Kertomuksia | Page 4

sanoi vaan:
"Meid?n pit?isi piilottaa vene py?r?n taakse. Siell? on kolo, johon se mahtuu. Se voi olla tarpeen."
Kapteeni antoi k?skyn. H?n oli kaunis mies, tuo kapteeni, noin nelj?nkymmenen vuotias, suurikasvuinen ja miellytt?v?n n?k?inen. H?n n?ytti Fran?oisea ja Dominiquea mielell??n katselevan. H?n tarkasteli heit? aivan kuin olisi unohtanut tulevan taistelun. H?n seurasi silmill??n Fran?oisea, ja h?nen kasvoistaan n?ki selv??n ett? tytt? oli h?nest? ihastuttava. Sitten k??ntyi h?n Dominiqueen ja kys?si ?kki?:
"Sin? et siis ole armeijassa, poikaseni?"
"Min? olen ulkomaalainen", vastasi nuori mies.
Kapteenia tuntui t?m? vastaus vaan puoleksi tyydytt?v?n. H?n iski silm?? ja hymyili. Oli hupaisempi olla Fran?oisen luona kuin kanuunain. Kun Dominique huomasi h?nen hymyilev?n, sanoi h?n:
"Min? olen ulkomaalainen, mutta min? ammun kuulalla omenan viidensadan meetterin p??st?. Mets?styspyssyni on tuolla takananne."
"Te tulette sit? tarvitsemaan", vastasi kapteeni kuivasti.
Fran?oise oli l?hestynyt, hieman vapisten. V?litt?m?tt? l?sn?olevista ihmisist? puristi Dominique h?nen k?si??n, jotka Fran?oise ojensi h?nt? kohti, ik??nkuin asettuakseen h?nen suojeluksensa alle. Kapteeni naurahti viel? kerran, mutta ei sanonut en?? sanaakaan. H?n istui miettivin katsein paikoillaan, miekka jalkain v?liss?; h?n n?ytti uneksivan.
Kello oli jo kymmenen. Kuumuus tuli yh? ankarammaksi. Kaikkialla vallitsi helteinen hiljaisuus. Pihalla olivat sotamiehet alkaneet sy?d? soppaansa liiterin varjossa. Ei v?hint?k??n ??nt? kuulunut kyl?st?, jonka asukkaat olivat sis?lt? salvanneet huoneittensa ovet ja ikkunat. Yksin??n maantielle j?tetty koira ulvoi. Metsist? ja l?heisilt? niityilt?, jotka olivat n??nty? kuumuudesta, kuului ik??nkuin et?inen, pitk?veteinen laulu, se oli tuulen suhinata puitten latvoissa ja ruohossa. K?ki kukkui. Sitten muuttui hiljaisuus viel? syvemm?ksi.
T?ss? nukahtaneessa ilmassa pamahti ?kki? laukaus. Kapteeni nousi sukkelaan yl?s, ja sotamiehet j?ttiv?t viel? puoleksi t?ysin?iset soppalautasensa. Muutamien sekuntien kuluttua oli jokainen paikoillaan, mylly oli t?ynn? sotamiehi?. Mutta kapteeni, joka oli mennyt ulos maantielle, ei n?hnyt mit??n; oikealla sek? vasemmalla oli maantie tyhj?n?, valkoisena. Uusi laukaus kuului, ja viel? ei mit??n n?kynyt, ei varjoakaan. Mutta kun h?n k??ntyi, n?ki h?n Gagnyn mets?ss? p?in hienon savujuovan, joka kiemurteli esille kahden puun v?list?. Mets? oli yht? synkk?n? ja hiljaisena.
"Ne lurjukset ovat tunkeutuneet mets??n", jupisi h?n. "He tiet?v?t meid?n olevan t??ll?."
Nyt alkoi yh? vilkkaampi tuli, myllyn ymp?ri vahdiksi asetettujen ranskalaisten sotamiesten, ja puitten takana piilottelevain preussil?isten v?lill?. Kuulat vinkuivat yli Morellen, tekem?tt? kummallekkaan puolueelle mit??n vahinkoa. Ampuminen oli ep?tasaista ja laukauksia l?hti kaikista pensaista. Yh? viel?k??n ei n?kynyt muuta kuin valkea savu, jota tuuli hiljalleen kuljetti eteenp?in. T?t? kesti l?hes kaksi tuntia. Upseeri hyr?ili v?linpit?m?tt?m?n n?k?isen?. Fran?oise ja Dominique, jotka olivat j??neet pihalle, nousivat varpailleen ja t?hystiv?t er??n matalan muurin ylitse. Heit? huvitti varsinkin katsella er?st? pient?, sotamiest?, joka oli asetettu vartijaksi Morellen ?yr??lle, er??n vanhan veneenrungon taakse; h?n loikoi mahallaan, t?hysti vakoillen viholliseen p?in, ampui laukauksensa ja liukui sitten alas er??sen ojaan, v?h?n taempana, uudestaan lataamaan pyssy??n. H?nen liikkeens? olivat niin hupaisia, niin viekkaita ja notkeita, ett'ei voinut olla hymyilem?tt? h?nt? katsellessa. H?n n?ki luultavasti preussil?isen p??n, sill? h?n nousi ?kki? yl?s ja asetti pyssyn poskelleen, mutta ennenkuin h?n oli ampunut, huudahti h?n, py?r?hti ymp?ri ja vieri alas ojaan, jossa h?nen jalkansa viel? hetkisen puistuttavasti vavahtelivat, niinkuin p??tt?m?n kananpojan jalat. Pikku sotamies oli saanut kuulan keskelle rintaansa. H?n oli ensimm?inen kuollut. Vaistontapaisesti tarttui Fran?oise Dominiquen k?teen ja pusersi sit? kiihke?sti.
"Elk?? seisoko siell?", sanoi kapteeni. "Kuulat tulevat t?nne saakka."
Oli todellakin r?isk?ht?nyt vanhassa jalavassa, ja oksa pudota ropsahti alas. Mutta nuoret eiv?t liikahtaneet paikaltaan, hetken j?nnitys oli ik??nkuin naulannut heid?t maahan. Mets?n rinteess? oli muuan preussil?inen ?kki? horjahtanut esiin puun takaa, aivan kuin teaatterin kulissista, huitonut k?sill??n ilmaan ja kaatunut taaksep?in. Sitten ei liikkunut en?? mik??n, molemmat kuolleet n?yttiv?t auringonpaisteessa nukkuvilta, yht??n el?v?t? olentoa ei n?kynyt. Laukauksetkin lakkasivat pamahtelemasta. Morelle yksin??n jatkoi hiljaista kuiskutustaan.
Ukko Merlier katsoi kapteeniin h?mm?styneen n?k?isen?, ik??nkuin kysy?kseen h?nelt? oliko vaara jo ohitse.
"Nyt tulee pahin", mutisi t?m?. "Varokaa itse?nne. Elk?? seisoko siin?."
H?n ei ollut viel? loppuun puhunut, kun jo hirve? yhteislaukaus jyr?hti. Suuri jalava tuli aivan kuin niitetyksi, lehti? liiteli tuiskuna ilmassa. Preussil?iset olivat onneksi ampuneet liian yl?s. Dominique talutti, melkein kantoi pois Fran?oisen. Ukko Merlier seurasi heit?, huutaen:
"K?tkeytyk?? pieneen kellariin, siell? on vahvat muurit."
Mutta he eiv?t kuulleet h?nt?, he meniv?t suureen saliin, jossa kymmenkunta sotamiest? odotti hiljaa, suljettujen ikkunanluukkujen takana, kurkistellen raoista. Pihalle oli j??nyt vaan kapteeni kumarruksiin matalan muurin taakse, hurjan kiv??ritulen yh? kest?ess?. H?nen ulkopuolelle vahdiksi asettamansa sotamiehet per?ytyiv?t ainoastaan askel askeleelta. He vet?ytyiv?t kuitenkin yksitellen sis?lle, ry?mien k?sin ja jaloin; vihollinen oli ajanut heid?t pois piilopaikoistaan. He koettivat voittaa aikaa eiv?tk? n?ytt?neet itse??n, ett'eiv?t preussil?iset tiet?isi kuinka suuri voima heill? oli vastassaan. Viel?kin tunti kului. Er?s kersantti tuli ilmoittamaan, ett? ulkona oli en?? ainoastaan kaksi tai kolme miest?. Upseeri katsoi kelloaan ja mutisi:
"Puoli kolme; -- meid?n t?ytyy siis kest?? nelj? tuntia."
H?n antoi sulkea suuren pihaportin ja sitten varustauduttiin ankaraan vastarintaan. Kun preussil?iset olivat Morellen toisella puolen, ei hy?kk?yst? tarvinnut heti pelj?t?. Silta tosin l?ytyi kahden kilomeetterin p??ss?, mutta he eiv?t luultavasti tiet?neet sit? l?ytyv?nk??n ja tuskin oli luultava ett? he koettaisivat kaalatakkaan joen poikki. Upseeri antoi siis vaan vartioida maantiet?. Silt? puolen oli vaara l?hestyv?.
Kiv??rituli oli tauonnut. Mylly n?ytti kovassa p?iv?npaahteessa aivan kuolleelta. Ainoakaan ikkunanluukku ei ollut