Kertomuksia | Page 9

hankkia h?net takaisin j?lleen, muutoin saa siit? kyl? k?rsi?!"
Sitten k??ntyi h?n myll?riin p?in ja sanoi:
"Antakaapas kuulua, te luultavasti tied?tte miss? h?n on piilossa?"
Ukko Merlier naurahti hiljakseen omalla tavallaan ja osoitti laajoja mets?isi? harjuja.
"Kuinka voitte uskoa l?yt?v?nne ihmist? tuolta?" sanoi h?n.
"Oh, siell? l?ytyy kai piilopaikkoja, jotka te tunnette. Te saatte kymmenen miest?. N?ytt?k?? niille tie."
"Aivan mielell?ni. Mutta me tarvitsemme kahdeksan p?iv?? kuljeskellaksemme l?pi ymp?rist?n mets?t."
Ukon tyyneys saattoi upseerin hurjistumaan. H?n ymm?rsi tuollaisen jahdin naurettavaksi. Silloin huomasi h?n penkill? Fran?oisen, vaaleana, vapisevana. Tyt?n tuskastuneet, pelonalaiset kasvot her?ttiv?t h?nen ep?luuloaan. H?n vaikeni hetkisen ja tarkasti vuoroin myll?ri? ja Fran?oisea tutkivin katsein.
"Eik? tuo mies ole teid?n tytt?renne rakastaja?" kysyi h?n lopuksi vanhukselta jyrk?sti.
Ukko Merlier tuli sinisen valkoiseksi ja n?ytti melkein kuin aikoisi h?n rynn?t? upseerin p??lle ja kuristaa h?net. H?n oikaisi itse??n eik? vastannut. Fran?oise peitti kasvonsa k?sill??n.
"Niin se on", jatkoi preussil?inen. "Te, tahi teid?n tytt?renne olette auttaneet h?nt? pakenemaan. Te olette osallisia h?nen rikokseensa. Viimeisen kerran kysyn teilt?: tahdotteko hankkia h?net j?lleen t?nne?"
Myll?ri ei vastannut. H?n k??ntyi pois ja katseli muualle, v?linpit?m?tt?m?n n?k?isen?, ik??n kuin eiv?t upseerin sanat olisi h?nt? koskeneetkaan. T?m? saattoi upseerin vihan kiehumaan.
"Hyv?", sanoi h?n, "te tulette ammuttavaksi h?nen sijastaan."
Ja h?n komensi taasen esille sen osaston, jonka piti ottaa osaa ampumiseen. Ukko Merlier oli tyyni. H?n kohotti tuskin olkap?it??n; koko tapaus oli h?nest? ilett?v?. Luultavasti ei h?n uskonut ett? miest? ammuttaisiin noin vaan ilman mit??n. Kun sotamiehet olivat paikoillaan, sanoi h?n tyynesti:
"T?ss? n?ytt?? olevankin tosi kysymyksess?? No niin, kernaasti minun puolestani. Jos teid?n v?ltt?m?tt? t?ytyy joku ampua, niin voitte yht?hyvin ampua minut kuin jonkun muunkin."
Mutta Fran?oise nousi yl?s melkein mielet?nn? kauhistuksesta.
"Armoa, hyv? herra!" l??h?tti h?n. "?lk?? tehk? is?lleni mit??n pahaa! Tappakaa minut h?nen asemestaan! Min? autoin Dominiquen pakenemaan. Min? yksin olen syyllinen."
"Vait, lapsi!" huudahti ukko Merlier. "Miksi valehtelet? H?n on ollut koko y?n huoneesensa suljettuna hyv? herra. H?n valehtelee, min? vakuutan sen teille."
"Ei, min? en valhettele", toisti tytt? kiivaasti. "Min? kiipesin alas ikkunasta ja viekottelin Dominiquen pakenemaan. Se on totta, se ainoastaan on totta."
Ukko k?vi hyvin vaaleaksi. H?n huomasi selv??n Fran?oisen silmist?, ett'ei t?m? valhetellut, ja tuo kertomus kauhistutti h?nt?. Oi, niit? lapsia rakkaushoureineen, miten ne voivat pilata kaikki! H?n vihastui ja huusi upseerille:
"H?n on hullu, ?lk?? kuunnelko h?nt?. H?n kertoo teille tuhmuuksia. No niin, nyt ne riitt?v?t jo."
Fran?oise tahtoi viel? kerran v?itt?? vastaan. H?n lankesi polvilleen ja puristi k?tens? ristiin. Upseeri katsoi aivan tyynen? tuota surullista taistelua.
"Min? pid?n kai is?nne", sanoi h?n lopuksi, "koska minulla ei ole tuota toista en??. Koettakaa etsi? toinen, niin p??see is?nne vapaaksi."
Hetkisen katseli Fran?oise h?nt? tuijottaen; upseerin ehdotus kauhistutti tytt??.
"T?m? on hirve?t?", mutisi h?n. "Mist? luulette minun voivan l?yt?? Dominiquen nyt en??? H?n on poissa, en tied? niiss?."
"Valitkaa! H?n tai is?nne."
"Oi Jumalani, *onko* minulla mit??n vaalia? Jos tiet?isinkin miss? Dominique on, en voisi valita. Te muserratte syd?mmeni; tahtoisin mieluummin kuolla heti. Niin, se olisi pian tehty -- tappakaa minut, min? pyyd?n, tappakaa minut!"
Tuo ep?toivo ja nuo kyyneleet tekiv?t lopulta upseerin k?rsim?tt?m?ksi. H?n huusi:
"Kas niin, nyt piisaa! Tahdon olla jalomielinen ja antaa teille kaksi tuntia aikaa. Ellei rakastajanne ole t??ll? kahden tunnin kuluttua, saa is?nne k?rsi? h?nen edest??n."
H?n antoi vied? ukko Merlier'n samaan huoneesen, jossa Dominique oli ollut vangittuna. Vanhus pyysi tupakkaa ja alkoi tupakoida. H?nen tyyneill? kasvoillaan ei n?kynyt v?hint?k??n mielenliikutusta. Mutta kun h?n j?i kahden piippunsa kanssa, valahti kaksi suurta kyynel-pisaraa hiljakseen alas h?nen poskiaan my?ten. Kuinka h?nen rakas lapsiraukkansa sai k?rsi?!
Fran?oise j?i seisomaan pihalle. Preussil?isi? sotamiehi? kulki nauraen ohitse. Muutamat niist? laskettelivat h?nest? pilkka- ja ivasanoja, joita h?n ei ymm?rt?nyt. H?n katseli ovea, jonka taakse is?ns? oli ?sken kadonnut. Hitaasti vei h?n k?den otsalleen, ik??nkuin est??kseen sen pakahtumista.
Upseeri py?r?hti ymp?ri kantap?ill??n ja sanoi:
"Teill? on kaksi tuntia aikaa. Koettakaa k?ytt?? niit? hyv?ksenne."
H?nell? oli kaksi tuntia aikaa. Nuo sanat suhisivat h?nen korvissaan. Koneentapaisesti meni h?n ulos pihasta ja alkoi k?yd? eteenp?in, sattuman osoittamaa suuntaa. Mihin pit?isi h?nen menn?? Mit? tulisi h?nen tehd?? H?n ei koettanutkaan tehd? mit??n lopullista p??t?st?, sill? h?n tiesi ett'ei siit? mit??n tulisi. Mutta h?n tahtoi sent??n tavata Dominiquea. He keskustelisivat yhdess? mit? olisi teht?v?, ehk? keksisiv?t he jonkun apukeinon. H?nen ajatuksensa olivat aivan sekasin. H?n meni kuitenkin alas Morellen rannalle ja k?vi joen poikki sulun alapuolelta, jossa oli muutamia kivi?. Sattumalta tuli h?n ensimm?isen pajun luo, niityn reunassa. H?n kumartui ja n?ki veril?t?k?n, joka saattoi h?net vaalenemaan. Siin? se oli tapahtunut. Ja h?n seurasi Dominiquen j?lki? ruohossa; h?n oli luultavasti juossut, sill? vinoon niityn poikki n?kyi pitkien askeleiden j?ljet. Toisella puolella ei niit? en?? n?kynyt, mutta toisella, l?heisell? niityll? luuli h?n j?lleen n?kev?ns? ne. Mets?n rinteess? katosi kaikki j?ljet.
Siit? huolimatta meni Fran?oise mets??n. Yksin?isyys lohdutti h?nt?. H?n istui hetkeksi. Mutta kohta tuli h?n ajatelleeksi, ett? aika kului, ja h?n nousi yl?s. Kuinka kauvan oli kulunut siit? kuin h?n l?hti myllylt?? Viisi minuuttia? Tahi puoli tuntia? H?nell? ei en?? ollut k?sityst? ajasta. Dominique oli ehk? piilottautunut er??sen lehtoon, jossa he kerran er??n? ehtoop?iv?n? olivat yhdess? sy?neet p?hkin?it?. H?n meni lehtoon ja