Kertomuksia | Page 8

k?teen veitsen, jonka oli tuonut mukanaan. Molemmat olivat vaiti. Sitten lausui Dominique:
"Mutta is?nne, ja te itse? Ei, min? en voi paeta. Kun ei minua en??n ole t??ll? tappavat sotamiehet ehk? teid?t. Te ette tunne heit?. He ovat luvanneet minulle armon, jos n?ytt?isin heille tien Sauvalin mets?n l?pi. Kun ei heill? en??n ole minua, voivat he tehd? mit? tahansa."
Tytt? ei ruvennut kiistelem??n. Kaikkiin Dominiquen v?it?ksiin vastasi h?n vaan:
"Minun t?hteni -- paetkaa! Jos rakastatte minua, Dominique, niin ?lk?? viipyk? t??ll? minuuttiakaan en??!"
Sitten lupasi h?n menn? huoneesensa j?lleen. Kukaan ei saisi tiet?? ett? h?n oli auttanut Dominiquea pakoon. Lopuksi syleili ja suuteli h?n sulhoaan tavattoman kiihke?sti, saadakseen h?net my?ntym??n. Dominique oli voitettu. H?n kysyi vaan viel?:
"Vannotteko, is?nne tiet?v?n aikeestanne ja ett? h?n neuvoo minua pakenemaan?"
"Is?ni juuri on minut l?hett?nyt", vastasi Fran?oise rohkeasti.
H?n valhetteli. T?ll? hetkell? tunsi h?n ainoastaan vastustamattoman, pakoittavan tarpeen, tiet?? h?net olevan turvassa, p??st? tuosta hirve?st? ajatuksesta, ett? auringon nousu olisi h?nen kuolemansa merkki. Kun Dominique vaan olisi poissa, saisivat kaikki onnettomuudet yll?tt?? h?nt? itse??n, ne tuntuisivat h?nest? suloisilta, kun h?n vaan saisi el??. H?nen rakkautensa itsekk?isyys vaati ennen kaikkia, ett? Dominique j?isi el?m??n.
"Hyv?", sanoi Dominique, "min? teen niin kuin tahdotte."
Sitten he eiv?t en?? puhelleet. Dominique avasi j?lleen ikkunan. Mutta ?kki? pel?stytti heit? kolina. Ovi ritisi ja he luulivat jonkun avaavan sit? paraikaa. Vahdintarkastaja oli luultavasti kuullut heid?n ??nens?. He seisoivat siin? kiinni toisissaan, odottaen hirve?ss? tuskassa. Ovi ritisi viel? kerran, vaan se ei au'ennut. He p??stiv?t molemmat puoleksi tukautetun huokauksen; he arvasivat, ett? oven takana nukkuva sotamies vaan oli k??ntynyt. Kaikki muuttui j?lleen hiljaiseksi, kuorsaaminen alkoi uudelleen.
Dominique tahtoi v?ltt?m?tt?, ett? Fran?oise ensin kiipeisi huoneesensa. He syleiliv?t toisiaan ja ottivat myk?t j??hyv?iset. Sitten auttoi Dominique h?nt? ottamaan kiinni portaista ja tarttui itsekkin niihin. Mutta h?n kielt?ytyi astumasta nappulatakaan alemmaksi, ennenkuin h?n tiesi, ett? Fran?oise oli huoneessaan. Kun Fran?oise oli p??ssyt yl?s kammariinsa, kuiskasi h?n tuskin kuuluvasti:
"Hyv?sti -- min? rakastan sinua!"
H?n seisoi ikkunassaan ja koetti seurata katseellaan Dominiquea. Y? oli viel? pilkkopime?. H?n katseli n?hd?kseen vahtia, mutta ei huomannut sit?; ainoastaan paju n?ytti v?h?n valoisammalta keskell? pimeytt?. Silm?nr?p?yksen kuuli h?n rapinata, joka syntyi kun Dominique kiivetess??n kosketteli murattia. Sitten ratisi py?r? ja kuului hiljaista loiskinaa, joka ilmaisi nuorukaisen l?yt?neen veneen. Heti sen j?lkeen eroitti Fran?oise todellakin veneen mustat piirteet Morellen harmaalla pinnalla. Silloin oli h?n pakahtua hirve?st? tuskasta ja pelosta. Joka silm?nr?p?ys odotti h?n kuulevansa vahdin huudon; pieninkin varjosta kuuluva ??ni tuntui h?nest? sotamiehen kiireisilt? askeleilta, aseitten kolinalta, ladattavan kiv??rin ratinalta. Mutta sekunnit kuluivat ja seutu oli yh? aivan hiljaisena. Dominique oli kai saapunut toiselle rannalle. Fran?oise ei n?hnyt en?? mit??n. Hiljaisuus oli juhlallinen. Silloin kuuli h?n astuntaa, k?he?n huudon, jonkun kappaleen tohean putoamisen. Sitten muuttui hiljaisuus viel?kin syvemm?ksi. H?n seisoi j??kylm?n? synk?ss? pimeydess?, ik??nkuin olisi tuntenut kuolon kulkevan ohitsensa.

IV.
P?iv?n valjetessa syntyi ??nt? ja h?lin?? myllyss?. Ukko Merlier k?vi avaamassa Fran?oisen oven. Tytt? meni alas pihalle, vaaleana, vaan hyvin tyynen?. Siell? ei h?n kuitenkaan voinut olla tuntematta v?ristyst?, n?hdess??n preussil?isen sotamiehen ruumiin maassa, kaivon luo levitetyn sinellin p??ll?.
Ymp?rill? viittoivat ja huusivat sotamiehet hirve?sti. Useat heist? h?ristiv?t nyrkill??n kyl??n p?in. Upseeri oli kutsuttanut ukko Merlier'n, kyl?n m??rin? paikalle.
"T?ss?", sanoi h?n vihan tukehduttamalla ??nell?, "on yksi meik?l?inen, joka l?ydettiin murhattuna joen rannalta. Meid?n t?ytyy ankarasti rangaista murhaaja esimerkiksi muille, ja min? luotan teihin, ett? te autatte meit? murhaajan etsimisess?."
"Min? teen kaikki mit? vaaditte", vastasi myll?ri tavallisella tyyneydell??n, "mutta se ei ole mik??n helppo asia."
Upseeri kumartui alas ja veti syrj??n kuolleen haavaa peitt?v?n sinellin liepeen. Silloin paljastui hirve? haava. Vahti oli saanut iskun kurkkuunsa ja ase oli j??nyt haavaan. Se oli mustap?inen ky?kkipuukko.
"Tarkastakaa t?t? veist?", sanoi upseeri ukko Merlier'lle, "ehk? se voi auttaa meit? etsimisess?."
Ukko s?ps?hti. Mutta h?n tointui heti ja vastasi, ilman ett? yksik??n j?nne h?nen kasvoillaan v?r?hti:
"Sellaisia veitsi? on kaikilla ihmisill? n?ill? seuduin. Mies oli ehk? v?synyt tappeluihin ja teki itse lopun el?m?st??n. Sellaista on ennenkin n?hty."
"Vaiti!" huusi upseeri hurjistuneena. "En tied? mik? est?? minua pist?m?st? tulta kyl?n kaikkiin nurkkiin."
Onneksi esti viha h?nt? huomaamasta Fran?oisen mielenliikutusta. Tyt?n oli t?ytynyt istua kivipenkille kaivon luona. Tahtomattaankin t?ytyi h?nen katsella tuota ruumista, joka loikoi pitk?ll??n maassa, melkein h?nen jalkainsa juuressa. Se oli pitk?, kaunis, nuori mies, joka oli Dominiquen n?k?inen, vaalea tukkainen ja sini silm?inen. T?m? yhdenn?k?isyys liikutti h?nt? syd?mmen syvyyteen saakka. H?n ajatteli, ett? kuollut ehk? oli j?tt?nyt tuonne alas Saksanmaalle rakastettunsa, joka nyt itkisi. H?n tunsi veitsens? sotamiehen kurkussa. H?n oli miehen murhannut.
Upseeri puheli juuri kauheista toimenpiteist? Rocreusen kyl?? vastaan kun muutamia sotamiehi? riensi h?nen luokseen. Oli vast'ik??n huomattu Dominiquen pako. T?m? nosti viel? enemm?n h?lin??. Upseeri meni huoneesen, katsoi ulos avonaisesta ikkunasta, ymm?rsi miten oli tapahtunut ja tuli takaisin hirve?sti kiukuissaan.
Ukko Merlier n?ytti hyvin tyytym?tt?m?lt? Dominiquen pakoon.
"Hupsu!" mutisi h?n. "Turmelee kaikki tyyni."
Fran?oise, joka kuunteli h?nt?, k?vi levottomaksi. H?nen is?ns? ei ollenkaan ep?illyt h?nen olleen Dominiquen apuna. Ukko ravisti p??t??n ja sanoi puoli??neen:
"Kas nyt on meid?n asemamme kaunis!"
"Tuo lurjus se oli! Tuo lurjus se oli!" huusi upseeri. "H?n on paennut mets??n. Mutta teid?n t?ytyy