Kihlajaiskemut | Page 2

onnen tunnen. Riitaa alinomaa, mustasukkaisuutta, manna-ryynipuuroa, lapsia, lankomiesten vekseleit? -- -- Ehei, se on liian kallis lysti minulle. Ja sittenh?n en en?? saisi hakkailla kauniita tytt?j? ja -- --
FIINA. Hyi, kuinka jumalattomasti kamreeri puhuu. En viitsi sit? kuunnella enk? joudakkaan kun t?ytyy menn? (per?lle).
LUNDSTR?M (itsekseen). Jos tuota tytt?? koettaisin v?h?n urkkia talon asioista. (??neen.) No, no, pikku kultaseni ?l? suutu. Tuleppas t?nne. Teill?h?n on huomenna suuret kemut, eik? niin?
FIINA (tulee takaisin). Niin on. Tuleehan kamreerikin t?nne?
LUNDSTR?M. Tulen kyll?, tulen kyll?.
FIINA. Niin, ne kekkerit, ne ne vasta ovat rouvan el?m?t?. Jos h?n ei ole poissa, niin pit?? olla vieraita kotona, muuten h?n ei tule toimeen.
LUNDSTR?M. No, ymm?rt??h?n sen. Rikkaita ihmisi?!
FIINA. No, en tied? mitenh?n lieneek??n sen rikkauden laita oikeastaan. N?kyyh?n tuo pieni palkkanikin v?list? istuvan hyvinkin kovassa, sen olen huomannut.
LUNDSTR?M. Ai, ai, nuppuseni, ei pid? puhua pahaa is?nt?v?est??n. Mutta saihan asessori rouvansa mukana suuret my?t?j?iset, monta tuhatta markkaa, niinkuin kerrotaan.
FIINA. Siit?h?n se rouva kyll? kuuluu ylv?stelev?n. Mutta kerran kuuntelin oven takana kun ne siit? riiteliv?t ja herra suuttui viimein ja sanoi ett? tuo rouvan puhe niist? suurista my?t?j?isist? on paljasta p?ty?, sill? niit? oli vaan muutamia satoja ja ne k?ytti rouva omiin tarpeihinsa ja koristuksiinsa. Niin sanoi herra.
LUNDSTR?M. Ai ai ai, ei saa kuunnella oven takana, silloin syntyy aina erehdyksi?. Mutta sit? paitsihan he saavat peri? tuon rikkaan t?tins?, tuon kuuluisan t?ti Beatan, ?jonka luonnon lakien mukaan -- --?
FIINA. ?kohta pit?isi heitt?? henkens??, niin. Mutta minulla on musteri, joka viel? el?? vaikka on 92 vuoden vanha. Mutta tiet??k? kamreeri kuka se on tuo Kalle Petter?
LUNDSTR?M. Kalle Petter Johanssonko? Miten niin?
FIINA. Vai sek? se on se iloinen ruotsalainen herra, joka niin monasti on k?ynyt meill? ja naurattanut kaikkia.
LUNDSTR?M. Niin no, mit? h?nest??
FIINA. Muuten vaan. Herrasv?ki puhui t?n? aamuna Kalle Petterist? ja konkurssista ja vekseleist? ja herra n?ytti niin huolestuneelta ja sitten h?n otti hattunsa ja meni kaupungille.
LUNDSTR?M (erikseen). Kalle Petter konkurssissako! Siit? en mit??n ole kuullut. H?nen paras rahayst?v?ns? ja asettajansa! (??neen.) Vai niin, vai niin. Ja se hyv?luontoinen asessori meni h?nt? siis lohduttamaan. Eik? niin?
FIINA. Mist? min? sen tied?n, n?ytti kun herra itse olisi tarvinnut lohdutusta, Minusta on s??li herraa, sill? h?n on hyv? mies ja Miili-neidist? min? my?skin pid?n, mutta rouvia en voi k?rsi?. Heille ei voi tehd? mieliksi, vaikka kuinka koettaisi ja -- --
LUNDSTR?M. Hiljaa, hiljaa jo, nuppuseni, enh?n min? ole t?nne tullut kotijuoruja kuuntelemaan, en suinkaan. Sin? olet n?tti tytt?, mutta sulla on paha vika, et puhu oikein kauniisti herrasv?est?si, minun parhaimmista yst?vist?ni! Ja sen vuoksi rankaisen sinua nyt pienell? muiskulla -- --
(Vilkasta keskustelua kuuluu ulkopuolelta.)
FIINA. Kas niin, siell? ne nyt tulevat.
(Juoksee ulos per?lt?.)

KOLMAS KOHTAUS.
LUNDSTR?M (yksin).
Vai Kalle Petter konkurssitilassa? No, miks'ei. Suuria asioitahan h?nell? on ollut ja kuka niit? ulkomaalaisia oikein tuntee. Olisipa se aika kolaus Vilanderille jos tuossa olisi per??, asiat kun muutenkin ovat niin hunningolla ett? jo palvelusv?kikin sen huomaa. Sais' n?hd? kuinka h?nelle silloin k?visi. -- No, enh?n min? kumminkaan tulisi mit??n k?rsim??n. Se meid?n 2,000 markan paperi kyll? lankeaa kuukauden per?st?, mutta onhan minulla pantti. Niin, on se v?h?n koomillista ajatella ettei kukaan tied? ett? kaikki n?m?t hienot huonekalut n?iss? komeissa huoneissa oikeastaan ovat minun, hahaha!

NELJ?S KOHTAUS.
LUNDSTR?M. AMELIE. BERTHA. JUNG. MIILI. K?KI. FIINA (kantaen paketteja, kaikki per?lt?.)
AMELIE. Ahaa, kamreeri on jo t??ll?! Sep? hauskaa! -- Fiina panee paketit tuonne tuolille ja tuo sitten kahvin sis??n.
FIINA (oikealle).
LUNDSTR?M (kumartaa). Terve tultua, hyv? herrasv?ki, terve tultua!
BERTHA (hattu p??ss?). Sano sin? mit? tahansa, Miili, min? olen aina pit?nyt enemm?n Magasin Fran?aisesta. Se on paremmin varustettu ja palvelus on kohtelijaampi. Ja sitten se hienonhieno yleis?, jota siell? n?kee!
(Ottaa hattunsa pois ja panee sen p?yd?lle.)
AMELIE. Niin, huomasitteko kuka siell? istui sivuhuoneessa? Se oli itse kenraalikuvern??rsk?, ainakin se oli hyvin h?nen n?k?isens?.
MIILI. Mutta min? n?in kass??rin miinin kun puotineiti ilmoitti h?nelle ett? ostoksemme pannaan laskuun. Se oli niin ivallinen niinkuin h?n olisi luullut ettei niit? maksettaisikaan. Oikein minua harmitti.
AMELIE. No, kaikkea! H?vetk??n semmoinen herra!
FIINA (tuo kahvikannun ja kerman ja rupeaa kaatamaan kuppeihin).
AMELIE. Mutta istukaa nyt hyv?t ihmiset! Kahvi tulee maistumaan oikein hyv?lt? kaiken t?m?n hypp??misen per?st?. Olkaa niin hyv?!
(Istuutuu oikealle sohvaan, LUNDSTR?M tuolille h?nen viereens?, BERTHA ja JUNG toiselle puolelle p?yt??.)
FIINA. Onko rouvalla mit??n muuta -- --?
AMELIE. Niin, sano k?ks?lle ett? panee tulelle buljonki-kattilan ja tule sitten ilmoittamaan minulle.
FIINA (menee).
MIILI (K?elle). Me istumme t?h?n pieneen sohvaan kahdenkesken, kultaseni, eik? niin? Odotappas, min? serveeraan sinulle.
(Tekee niin.)
K?KI (noin 27 vuotta, hyvin j?ykk? ja t?sm?llinen). Kiitos! Jos olet niin hyv?.
LUNDSTR?M (Amelielle). Huomenna siis saamme oikein virallisesti toivottaa onnea n?ille nuorille rakastuneille, jos on totta mit? huhu tiet?? kertoa? (Kun Amelie antaa h?nelle kupin) Kiitos!
AMELIE. Niin, me ajattelimme ett? kun meid?n kumminkin joskus pit?? n?hd? luonamme muutamia parhaimpia yst?vi?mme, kaikessa vaatimattomuudessa vaan, sen vakuutan, niin meneeh?n tuo julistaminen samassa, vaikka minun mielest?ni sit? viel? olisi voinut lyk?t? tuonnemmaksikin. Olkaa hyv?, enemm?n n?it? keksi?, herra kamreeri.
(Keskustelu jatkuu hiljaa.)
BERTHA (Jungille, jolle h?n on tarjonnut kupin). Te olette t?n??n niin totinen, herra Jung.
JUNG (22 vuotta, pitk? tukka, suuri