Kertomuksia | Page 6

tappoi miehen joka laukauksella. ?kki? syntyi kauhea melu. Preussil?iset olivat juuri tunkeutuneet pihaan takaap?in. H?n ampui viimeisen laukauksen, sitten sy?ksyiv?t he h?neen k?siksi, h?nen pyssyns? viel? sauhutessa.
Nelj? miest? piteli h?nt?. Toiset r?hisiv?t h?nen ymp?rill??n ilke?t? mongerrosta. He olivat kuristaa h?net heti paikalla. Fran?oise oli rukoillen heitt?ytynyt v?liin. Mutta er?s upseeri tuli sis??n ja tuotatti vangin eteens?. Vaihdettuaan muutamia sanoja saksaksi sotamiesten kanssa k??ntyi h?n Dominiqueen ja sanoi tuimasti hyvin hyv?ll? ranskankielell?:
"Ennen kahden tunnin kuluttua teid?t ammutaan."

III.
Saksalainen ylip??llikk? oli julistanut m??r?yksen, ett? jokainen ranskalainen, joka ei kuulunut s??nn?lliseen armeijaan ja tavattiin ase k?dess?, piti ammuttaman. Vapaajoukkojakaan ei tunnustettu sotaak?yviksi joukoiksi. S??t?m?ll? niin hirmuisia s??nn?ksi? talonpojille, jotka puolustivat talojaan ja tavaroitaan, tahtoivat saksalaiset est?? v?est?n yleist? aseisin tarttumista, jota he pelk?siv?t.
Upseeri, pitk?, laiha, noin viisikymmenvuotias mies, piti Dominiquen kanssa lyhyen tutkinnon. Vaikka h?n puhui selv?sti ranskaa oli h?n j?ykk? kuin preussil?inen.
"Oletteko t??lt? kotoisin?"
"En, olen belgialainen."
"Mink?t?hden olette tarttunut aseisin? Eih?n t?m? kaikki teihin koske."
Dominique ei vastannut. Samassa huomasi upseeri Fran?oisen, joka seisoi siin? kuunnellen, aivan vaaleana; h?nen valkealla otsallaan muodosti pieni haava punaisen viivan. Upseeri tarkasti nuoria, ensin toista sitten toista, n?kyi ymm?rt?v?n ja lis?si ainoastaan:
"Te ette kiell? ampuneenne?"
"Min? ampusin niin paljon kuin enn?tin", vastasi Dominique tyynesti.
Tunnustus oli turha, sill? h?n oli musta ruudin savusta, aivan hiess? ja vaatteilla veritahroja, joita h?nen olkap??st??n tippuneet veripisarat olivat tehneet.
"Hyv?", kertoi upseeri. "Ennen kahden tunnin kuluttua teid?t ammutaan."
Fran?oise ei itkenyt. H?n puristi k?tens? ristiin ja kohotti ne yl?s myk?n ep?toivon liikkeell?. Upseeri huomasi t?m?n. Kaksi sotamiest? veiv?t Dominiquen viereiseen huoneesen, jossa heid?n tuli vartioida h?nt?. Tytt? lankesi istumaan tuolille, jalat eiv?t kantaneet h?nt?, h?n ei voinut itke?, h?n oli v?h?ll? tukehtua. Upseeri katseli h?nt? yh?. Lopulta kysyi h?n:
"Onko tuo nuori mies teid?n veljenne?"
Fran?oise pudisti p??t??n. Upseeri seisoi yht? j?ykk?n?, h?nen kasvonjuonteensa eiv?t tulleet leppe?mmiksi. Hetkisen vaitiolon j?lkeen lausui h?n taas:
"Onko h?n asunut kauvan n?ill? seuduin?"
Fran?oise teki my?nt?v?n liikkeen.
"Siin? tapauksessa tuntee h?n kai hyv?sti ymp?rill? olevat mets?t?"
Nyt Fran?oise puhui:
"Kyll? h?n tuntee", sanoi h?n, katsellen kummastellen upseeria.
T?m? ei sanonut en?? mit??n, k??ntyi kantap?ill??n ymp?ri ja k?ski ett? kyl?n m??ri tuotaisiin h?nen luokseen. Fran?oise nousi yl?s, kasvot hieman punaisina: h?n luuli ymm?rt?v?ns? syyn upseerin kysymyksiin ja rupesi taas hiukan toivomaan. H?n kiiruhti itse etsim??n is??ns?.
Ukko Merlier oli heti ampumisen tauottua mennyt tarkastamaan py?r??ns?. H?n jumaloitsi tyt?rt??n, h?n rakasti Dominiquea, tulevata v?vy?ns?, mutta myllynpy?r?ll?kin oli suuri sija h?nen syd?mmess??n. Kun molemmat lapset, niinkuin h?n heit? kutsui, olivat ehein? p??sseet melskeest?, ajatteli h?n kolmatta lemmikki??n, joka oli ??rett?m?sti k?rsinyt. Kumarruksissa tarkasteli h?n tuon suuren puu-luurangon haavoja huolestuneen n?k?isen?. Viisi siipe? oli palasina, akseli oli kuulien l?vist?m?. H?n pisti sormensa kuulain reikiin mitatakseen niiden syvyytt?; h?n mietiskeli miten h?n voisi nuo vahingot korjata. Fran?oise tapasi h?net ty?nt?m?ss? lastuja ja sammaleita koloihin.
"Is?", sanoi Fran?oise, "he kysyv?t teit?."
Ja nyt viimeinkin h?n itki, kertoessaan mit? ?sken oli kuullut. Ukko Merlier pudisti p??t??n. Ei ihmisi? noin vaan ammuta. Sen he saavat n?hd?. H?n meni sis?lle myllyyn hiljaisen ja tyynen n?k?isen?, kuten tavallisesti. Kun upseeri pyysi ruokavaroja miehilleen, vastasi ukko, ett'eiv?t Rocreusen asukkaat olleet tottuneet raakaan kohteluun, ja ett'ei heilt? saisi mit??n jos v?kivaltaa k?ytettiin. H?n otti toimekseen kaikki, mutta sill? ehdolla, ett? h?n sai yksin??n toimia. Upseeria n?ytti tuo tyyni puhe ensin n?rk?stytt?v?n, sitten my?ntyi h?n ukon lyhyiin, j?rk?ht?m?tt?miin sanoihin. Mutta kun ukko meni, huusi upseeri h?net takaisin ja kysyi:
"Mik? on tuon mets?n nimi, tuolla vastap??t??"
"Sauvalin mets?."
"Kuinka suuri on sen pinta-ala?"
Myll?ri katsoi h?neen kysyv?sti.
"En tied?", vastasi h?n.
Sitten h?n l?ksi. Tunti sen j?lkeen oli upseerin vaatima sota-pakkovero, elatustarpeita ja rahaa, myllyn pihalla. Y? enn?tti, Fran?oise tarkasti levottomasti sotamiesten liikkeit?. H?n oleskeli yh? viel? sen huoneen ulkopuolella, johon Dominique oli salvattu. Kello 7 aikaan joutui h?n hirve??n mielenj?nnitykseen; h?n n?ki upseerin menev?n vangin luokse ja kuuli heid?n puhuvan korkealla ??nell? noin nelj?nneksen tuntia. Hetkeksi ilmaantui upseeri kynnykselle ja antoi sotamiehille saksaksi jonkun k?skyn, jota Fran?oise ei ymm?rt?nyt; mutta kun kaksitoista miest?, kiv??rit olalla, asettui riviin pihalle, vavistutti h?nt?, h?n luuli kuolevansa. Kaikki oli siis ohitse; Dominique tulisi ammuttavaksi. Nuo kaksitoista miest? seisoivat siin? kymmenkunta minuuttia, Dominiquen ??ni kuului huoneesta, kiivaana, empiv?n?. Lopulta tuli upseeri ulos, paiskasi oven kovasti j?lkeens? kiinni ja sanoi:
"Hyv?, miettik?? asiata -- min? annan teille ajatusaikaa huomiseen aamuun aikaiseen."
Viittaamalla k?ski h?n kaksitoistamiehisen rivin pois. Fran?oise seisoi siin? ja tuijotti eteens?, h?n ei tiet?nyt mit? ajatella. Ukko Merlier, joka yh? vaan poltteli piippuaan, katselen vihollisjoukkoa teeskentelem?tt?m?ll? uteliaisuudella, tuli ja otti h?nt? k?sivarresta is?llisell? lempeydell?. H?n vei Fran?oisen h?nen huoneesensa.
"Pysy tyynen?", sanoi ukko, "koeta nukkua. Huomenna p?iv?n noustua saamme n?hd? --"
Menness??n lukitsi h?n varmuuden vuoksi Fran?oisen oven. H?nen mielipiteens? oli, ett'eiv?t naiset kelvanneet mihink??n ja ett? he pilaavat kaikki, vakaviin asioihin ryhtyess??n. Mutta Fran?oise ei k?ynyt levolle. H?n istui kauvan vuoteellaan, kuunnellen h?lin?? ulkona huoneissa. Pihalle lep??m??n asettuneet sotamiehet lauloivat ja nauroivat; he s?iv?t ja joivat luultavasti aina kello yhteentoista asti, sill? melu ja h?lin? ei lakannut hetkeksik??n. Itse myllyst? kuului silloin t?ll?in raskaita askeleita, luultavasti muutettiin vahtia. Kaikkein tarkimmin kuunteli Fran?oise kaikkia, h?nen alapuolellaan olevasta huoneesta