Kertomus maaseudulta | Page 6

heist? voi sanoa saaneensa v?hempi kuin toinenkaan."
"Mutta kuuleppas nyt hyv? Tahvo", sanoi t?h?n Risto, "sanoppas oikein suoraan: olisitko koko el?m?si ajan niin ahkerasti ty?skennellyt ja huolehtinut talosi hoidosta jos olisit ajatellut sen joutuvan vierasten ihmisten k?siin? Eik? tunteesi t?t? maata ja taloa kohtaan heti paikalla muuttuisi jos ajattelisit sen joutuvan muille, kuin omille lapsillesi. Ehken sanot, ett? ty?, mink? olet tehnyt, koroittaa talon hintaa huutokaupassa. Mutta se ei ole niink??n varmaa. Ajatteleppas, jos satut kuolemaan kovana aikana. Silloin ei kuolinpes?si saa maatilasta hyv?? hintaa.
"Ja jos siit? saataisiinkin hyv? hinta, lienet siihen toki niin kiintynyt, ett? et sit? vieraille suo."
"Niin, niin, kyll?h?n sinulla on oikeinkin siin? asiassa", arveli Tahvo, "ja kyll?h?n se tosiaankin olisi hyvin harmillista, jos talo joutuisi vierasten k?siin; mutta mit? minun sitte pit?isi tehd?, ett? kaikki lapseni voisivat saada yht? paljon, sill? kaikki ovat ne minulle yht? rakkaita, joskin mieluummin soisin, ett? talo joutuisi vanhimman poikani Juhon k?siin. Enh?n min? voi niin paljo s??st??, ett? jokaiselle tulisi niin suuri summa, kuin t?m?n talon arvo on. Seh?n on aivan mahdotonta!"
"Sit? en ole ajatellutkaan", sanoi Risto, "mutta sin? olisit voinut tehd? paljo, jonka olet j?tt?nyt tekem?tt? -- ja voit viel? paljo tehd?kin asioiden kohentamiseksi."
"Muistatko mit? eilen sanoin aitoistasi ja luhdeistasi, sek? niiss? s?ilytetyist? rikkauksista, joita tuskin koskaan k?ytet??n. En ehk? pannut liikoja, kun arvelin, ett? vuotuisesti s??st?tte n?ihin tavaroihin 150 markkaa. Sin? olet nyt ollut naimisissa 20 vuotta. Jos olisit naimisiin menness?si vakuuttanut henkesi 6,000 markasta sill? ehdolla, ett? vakuutussumma saadaan t?ytetty?si 60 vuotta, tahi ennen heti kuoltuasi, olisi sinun tullut vuotuisesti maksaa 160 markkaa 20 penni?. Niiden rahojen koroilla olisivat sin? ja vaimosi melkein el?neet ja toimeentulleet vanhoilla p?ivill?, niin ettei el?kkeesi olisi tullut talonsaajalle niin raskaaksi. Sill? tavoin olisi Juho voinut maksaa sisarilleen suuremman osuusmaksun. Sinun ja vaimosi kuoleman j?lkeen olisi p??oma ollut sopiva jakaa niiden lasten v?lill?, jotka olivat talo-osuutensa my?neet.
"Jos sinulla olisi ollut t?llainen henkivakuutus, olisit sit?paitsi aina saanut olla varma siit?, ett? olisit j?tt?nyt j?lkeesi 6,000 markkaa, milloin ikin? olisitkaan kuollut. Varmaan olisit my?skin nuorempana ollessasi monta kertaa saanut olla huolettomammalla mielell?, vaikka sinulla olikin velkoja ja -- pieni? lapsia."
"Niin," sanoi Kerttu-em?nt?, "tosiaankin oli Tahvolla monet huolet siihen aikaan, kun naimisiin menimme. Er??n? katovuonna puhuikin h?n siit?, minne me mahtaisimme joutua, jos h?n kuolisi. Mutta min? kehoitin h?nt? aina luottamaan Jumalaan ja H?nen ihmeelliseen johtoonsa. Ja Jumala onkin meit? aina auttanut. Totta on, ett? rehellinen ty? kantaa hedelm?n ilman joutavia henkivakuutuksia, tai muita ihmiskeksint?j?."
"Vai niin, Kerttu; vai kuulut sin? sellaisiin naisiin, jotka eiv?t salli miestens? vakuuttaa henke?ns?", sanoi Risto. "Mutta miksi olet henkivakuutusta vastaan? Tietysti tulee meid?n luottaa Jumalaan ja antaa tiemme h?nen k?teens?, vaan emme saa kuitenkaan olla asioistamme huoletta. Onhan Jumala antanut meille ymm?rryksen, ett? sit? oikein k?ytt?isimme. Olet kai sin? lukenut vertauksen hyvin ja huonosti hoidetusta leivisk?st?? Varmaankin sin? muistat Jumalan k?skyn: J?rjest? taloutesi, sill? sinun pit?? kuoleman. Samoin kuin t?m? k?sky tarkoittaa ihmisen henkist? valmistumista, tarkoittaa se my?skin ihmisen aineellista valmistusta, taloutta ja perhett?. Jumala, joka on avioliiton s??t?nyt, on my?skin samalla m??r?nnyt miehen vaimonsa ja perheens? yll?pit?j?ksi ja hoitajaksi. Sent?hden tulee miehen aina pit?? taloudelliset asiansa sellaisessa kunnossa, ett? h?nen vaimonsa ja lapsensa voivat huoletta toimeentulla, jos surman viikate h?nen el?m?ns? langan katkaisee, ennenkuin h?n on ehtinyt koota niin paljon omaisuutta, ett? h?nen lapsensa voivat tulla sill? kasvatetuksi, ja vaimonsa saada siit? tukea vanhoille p?ivilleen. T?ss? ei auta ainoastaan ty?, vaan t?ss? tarvitaan my?skin ymm?rryst? ja ?ly?. Ja se, joka k?sitt?? jonkun asian hy?dyn ja t?rkeyden eik? kuitenkaan sit? tee, on rikkonut kaksin-kerroin." --
T?ss? keskeytti Risto puheensa, sill? h?n huomasi kaksi miest?, jotka astelivat maantielt? pihaan p?in.
"N?kyy olevan itse kirkkoherra", sanoi Tahvo nousten seisaalleen, "vaan tuota toista en tunne."
Em?nt? nousi my?skin ja tarkasteli tulevia. Sitte laskeusivat sek? is?nt? ett? em?nt? portaita alas ja meniv?t pihalle kirkkoherraa vaataan.
V?ki nousi kaikki seisaalleen ja puhelivat hiljaa kesken??n.
"Kukahan lienee tuo vieras, joka on kirkkoherran mukana", sanoi Matti Ristolle. "Ei se vaan ole t?m?n pit?j?n miehi?, siit? olen varma. Mutta emmek?h?n me l?hde t?st? huoneeseen", lis?si h?n.
"Eik? menn?. Ollaan vaan t?ss? kunnes tulevat. Mit?p?s me pelk??mme", sanoi Risto.
Samassa l?henikin is?nt? ja em?nt? vieraineen. Kaikki tervehtiv?t kirkkoherraa ja h?n tervehti yst?v?llisesti kaikkia.
"Hyv?? p?iv?? ja tervetultua taas kotimaahan!" toivotti kirkkoherra Ristolle.
"Herran rauhaa ja kiitos tervehdyksest?!" vastasi Risto kumartaen.
"Kuulin juuri is?nn?lt?, ett? t??ll? kertoilette kotiv?elle, mit? olette pitkill? matkoillanne oppinut. Jatkakaa vaan kertomustanne, kuulen sit? mielell?ni!" sanoi kirkkoherra yst?v?llisesti.
"En suinkaan min? ole paljon paljoa oppinut, mutta olenhan oppinut s??st?m??n ja viel? olen oppinut senkin, miten s??st?t ovat teht?v?t parhaiden hedelm?? kantaviksi. Olen juuri puhunut henkivakuutuksesta ja koettanut selitt?? sen hyvi? puolia. Mutta sallittenko minun tehd? Teille yhden kysymyksen herra kirkkoherra. Kerttu t??ll? selitti meille, ett? henkivakuutus on synti. Kuinka on Teid?n mielest?nne, herra kirkkoherra. Onko henkivakuutus synti?"
"Ei suinkaan! Kuinka se voisi olla synti?" sanoi kirkkoherra. "Vaikka voihan sit?kin, niinkuin kaikkea ihmisellist? k?ytt?? v??rin, ja voihan senkin nojalla tehd? synti?; mutta synti? voipi tehd? kaiken nojalla, jopa itse Herran