Kertomus maaseudulta | Page 5

mene liian pitk?lle ep?ilyss?si. Ei suinkaan sinulla ole mit??n syyt? valittaa herrojen petollisuutta. Paljonhan sinulla on esimerkiksi ollut hy?ty? meijerist?si, ja sekin on yksi herrojen keksint?j?. Puimakone, jota olet herraskartanosta lainannut, ja joka on ollut niin k?yt?nn?llinen mielest?si, on my?skin 'herrojen vehkeit?'."
"Niin, niin ... mutta..."
"?l? sano mutta! Me talonpojat emme saa katsoa sellaisella ep?luulolla kaikkea, mit? herrat ovat keksineet. Ja kuinka voisi maailma menn? eteenp?in, jolleiv?t muutamat ty?skentelisi ajatuksella, keksien parannuksia, joilla voidaan turhaa ty?t? poistaa, tahi moninverroin lis?t? ihmisten ty?ntuotteliaisuutta. Kuinka paljo aikaa ja rahaa sen kautta s??stet??n? Ja ei suinkaan sill? tahdota talonpoikia pett???"
"No, no Risto, ei nyt sent??n niin pitk?lle menn?. Kyll? nuo laitokset, joita mainitsit, ovat hyvi?, mutta min? tarkoitin etup??ss? rahoja-hoitavia laitoksia. Onhan meill? pankkia..."
"Mutta kukas on pankit keksinyt?" keskeytti vilkkaasti Risto. "Ja jos kerran pankit hyv?ksyt??n, jotka my?skin ovat herrain keksint??, miksi ei sitte henkivakuutusta? Ovathan samat herrat voineet keksi? pankki-keksint?ns? j?lkeen jotain niin edullista kuin henkivakuutus on! Ja koska henkivakuutus on jo el?nyt n?in kauan ja osoittanut niin hyvi? tuloksia, on se kyll? viel? voittava alaa ja saava itsep?isimm?tkin vastustajat puolelleen. Ja miksik? sin?, Tahvo, vastustat henkivakuutusta? Pane pois ennakkoluulot! Tied?n jo edelt?p?in mit? verukkeita tulet tekem??n."
"Olispa soma kuulla", sanoi Tahvo myh?ht?en.
"Ensiksikin sanot: Kyll? min? j?t?n tarpeeksi omaisuutta perillisilleni. Taloni on velatoin ja siin? on kylliksi. Ja kyll?h?n asia voi silt? n?ytt??kin. Mutta katsos, eih?n 'varovaisuus vahingoita' eik? 'lis? luotansa lykk??!' Sinulla on nyt nelj? lasta ja saat kenties viel? viidennen. Vanhin poikasi Juho rupeaa varmaankin t?m?n talon is?nn?ksi ja lunastaa toiset osat sisaruksilta. Tietysti koetetaan tilan hinta panna niin alhaiseksi kuin mahdollista. Talo on ainakin 40,000 markan arvoinen, n?in meid?n kesken. Mutta en min? usko, ett? nuoremmat sisarukset saavat enempi kuin min?k??n aikoinani, siis 5,000 markkaa.
"Juholla on siis taloutta alkaessaan velkaa 20,000 markkaa, ja onhan siin? kylliksi. Ja sen lis?ksi j??v?t viel? nuorimmat sisaret kotiin v?hille osille.
"Sin? j?t?t mielest?si kylliksi omaisuutta j?lkeesi, mutta sin? et ole tullut ajatelleeksi, ett? omaisuutesi voisi arvoltaan alentua kuoltuasi. Voithan esimerkiksi kuolla sellaisena aikana, jolloin maassa on n?l?nh?t? ja k?yhyys, jolloin maitten arvo on mit?t?in, ja jolloin omaistesi on vaikea suorittaa niit? maksuja, joita sin? j?t?t j?lkeesi. Lyhyesti: sinun perillisill?si on kyll? maata ja tavaraa, mutta heill? ei ole rahaa, jota tarvitsisivat, ja he eiv?t voi rahaa mist??n saada. Silloin olisi sinun henkivakuutuksesi heille suureksi siunaukseksi. Aina kuin perheenis? kuolee, tarvitaan rahoja. Aina on h?n j?tt?nyt j?lkeens? jonkunlaisia raha-asioita, jotka silloin t?ytyy selvitell?. Senvuoksi t?ytyy ymm?rt?v?isen perheenis?n punnita tarkoin, mill? tavoin h?n perheens? onnea voisi valvoa."
"Kyll?h?n se niin voisi olla, mutta kun on jo el?nyt n?in vanhaksi, niin..."
"Sen arvasin", keskeytti taas Risto, "mutta eth?n tuota nyt viel? niin rutivanha ole! Sin? olet nyt 47 vuotta, siis parhaassa i?ss?. Kun tulin kotiin ulkomailta ja kuljin Helsingin kautta, pist?ysin uuden henkivakuutusyhti? Suomen talossa ja sain sielt? konttoorista neuvokirjoja eli prospekteja. Voimme siis heti katsoa mit? sinun tulee maksaa. Sinun tulisi maksaa kahdenkymmenen vuoden ajalla 462 markkaa vuodessa 10,000 markan vakuutuksesta, joka maksettaisiin heti sinun kuoltuasi, vaikka kuolisit heti ensimm?isen kerran maksettuasi. Ja vaikka el?isit miten kauan, ei sinun kuitenkaan tarvitsisi maksaa vakuutusmaksuasi kauemmin kuin 20 vuotta."
Tahvo k?vi mietteisins?, ja kaikki olivat hetkisen aikaa ??nett?min?.
"T??ll? k?vi t?ss? tuonnoin er?s matkustavainen herrasmies", keskeytti Matti ??nett?myyden, "joka puhui minulle er??st? toisesta vakuutusyhti?st? ja kehoitti minua vakuuttamaan henkeni siin?. Mutta min? rupesin ep?ilem??n koko asian hy?dyllisyytt?, kun h?n moitti, mink? enn?tti, muita yhti?it?. Varsinkin Suomi-yhti?t? sanoi h?n pahanp?iv?iseksi laitokseksi, h?nen yhti?ns? rinnalla. Ajattelin silloin, ett? eik? liene koko henkivakuutus vaan sulaa peijausta, kuin toisen yhti?n asiamies noin toista parjaa."
"Sellainen on tosiaankin hyvin ik?v??, ja sill? tavoin turmelevat ajattelemattomat koko henkivakuutus-asiaa", sanoi Risto. "Kun min? ensikerran vakuutin henkeni, t?ytyi minun tehd? se er??ss? ruotsalaisessa yhti?ss?, sill? silloin ei viel? ollut suomalaisia yhti?it? olemassa. Mutta nyt en en?? menisi ulkomaiseen yhti??n. Meill? on nyt jo kaksi kotimaista yhti?t? ja siin? on kylliksi meid?n pienelle maallemme. Emme suinkaan voi kokonaan vapautua ulkomaisista yhti?ist?, mutta meid?n tulee kuitenkin kaikkien koettaa niin paljo kuin mahdollista edist?? ja tukea kotimaisten yhti?itten vaurastumista. Meid?n tulee muistaa, ett? rahat, jotka vakuutettu maksaa elinajallaan ulkomaisiin yhti?ihin, vaeltavat muihin maihin ja pannaan siell? korolle. Sill? tavoin hy?dytt?v?t ne usein ulkomaata 30 tai 40 vuoden ajan. Niin k?yh?n maan kuin meid?n maamme ei pit?isi antaa markkaakaan ulkomaalle. T?llaisessa asiassa ei yksityinen saa ajatella: no, maksamani summa ei ole suuri, onhan vaan 100 markkaa vuodessa. Voipihan olla mahdollista, ett? tuhat yksityist? ajattelee samalla tavoin, ja kun he jokainen maksavat 100 markkaa, tulee siit? jo satatuhatta markkaa vuodessa, ja kymmeness? vuodessa tulee siit? yksi miljoona, puhumattakaan koroista. T?ss?, jos miss??n, tulisi kaikkien olla yksimieliset is?nmaan etua valvoessa."
"Kuules Risto", keskeytti Tahvo, "sin? sanoit ?sken, ett? nuoremmat sisarukset j??v?t v?hemmille osille, jos vanhempi veli lunastaa heilt? talon. Mutta onhan asia hyvin helposti sill? tavalla autettavissa, ett? talo myyd??n enimm?n tarjoavalle, joka saa siit? maksaa puhtaat rahat, ja ne saavat perilliset sitte kesken?ns? tasan jakaa. Silloin ei ainakaan kukaan