Kihlajaiskemut | Page 3

kaulahuivi ja muuten puettu huomiota her?tt?v?ll? tavalla, k?si otsalla). Antakaa anteeksi -- seurael?m? minua v?list? piinaa. Minulla on par'aikaa niin suuret, syv?t ajatukset.
BERTHA. Te mietitte runoa, eik? niin? Oi, jos kerran saisi kurkistaa sis??n runoilijan aivoihin ja n?hd? kuinka ideat siell? liikkuvat ja v?l?ht?v?t! Se olisi ihanata!
JUNG. Ei maksaisi vaivaa. Mit? siell? n?kisitte? Ei muuta kuin surua, pettymyst?, toivottomuutta.
BERTHA. Ja niin te puhutte, vaikka kohta olette matkalla tuonne p?iv?npaisteeseen ij?ti viheri?itsev??n Italiaan, runouden ja laulun luvattuun maahan. Eik?s tuo ajatus yksin jo saa teid?n mielenne kirkastumaan. Minut se panisi aivan tanssimaan ilosta.
JUNG. (painavasti) Minun suruni seuraa minua.
LUNDSTR?M (juoden kahvia, Jungille). Niin, seh?n on totta. En ole muistanut onnitella teit? siit? suuresta matkastipendiosta. Muutamat tietysti ovat siit? vimmassa ja haukkuvat runoja aistillisuuden ylistysvirreksi, mutta min? ainakin olen lukenut niit? suurella nautinnolla, oikein suurella nautinnolla. Mit? naiset pit?v?t ?Unettomista ?ist???
AMELIE. Hm! Minulla on niin v?h?n aikaa tutustua kirjallisuuteen -- olen joka p?iv? aikonut ottaa kirjan k?teeni, mutta miten lie sitten j??nyt -- --
MIILI. Min? olisin niit? kyll? lukenut, mutta Yrj? sanoi ett'ei ne minulle sovi. Eik? niin, Yrj??
K?KI. Niin. Ei sovi.
LUNDSTR?M. Ai, ai, kyll?p? te jo aikaiseen tulette holhoojan alaiseksi neiti Miili. Muutenhan sanotaan ett? tuo ?Helmi?, jolle runot on omistettu, olisi er?s meid?n piiriss?mme hyvin tunnettu nuori, kaunis rouva. Niin niin, en min? tahdo teid?n salaisuuttanne urkkia, herra runoilija, hehehe, en suinkaan. Mutta mit? Bertha rouva niist? sanoo?
BERTHA. Min? -- min? niit? ihailen.
JUNG (arvokkaasti). Yksinkertainen kiitokseni n?ist? sanoista!
LUNDSTR?M (rykii). Hm, hm! (Amelielle.) Veli asessori ei taida olla kotona?
AMELIE. No, ei ole. H?n meni jo aikaisemmin ulos asioille. H?n on nyt v?h?n semmoinen hoppu, Vilander parka. Joku oli kertonut h?nelle ett? Kalle Petter Johansson aikoisi luovuttaa omaisuutensa velkojilleen ja nyt h?n heti tuli siit? niin levottomaksi ett? juoksi Kalle Petterilt? kysym??n onko tuossa huhussa per??. Min? kyll? kielsin, mutta h?n meni vaan. Onko kamreeri kuullut siit? mit??n?
LUNDSTR?M. En sanaakaan. Olisiko heill? sitten aff??rej? kesken??n?
AMELIE. Eik?h?n ole. Se Vilander se on aina niin valmis auttamaan ket? tahansa, vaikka min? kyll? olen h?nt? varoittanut ettei menisi kaikkein ihmisten papereille. Mutta syytt?k??n itse??n jos vahinko tulee, min? pesen k?teni.
(Puhelua jatketaan hiljaa.)
MIILI. Mutta tied?tk?s sin? mit?, Yrj?, ett? nyt kun kihlauksemme julaistaan niin tuntuu minusta aivan kuin tulisi rakkautemme niin jokap?iv?iseksi ja tavalliseksi. Ennenkuin ihmiset eiv?t mit??n tiet?neet niin oli kaikki niin sanomattoman j?nnitt?v?? ja hauskaa ja romantillista. Niin, eik? se ole totta Yrj??
K?KI. Mutta kuinka sin? voit noin puhua, hyv? Miili? Min? oikein ihmettelen sinua. Kohtahan sinusta tulee arvokas rouva, virkamiehen rouva, ja viel? on p??ss?si tuommoisia lapsellisia ja typeri? houreita! Minusta taas ovat t?mm?iset salakihlaukset jokseenkin sopimattomia.
MIILI. Sopimattomia! Voi voi sent??n kuinka te miehet olette erilaisia kuin me naiset. Niin j?ykki? ja viisaita. Milloinkahan min?kin voin tulla viisaammaksi? En suinkaan koskaan.
K?KI. Sin? olet viel? v?h?n kypsym?t?n, Miili. Mutta jos sin? tarkkaan otat vaaria minusta ja minun neuvostani, niin kyll? kaikki viel? tulee hyv?ksi. P??-asia on ettei anna mielikuvitukselle liika paljon sijaa, sill? se on meid?n asemassa sopimatonta.
(Keskustelu jatkuu ??nett?m?sti.)
JUNG (Berthalle). Jos tahdotte, niin kyll?h?n min? sen voisin teille lausua, se on vaan semmoinen pieni p?tk? -- tuommoinen miniatyyrikuva vaan.
BERTHA. Te tekisitte minut hyvin onnelliseksi, jos antaisitte minun kuulla sen.
JUNG. Niin no. Se kuuluu n?in, (lausuu):
Synkk? on y? ja lamppu se palaa, Purppuravuoteella makaa h?n, Silkkinen peite se vierii salaa, Valkoiset rinnat n?in v?lkkyv?n. Ulos ma rienn?n ja musta on y?, Kuulen kun kello 12 ly?.
(Puhuu.) Siin? on kaikki.
BERTHA. Kiitos, herra Jung! Siin? on stemninki?, siin? on koloriittia. Kiitos!
JUNG. Oh, min? pyyd?n. Mutta t?ytyyh?n minun my?nt?? ettei se ole niit? huonoimpia mit? olen kirjoittanut. Huomatkaa nuo kaksi viimeist? rivi?: Ulos ma rienn?n ja musta on y?, kuulen kun kello 12 ly?. -- Eik? niiss? ole kamala sointu?
BERTHA. Aivan niinkuin jotain tragillista samassa hetkess? tulisi tapahtumaan, niin. Ja ket? te olette ajatellut tuota kirjoittaessa? Onko se salaisuus?
JUNG. Oi, elk?? kysyk?!
BERTHA. Mutta minullehan te sen kumminkin -- --
JUNG. Olen ajatellut h?nt?, jonka j?t?n t?nne kun matkustan. Runottareni.
AMELIE (Lundstr?mille, joka on noussut). Niinkuin jo sanoin, kaikessa yksinkertaisuudessa vaan, ett? nuoriso saisi v?h?n tanssia. No, t?ytyyk? kamreerin siis l?hte??
LUNDSTR?M. On jo virastoaika valitettavasti. (Kumartaa.) Hyv?t naiset, hyv?t herrat! N?kemiin!
AMELIE. No, terve tuloa sitten huomenna, terve tuloa!
LUNDSTR?M (tapaa tampuurin ovessa Hamarin). Ah, herra insin??ri! Juuri parhaiksi kahville, hehe!

VIIDES KOHTAUS.
EDELLISET (paitsi Lundstr?m). HAMARI.
HAMARI (noin 30 vuoden vanha. Reippaan ja terveen n?k?inen). P?iv?? anoppi ja kaikki tyyni!
AMELIE (pist?v?sti). Kas v?vypoikani! Sep? harvinainen vieras!
HAMARI. Minulla on v?h?n asiaa.
AMELIE. No, sit?h?n min?kin. Sill? kuinka meill? muuten olisi se kunnia.
JUNG (joka Hamarin tullessa on tullut levottomaksi tekee l?ht??). Minun t?ytyy my?skin -- --
HAMARI. No, minnekk? kiire? Ei pid? minun antaa h?irit?.
JUNG. Ei suinkaan -- ei suinkaan. Mutta minulla on ty?t?. Er?s idea, joka on pantava paperille -- --
HAMARI. Ah! No, siin? tapauksessahan se olisi suuri rikos kirjallisuudelle ruveta viivytt?m??n -- --
JUNG (v?h?n nolona). Min? menen sitten. (Kumartaa.) Hyv?sti ja kiitoksia!
HAMARI. Niin, kiirehtik?? nyt ennen kuin ideea haihtuu. Kiirehtik?? hiiess?!
AMELIE. Hyv?sti, hyv?sti! Tervetuloa huomenna, herra Jung!
JUNG.