaan siksi kuin sopii Berthalle ja t?ytyyh?n minun sit? paitsi appivaariakin -- --
MIILI (nousee). Mutta kuulkaa, ettek? tarjoo kahvia Niilolle. -- Eth?n sin? vain minullekin ole ?k?inen, Niilo?
HAMARI. Viel?k? sinullekin! Me kuin aina olemme olleet niin hyv?t yst?v?t, pikku Miili.
MIILI. Niin niin, eik? se ole totta. Ja min?kin olen aina pit?nyt sinusta niin ??rett?m?sti, niin ??rett?m?sti ett? oikein -- --
K?KI (rykii ja tekee k?rsim?tt?m?n liikkeen).
AMELIE. Niin, pit??k? olla kahvia, niin ole hyv?.
HAMARI. Kiitos, en v?lit?. Katson t?ss? sill'aikaa v?h?n sanomalehtej?.
(Menee hyllyn luo.)
AMELIE. Ent?s te muut? -- Vai ei. No, tuo sitten nuo paketit tuosta, Bertha, niin avataan ne ja katsotaan. (Puoli??neen.) Kuule, sinun t?ytyy k?ytt?yty? varovaisemmin tuota herra Jungia kohtaan, jonka kauheita runoja ei kukaan nainen kehtaa lukea. K?yt?ksesi her?tt?? huomiota.
BERTHA. Her?tt?k??n. Min? olen jo siksi vanha ett? itse vastaan itsest?ni.
MIILI (on taas istunut K?en luo). Mutta onhan h?n minun oma lankoni, mit? pahaa siin? on --?

SEITSEM?S KOHTAUS.
EDELLISET. VILANDER.
VILANDER (per?lt?, hattu p??ss? ja hansikkaat irroillaan vasemmassa k?dess?; vilkkaat ja h?tik?itsev?t liikkeet). Huomenta, huomenta, kaikki koolla n?en m?. Ja sovussa ja rauhassa, sep? hauskaa. -- Niin, totta se on. Simson ja K:ni Hullissa on tehnyt kuperkeikan ja Kalle Petterin t?ytyy nyt tehd? samoin. Se vekseli on nyt huomenna maksettava tahi hankittava siihen uusi nimi kun ei Kalle Petterin en?? kelpaa. -- Onko t??ll? ollut ket??n minua hakemassa? Puh puh, kyll?p? tuli oikein kuuma, puh puh!
(Panee hatun p?yd?lle ja pyyhkii otsansa.)
AMELIE. No kas niin, se oli oikein sinulle! Enk? min? aina ole sinua varoittanut? Olisit neuvotellut minun kanssani, niinkuin velvollisuutesi olisi ollut, niin -- --
VILANDER. No no, kyll? hommataan rahaa, kyll? hommataan. Eik? vahtimestari ole k?ynyt minua tapaamassa?
AMELIE. Mist? min? tied?n. On oltu makasiineissa ja muissa kaupoissa kun on viel? niin paljon ostamista huomisp?iv?? varten. Mutta sin? vaan panet kaikki minun niskoilleni ja hypp??t kaupungilla aamusta iltaan. Viinitilauskin on viel? tekem?tt? ja -- -- --
VILANDER. Viinitilaus? Jaa jaa, kyll? min? sen paikalla -- -- Ei ole tullut kirjett? Beata-t?dilt??
AMELIE. Ei suinkaan, ei minun tiet??kseni. Sin?h?n sanoit kuulleesi ett? h?n on sairastunut influenssaan.
VILANDER. Niin, siit? syyst?h?n h?nelle kirjoitinkin. Ajattelin ett? kun emme moneen aikaan ole antanut mit??n tietoa itsest?mme, niin --
MIILI (joka K?en seuraamana on mennyt oikealle kun paketteja ruvettiin aukaisemaan). Voi voi, jos t?ti kuolisi, niin sitten me tulisimme rikkaaksi!
AMELIE. Kuinka sin? noin, Miili --?
BERTHA (nauraen). Suoraa puhetta, hahaha!
MIILI. Niin no, kun pappa aina valittaa kuinka surullista se on ett? t?ti on niin vanha ja kivulloinen, niin olisihan se parasta ett? t?ti parka saisi muuttaa taivaaseen ja pappa p??sisi huolistaan ja sitten olisivat molemmat tyytyv?iset.
AMELIE (Miilille). No, jos sin? t?din kuolemata rupeat odottamaan, niin kyll? saat olla k?rsiv?llinen. Kyll? h?n el?? kauvemmin kuin me kaikki t?ss?, se vanha h?ps?kk?, siit? voit olla varma.
VILANDER. Niin niin, emmeh?n me t?din kuolemata toivo, mutta luonnonlakien mukaan, niin -- --
MIILI. Katsos eik? t?m? bluussikangas ole ihmeen vieh?tt?v?, Yrj?? Eik? se minua vaateta --?
(Tarkastellaan ostoksia ja keskustellaan ??nett?m?sti.)
VILANDER (menee Hamarin luo). No, joko sin? k?vit? Mitenk? onnistui?
HAMARI (tulee Vilanderin kanssa etun?ytt?m?lle). Enp? tuo juuri mink??nlaisia hauskoja uutisia.
VILANDER. Bakk?
HAMARI. Melkeinp?. Menin ensin Karjalan pankkiin. Ei ollut v?ke? ollenkaan. Hiljaisuus vallitsi. Vedin esille paperimme ja hiljaisuus k?vi jos mahdollista viel? juhlallisemmaksi. ?Niin, kyll?h?n meill? ei ole mit??n n?it? nimi? vastaan -- eik? se summakaan ole niin suuri -- mutta kun olemme p??tt?neet ettei nyky??n ollenkaan osteta yksityisi? papereita, niin -- -- Olkaa hyv? ja tulkaa takaisin parin, kolmen kuukauden per?st?, niin saamme sitten n?hd? jos -- --? Selv?ll? suomen kielell? se olisi tietysti kuulunut n?in: Teill? on jo t??ll? niin monta yhteist? paperia, menk?? hiiteen elk??k? en?? n?ytt?k? naamaanne t??ll?.
VILANDER. Peeveli! No ent?s sitten?
HAMARI. Sitten menin Maalaispankkiin. T??ll? oli v?ke?