Kihlajaiskemut | Page 4

tuloa sitten huomenna, terve tuloa!
LUNDSTRÖM (tapaa tampuurin ovessa Hamarin). Ah, herra insinööri!
Juuri parhaiksi kahville, hehe!

VIIDES KOHTAUS.
EDELLISET (paitsi Lundström). HAMARI.
HAMARI (noin 30 vuoden vanha. Reippaan ja terveen näköinen).
Päivää anoppi ja kaikki tyyni!
AMELIE (pistävästi). Kas vävypoikani! Sepä harvinainen vieras!
HAMARI. Minulla on vähän asiaa.
AMELIE. No, sitähän minäkin. Sillä kuinka meillä muuten olisi se
kunnia.
JUNG (joka Hamarin tullessa on tullut levottomaksi tekee lähtöä).
Minun täytyy myöskin -- --
HAMARI. No, minnekkä kiire? Ei pidä minun antaa häiritä.
JUNG. Ei suinkaan -- ei suinkaan. Mutta minulla on työtä. Eräs idea,
joka on pantava paperille -- --
HAMARI. Ah! No, siinä tapauksessahan se olisi suuri rikos
kirjallisuudelle ruveta viivyttämään -- --
JUNG (vähän nolona). Minä menen sitten. (Kumartaa.) Hyvästi ja
kiitoksia!
HAMARI. Niin, kiirehtikää nyt ennen kuin ideea haihtuu. Kiirehtikää
hiiessä!

AMELIE. Hyvästi, hyvästi! Tervetuloa huomenna, herra Jung!
JUNG. Kiitoksia!
(Katsoo pitkään Berthaan lähtiessään.)

KUUDES KOHTAUS.
EDELLISET (paitsi Jung).
HAMARI. Onkos appivaari kotona?
AMELIE. Ei ole.
HAMARI. Vai niin. No, kai hän kohta tulee.
AMELIE. Niin, jos ei seuramme ole sinulle hyvin vastenmielinen, niin
voithan sinä jäädä tänne häntä odottamaan. Mutta elä suinkaan tee sitä
kohteliaisuudesta meitä vastaan.
HAMARI. Jään tänne koska minulla on toinenkin asia. -- Minä
tahtoisin myöskin puhutella Berthaa.
(Lyhyt äänettömyys.)
AMELIE. Omista asioistanne voitte puhua kotonanne, eikä tulla tänne
niistä riitelemään ja meidän kotirauhaamme häiritsemään.
HAMARI. Mutta hyvä anoppini, kun en Berthaa enää tapaa kotona,
missä minä sitten voisin häntä -- -- Sitä paitsi, en minä ole tullut tänne
riitelemään. En karta mitään niinkuin joutavata kinaa.
BERTHA (nousee). Vaaditko että heti tulen, niin kyllä minä olen
valmis.
HAMARI. Vaadin! Herra Jumala, enhän minä mitään vaadi. Ajattelin
vain että jos sinulle sopisi että me kerran puhuisimme suumme
puhtaaksi.

KÄKI. Tämä on vastenmielistä. Jos meidän läsnäolomme teitä vaivaa,
niin kyllä me Miilin kanssa -- --
AMELIE. Täällä ei saa minkäänlaisia draamallisia kohtauksia esitellä,
sen sanon. Meillä on todellakin paljon tärkeämpiä asioita ajateltavina
huomispäivän suurten kihlajaisten johdosta, ja se on hyvin rumasti
tehty vävyltäni valita tämmöinen hetki purkaakseen meille huonon
humöörinsä. Semmoista ei olisi odottanut sivistyneeltä mieheltä.
HAMARI. Huonolla tuulella en milloinkaan ole. Maailma on niin
hassu ja naurettava ettei sitä järkevä mies voi ottaakaan muuten kuin
koomilliselta kannalta. Minä jään siis kiltisti odottamaan siksi kuin
sopii Berthalle ja täytyyhän minun sitä paitsi appivaariakin -- --
MIILI (nousee). Mutta kuulkaa, ettekö tarjoo kahvia Niilolle. -- Ethän
sinä vain minullekin ole äkäinen, Niilo?
HAMARI. Vieläkö sinullekin! Me kuin aina olemme olleet niin hyvät
ystävät, pikku Miili.
MIILI. Niin niin, eikö se ole totta. Ja minäkin olen aina pitänyt sinusta
niin äärettömästi, niin äärettömästi että oikein -- --
KÄKI (rykii ja tekee kärsimättömän liikkeen).
AMELIE. Niin, pitääkö olla kahvia, niin ole hyvä.
HAMARI. Kiitos, en välitä. Katson tässä sill'aikaa vähän
sanomalehtejä.
(Menee hyllyn luo.)
AMELIE. Entäs te muut? -- Vai ei. No, tuo sitten nuo paketit tuosta,
Bertha, niin avataan ne ja katsotaan. (Puoliääneen.) Kuule, sinun täytyy
käyttäytyä varovaisemmin tuota herra Jungia kohtaan, jonka kauheita
runoja ei kukaan nainen kehtaa lukea. Käytöksesi herättää huomiota.
BERTHA. Herättäköön. Minä olen jo siksi vanha että itse vastaan
itsestäni.

MIILI (on taas istunut Käen luo). Mutta onhan hän minun oma lankoni,
mitä pahaa siinä on --?

SEITSEMÄS KOHTAUS.
EDELLISET. VILANDER.
VILANDER (perältä, hattu päässä ja hansikkaat irroillaan vasemmassa
kädessä; vilkkaat ja hätiköitsevät liikkeet). Huomenta, huomenta,
kaikki koolla näen mä. Ja sovussa ja rauhassa, sepä hauskaa. -- Niin,
totta se on. Simson ja K:ni Hullissa on tehnyt kuperkeikan ja Kalle
Petterin täytyy nyt tehdä samoin. Se vekseli on nyt huomenna
maksettava tahi hankittava siihen uusi nimi kun ei Kalle Petterin enää
kelpaa. -- Onko täällä ollut ketään minua hakemassa? Puh puh, kylläpä
tuli oikein kuuma, puh puh!
(Panee hatun pöydälle ja pyyhkii otsansa.)
AMELIE. No kas niin, se oli oikein sinulle! Enkö minä aina ole sinua
varoittanut? Olisit neuvotellut minun kanssani, niinkuin velvollisuutesi
olisi ollut, niin -- --
VILANDER. No no, kyllä hommataan rahaa, kyllä hommataan. Eikö
vahtimestari ole käynyt minua tapaamassa?
AMELIE. Mistä minä tiedän. On oltu makasiineissa ja muissa
kaupoissa kun on vielä niin paljon ostamista huomispäivää varten.
Mutta sinä vaan panet kaikki minun niskoilleni ja hyppäät kaupungilla
aamusta iltaan. Viinitilauskin on vielä tekemättä ja -- -- --
VILANDER. Viinitilaus? Jaa jaa, kyllä minä sen paikalla -- -- Ei ole
tullut kirjettä Beata-tädiltä?
AMELIE. Ei suinkaan, ei minun tietääkseni. Sinähän sanoit kuulleesi
että hän on sairastunut influenssaan.
VILANDER. Niin, siitä syystähän hänelle kirjoitinkin. Ajattelin että

kun emme moneen aikaan ole antanut mitään tietoa itsestämme, niin --
MIILI (joka Käen seuraamana on mennyt oikealle kun paketteja
ruvettiin aukaisemaan). Voi voi, jos täti kuolisi, niin sitten me
tulisimme rikkaaksi!
AMELIE. Kuinka sinä noin, Miili --?
BERTHA (nauraen). Suoraa puhetta, hahaha!
MIILI. Niin no, kun pappa aina valittaa kuinka surullista se on että täti
on niin vanha ja kivulloinen, niin olisihan se parasta että täti parka saisi
muuttaa taivaaseen ja pappa pääsisi huolistaan ja