Kertomus maaseudulta | Page 7

pyh?n sakramentinkin. Mit? minuun tulee, niin pid?n henkivakuutusta jokaisen ihmisen velvollisuutena, varsinkin sellaisten, joilla on jotain perhett? tai omaisia, joista on pidett?v? huolta. Mist? syyst? pit?? em?nt? henkivakuutusta syntin??" kysyi h?n viel? k??ntyen Kertun puoleen.
"Enh?n min? sit? aivan synniksi tahdo v?itt??. Mutta kun siit? ?sken puhuivat, tuntui mielest?ni, kun olisivat tahtoneet ohjailla ja parannella Jumalan kaikkiviisaita s??nt?j? ja p??t?ksi?. Jumala se kuitenkin on, joka m??r??, jos ihmiselle hyvin tai pahoin k?y t?ss? el?m?ss?. Enk? min? ymm?rt?nyt henkivakuutusta niin hy?dylliseksi, miksi Risto sit? t?ss? juuri kehui", puolustelihe Kerttu h?mill??n.
"Niin, hyv? em?nt?," jatkoi kirkkoherra, "henkivakuutus onkin aivan uuden uutukainen laitos, jota ei t??ll? maan syd?mess? viel? paljoa tunneta. Ja vaikka se onkin maallista laatua, on se, niinkuin monet muut maalliset laitokset, meille ihmisille hyvin t?rke? ja tarpeellinen. Varsinkin koskee t?m? perheen is??, jolla on itse Luojan asettama velvollisuus hoitaa perhett??n ja huolehtia sen toimeentulosta. Heid?n pit?isi ehdottomasti vakuuttaa henkens?, voidaksensa varmuuttaa perheens? tulevaisuutta."
"Siit?h?n t?ss? juuri puhelimme ennen herra kirkkoherran tuloa, ja min? kehoitin Tahvoakin vakuuttamaan henkens?," sanoi Risto hyvill? mielin siit?, ett? oli saanut niin oivallisen puoltajan asialleen.
"Se oli hyvin tehty," sanoi kirkkoherra lempe?sti. "Ja em?nt?kin panee varmaan kaikki ep?ilyt pois, sill? kyll? em?nt? varmaankin k?sitt??, ett? min? en toivoisi pit?j??ss?ni synnin levenev?n, vaan ainoastaan hyveen. Ja hyveen? voinette henkivakuutusta pit??, koska tuon t?ss? juuri mukanani kanttori Huopalan, joka on henkivakuutus-yhti? Suomen asiamies ja matkustaa ymp?ri maatamme levitt?m?ss? tietoja henkivakuutus-aatteesta, sek? ottamassa vastaan mahdollisesti matkalla saatavia henkivakuutuksia."
"Vai niin!" sanoi Risto vilkkaasti. "Min? k?vin Helsingin l?pi kulkiessani Suomen konttoorissa, ja olen siit? juuri t??ll? kertonut."
"No sep? sopii!" jatkoi kirkkoherra. "Meh?n tulemme siis aivan kuin kutsutut. Niin mutta aijoin viel? sanoa, ett? min?kin ajattelen ottaa vakuutuksen Suomi-yhti?ss?, vaikka olenkin jo kerta ennen vakuuttanut henkeni. Mutta minusta n?ytt?? kuin t?m? Suomi-yhti? olisi aivan vakituisesti meid?n olojamme varten laadittu. Se ei ota rahaa vakuutetuilta antaakseen sit? varakkaille osakkeen-omistajille. Se hankkii itselleen rahastoja, voidakseen muodostua oikein vakavaksi. Mutta n?itten rahastojen korot k?ytet??n tulevaisuudessa, sittenkuin osakkeen-omistajat ovat v?hitellen yhti?st? lunastamalla eroitetut ja yhti? on tullut kesken?iseksi, kokonaan vakuutettujen eduksi. Silloin ei pienink??n voitto joudu muille kuin vakuutetuille. En tahdo t?ss? ruveta pitemm?lt? asiaa selitt?m??n, vaan j?t?n sen kanttori Huopalan teht?v?ksi. Toivon kuitenkin ett? kaikki, ja etup??ss? itse is?nt?, miettisiv?t asiaa, jota kanttori tulee teille esitt?m??n."
"Kyll? on tosiaankin hyv? asia, ett? t?llaisista seikoista annetaan tietoa kansalle maaseuduilla. Olot t?ll?kin puolen olisivat paljo paremmalla kannalla, jos oppineet l?hett?isiv?t t?nne esitelm?n pit?ji?, jotka selitt?isiv?t kansalle sek? s??st?v?isyytt? ett? muita hy?dyllisi? asioita," sanoi Risto.
"Se on kyll? totta. Ja toivokaamme ett? ajat siin? suhteessa muuttuvatkin yh? valoisemmiksi. Mutta Risto-hyv?, jatkakaa kertomustanne, joka keskeytyi meid?n tulomme t?hden", sanoi kirkkoherra.
Kaikkien kuunnellessa selitti Risto lyhyesti mit? h?n oli ennen kertonut. Ja kertoelmansa lopetti h?n seuraavilla sanoilla: "Jos olenkin saanut huomata perinpohjin erehtyneeni siin?, kun luulin ett? Amerikassa saapi leikata kultaa vuolupuukolla, olen kuitenkin sill? matkalla oppinut sen t?rke?n asian, ett? tarvitaan paljo ty?t? ja runsaasti ?ly? ennenkuin saadaan kultaa kokoon. Meid?n pit?isi t??ll? Suomessa oppia paljo siin? suhteessa. Jos me tekisimme enempi ty?t? ja hoitaisimme huolellisemmin talouttamme, olisi meid?n taloudellinen asemamme paljo parempi. T?m?n samaisen taloudellisen asemamme parantamisessa tulee henkivakuutuksella varmaankin olemaan etev? sija. Senvuoksi koetan min?kin puolestani voimani ja kykyni mukaan vaikuttaa t?m?n hyv?n asian edistykseksi armaassa kotimaassani. Ja hyvin suurella mielihyv?ll? ja uteliaisuudella tulen kuulemaan herra Huopalan esityst? henkivakuutuksen merkityksest? ja hy?dyst?."
"Eritt?in hupaista on ollut kuulla teid?n puhettanne", sanoi kirkkoherra. "Ik?v?? on vaan ajatella, etteiv?t kaikki Amerikassa k?yneet ole kehittyneet yht? valaistuun ja todellista hy?ty? harrastavaan suuntaan kuin Te. Jos tuollainen katsantokanta tulisi yleisemm?ksi meid?n maassamme, voisimme pian toivoa taloudellisen tilamme nopeaa parantumista ja kukoistusta. Kuitenkin toivon ett? is?nmaassamme edistyt??n, joskin hitaasti. Ja suokoon kaiken hyv?n Antaja, meid?n taivaallinen Is?mme, siunauksensa meid?n kaikkien rakkaalle is?nmaallemme!"
Kirkkoherran puhe liikutti syv?sti kaikkia l?sn?-olijoita. Hetkisen oltiin ??neti. Sitte alkoi hiljaista keskustelua kuulua v?en seasta. Siell? alettiin tarkalleen pohtia asioita, joita oli kuultu. Ja v?hitellen hajosi kaikki v?ki pihalta pois.
"Siemen on varmaan kylvetty hyv??n maahan", sanoi kanttori. "Toivoakseni saa 'Suomi' t??ll? hyv?? aikaan".
"Sit? hartaasti toivon", sanoi Risto.
"Vieraat ovat hyv?t ja l?htev?t huoneeseen", sanoi Kerttu. Ja sit? pyynt?? mielell? noudatettiin.
* * * * *
Kanttori Huopala oli p??tt?nyt pit?? esitelm?n henkivakuutus-asian tarkempaa valaisemista varten. Edell? kerrotut tapaukset olivat omiansa innostuttamaan h?nt? aineessaan. -- Tahvolan talon iso tupa siistittiin ja laitettiin kuntoon sit? varten. Sanaa levitettiin pit?j?lle ja paljo kokoontuikin kuulijoita.

KANTTORIN ESITELM?.
"Hyv?t yst?v?t! T?ss? tahdon nyt teille lyhyesti selitt?? mit? henkivakuutus on. Vaikka se nimelt??n onkin henkivakuutus, ei sen avulla suinkaan voi vakuuttaa henke?ns? kuolemaa vastaan. Ei suinkaan! Siihen ei voi kukaan vakuutusta hankkia, sill? jokaisen meist? tulee kuolla. Mutta henkivakuutuksen avulla voimme me turvata j?lkeen j??neiden omaistemme taloudellista tilaa.
"Valaistaksemme t?t? otamme heti esimerkin. Jos joku kolmekymmen-vuotias mies, jolla on vaimo ja lapsia, luulee voivansa ansaita elinajallaan niin paljon, ett? h?nell? kuusikymmen-vuotisena olisi 2,500 markan p??oma. Jos h?n s??st?j? tehdess??n voisi saada rahoista koron korolle ja tiet?isi varmasti el?v?ns? kaikki 30 vuotta, jotka h?nell? on elett?v? tullaksensa 60 vuotiaaksi, ei h?nen tarvitsisi