Kertomuksia | Page 2

oli h?nen vaimonsa kuollut ja h?n oli tytt?rens? Fran?oisen kanssa kahden. H?n olisi ihan varmaan voinut huoata ja antaa myllynpy?r?n lev?t? ja sammaloitua kokonaan, mutta h?nen olisi ollut kovin ik?v? ja talo olisi tuntunut h?nest? autiolta. H?n teki sen vuoksi yh? ty?t?, huvikseen. Ukko Merlier oli t?h?n aikaan roteva ukko, pitk?kasvoinen ja totisen n?k?inen, eik? koskaan nauranut, mutta oli kuitenkin oikeastaan ilomielinen. M??riksi oli h?net valittu h?nen rahojensa t?hden ja my?s senvuoksi, ett? h?n osasi olla niin arvokkaan n?k?inen avioliittoa vahvistaessaan.[2]
[1] M??ri on ranskalainen virkamies, joka vastaa jotenkin meid?n pormestaria. Suom. muist.
[2] Ranskassa tehd??n avioliitot laillisiksi m??rin edess?. Suom. muist.
Fran?oise Merlier oli vast'ik??n t?ytt?nyt kahdeksantoista. H?nt? ei pidetty min??n seudun kaunottarena, sill? h?n oli heiver?kasvuinen. Viidentoista vanhaan asti oli h?n ollut melkein ruma. Rocreusen kyl?ss? ei voitu k?sitt??, kuinka Merlier'n pariskunnan tyt?r, jonka vanhemmat olivat molemmat niin tuoreet ja rehev?t, n?ytti niin hennolta ja kuihtuvalta. Mutta viidentoista vanhana tulivat h?nen kasvonsa sievimmiksi mit? n?hd? voi, vaikka h?nen ruumiinsa yh? pysyi hoikkana. H?nell? oli mustat silm?t, mutta samalla oli h?nen ihonsa ihan valkea ja punainen, suu oli aina hymyss?, kuopat poskissa, avonainen otsa, jonka ymp?rill? n?ytti olevan alituinen auringons?dekeh?. Vaikka hentoa tekoa senseutulaiseksi, ei h?n kuitenkaan ollut laiha, kaukana siit?; h?nest? kyll? n?kyi, ett'ei h?n ollut luotu kantamaan jauhos?kkej?, mutta h?nest? tuli aikaa my?ten hyvin t?ytel?inen, ja lopuksi oli h?n kyll? tuleva py?re?ksi ja pulleaksi kuin kirkkoenkeli. H?nen is?ns? ainainen vaitiolo oli tehnyt h?net pikkuvanhaksi. Ollakseen muille mieliksi h?n aina nauroi. Pohjaltaan oli h?n vakavaluontoinen.
Luonnollisesti liehakoivat kaikki ihmiset h?nen ymp?rill??n, enemm?n h?nen rahojensa kuin h?nen ulkon?k?ns? vuoksi. Ja h?n oli vihdoin valinnut niin, ett? se suututti koko paikkakuntaa. Morelle-virran toisella puolen asui nuori mies, jonka nimi oli Dominique Penquer. H?n ei ollut kotoisin Rocreusesta. Kymmenen vuotta sitten oli h?n tullut Belgiasta perim??n enoansa, jolla oli ollut pieni talo Gagnyn mets?n rinteess?, aivan vastap??t? mylly?, ainoastaan muutaman pyssynkannon p??ss? siit?. H?n tuli my?m??n taloa, h?n sanoi, palatakseen sitten kotiansa. Mutta h?n n?ytti ihastuneen seutuun, sill? h?n ei l?htenyt paikasta pois. H?nen n?htiin viljelev?n peltoliuskaansa ja korjaavan siit? hiukan kasvuksia, joilla h?n eleskeli. H?n kalasti ja mets?sti; useita kertoja olivat mets?nvartijat v?h?ll? ottaa h?net kiinni ja nostaa kanteen h?nt? vastaan. T?m? vapaa el?m? saattoi lopuksi h?net huonoon maineesen, sill? talonpojat eiv?t voineet oikein k?sitt??, mill? h?n tuli aikaan. H?m?ri? huhuja liikkui ett? h?n olisi salamets?st?j?. Laiska oli h?n kaikissa tapauksissa, sill? usein tavattiin h?n makaavan nurmella, aikoina, jolloin h?nen olisi pit?nyt tehd? ty?t?. T?lli, jossa h?n asui, mets?n ??rimm?isten puitten suojassa, ei ollut sek??n juuri rehellisen miehen asunnon n?k?inen. Akat eiv?t olisi ollenkaan h?mm?styneet, jos h?n olisi ollut liitossa susien kanssa tuolla Gagnyn linnan raunioilla. Nuoret tyt?t uskalsivat kuitenkin joskus puolustaa h?nt?, sill? h?n oli eritt?in pulskan n?k?inen, tuo salaper?inen, solakkavartaloinen mies; h?n oli pitk? kuin poppeli, sek? valkea-ihoinen, h?nell? oli vaalea tukka ja parta, joka kimalteli kuin kulta auringon valossa. Ja er??n? kauniina p?iv?n? selitti Fran?oise ukko Merlier'lle, ett? h?n rakasti Dominiquea ja ett'ei h?n koskaan suostu menem??n naimisiin kenenk??n muun kanssa.
Voitte ajatella, mik? kolaus se oli is? Merlier'lle Tapansa mukaan ei h?n sanonut mit??n. H?n oli totinen niinkuin aina, mutta sis?llinen ilo ei en?? loistanut h?nen silmist??n. Viikon aikaa oli v?li kire?. Fran?oisekin oli oikein totinen. Ukko Merlier ei voinut k?sitt??, kuinka tuo kirottu sala-ampuja oli voinut saada h?nen tytt?rens? p??n py?r?lle. Dominique ei ollut koskaan k?ynyt myllyll?. Myll?rip? rupesi vahtimaan ja n?ki armastelijan makaavan ruohikossa, Morellen toisella puolen, ja olevan nukkuvinaan. Fran?oise voi n?hd? h?net kammarinsa ikkunasta. Asia oli selv?: he olivat rakastuneet toisiinsa luodessaan helli? silm?yksi? toisilleen myllynpy?r?n p??llitse.
Kahdeksan p?iv?? kului. Fran?oise tuli yh? totisemmaksi ja totisemmaksi. Ukko Merlier ei viel?k??n puhunut mit??n. Er??n? iltana toi h?n aivan odottamatta Dominiquen muassaan kotiin. Fran?oise oli juuri p?yt?? kattamassa. H?n ei n?ytt?nyt h?mm?styv?n, h?n asetti vaan yhden lautasen lis?ksi p?yd?lle, mutta poskiin tuli j?lleen takaisin nuo pienet kuopat ja hymyily my?skin palasi. Aamulla oli ukko Merlier l?htenyt etsim??n Dominiquea h?nen t?llist??n mets?n rinteess?. Siell? olivat molemmat miehet keskustelleet kokonaista kolme tuntia suljettujen ovien ja ikkunain takana. Milloinkaan ei ole kukaan saanut tiet??, mit? heill? oli toisilleen sanottavaa. Se on vaan varma, ett? ukko Merlier kutsui Dominiquea pojakseen jo silloin kuin he l?htiv?t sielt?. Ukko oli varmaankin huomannut ett? poika, jota h?n oli mennyt tapaamaan, tuo laiskuri, joka makaili nurmella saadakseen tytt?jen p??t py?r?lle, oli kunnon poika.
Koko Rocreusen kyl?ss? tulivat kielet liikkeesen. Naiset seisoivat porttik?yt?viss? ja kertoivat yh? uudelleen, kuinka hupsu ukko Merlier oli, kun siten otti luokseen tuollaisen kuhjuksen. H?n antoi heid?n puhua mit? tahtoivat. Ehk? muisti h?n omaa naimistansa. H?nell?k??n ei ollut penni?k??n menness??n naimisiin Madeleinen kanssa myllyineen, mutta se ei ollut est?nyt h?nest? tulemasta hyv?? miest?. Muutoin tekikin Dominique pikaisen lopun juoruista, ryhtym?ll? ty?h?n, ja viel? sellaisella vauhdilla, ett? koko seutu h?mm?styi. Myllyrenki oli juuri astunut sotapalvelukseen, eik? Dominique mitenk??n suostunut, ett? joku toinen olisi h?nen sijaansa pestattu. H?n kantoi s?kki?, kyyditsi k?rryj?, taisteli vanhan py?r?n kanssa, kun se