Kertomuksia

Kertomuksia

The Project Gutenberg EBook of Kertomuksia, by ��mile Zola This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Kertomuksia
Author: ��mile Zola
Release Date: December 23, 2004 [EBook #14434]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA ***

Produced by Matti J?rvinen and PG Distributed Proofreaders.

Emil Zolan
KERTOMUKSIA
Ranskan kielest? suomensi Eero Erkko
Ensimm?isen kerran julkaissut Werner S?derstr?m 1888

TAISTELU MYLLYN LUONA.

I.
Ukko Merlier'n myllyll? elettiin suurellisesti tuona kauniina kes?-iltana. Kartanolle oli asetettu yhteen jonoon kolme p?yt??, jotka odottivat vieraita. Koko seutu tiesi, ett? Merlier'n tyt?r Fran?oise sin? p?iv?n? piti kihlattaman Dominiquen kanssa. Dominique oli poika, jota sanottiin laiskaksi, mutta jota naiset kolmen peninkulman laajalta katselivat lempein silmin, niin oli h?n hyv?nn?k?inen.
Ukko Merlier'n mylly oli oikein hupaisella paikalla. Se oli keskell? Rocreusea, juuri siin?, miss? valtamaantie tekee mutkan. Kyl?ss? on ainoastaan yksi katu, kaksi huonerivi?, yksi tien kumpaisellakin puolella; mutta siin? miss? tie polveutuu, laajenevat niityt; suuret puut, joita kasvaa Morelles-virran ?yr?ill?, antavat notkolle oivallisen varjon. Koko Lothringissa ei l?ydy ihanampaa seutua. Oikealla ja vasemmalla kohoaa tiheit? metsi?, ikivanhoine puineen, pitkin tasaisesti viett?vi? m?en rinteit?, ja antavat n?k?piirille viheri?n kehyksen. Etel?ss? avautuu tuo ihmeellisen hedelm?llinen tasanko, jossa on ??rett?miin asti viheri?itsevill? pensas-aitauksilla toisistaan erotettuja peltoja. Mutta Rocreusen paras sulo on se viileys, joka vallitsee tuossa varjoisessa pikku sopessa kuumimpinakin hein?- ja elokuun p?ivin?. Morelle tulee Gagnyn metsist? ja tuntuu kuin olisi se saanut raittiin viileytens? niist? lehtijoukoista, joiden alatse se on useampia penikulmia kulkenut; se tuo mukanaan metsien huminan ja niiden kylm?n ja juhlallisen varjon. Ja siell? on muutakin virkist?v??: kaikenlaista juoksevaa vett? lorisee puitten alla; joka askeleella pulppuaa l?hde esiin; kun seuraa noita kapeita polkuja, n?ytt?? kuin tunkeutuisi maan-alaisia j?rvi? yl?s sammaleen seasta, kuin k?ytt?isiv?t ne pienint?kin koloa puitten juurella ja kivien v?liss?, laajentaakseen kristallikirkkaiksi vesipeileiksi. N?m? purot kuiskuttelevat niin kuuluvasti, niin monilukuisena k??rin?, ett? ne h?mment?v?t punatulkkujen kyherryksen. Luulisi olevansa loihditussa puistossa, jossa keinotekoiset kosket kaikkialla lorisevat.
Niityt siell? alhaalla ovat kosteita. J?ttil?iskastanjat luovat tummia varjoja. Niittyjen laidassa muodostavat pitk?t, humisevat poppelirivit tihe?n sein?n. Kaksi k?yt?v??, suurine vaahterineen, vie kent?n poikki yl?s muinaiseen Gagnyn linnaan, joka nyt on rauniona. T?ss? alatikosteassa maa-alassa kasvaa tavattoman korkeata ruohoa. Se on ik??nkuin jonkunlainen, syv?ll? kahden mets?isen harjun v?liss? oleva penger, jonka nurmikkona ovat niityt ja jossa kukkasarkoja reunustaa j?ttil?ispuut. Kun aurinko puolenp?iv?n aikaan paistaa kohtisuoraan, harventuvat varjot ja auringon paahtama ruoho nukkuu kuumuuteen, samalla kun v?risev?in puunlatvain alla vallitsee raitis viileys.
Ja siell? el?ytti ukko Merlier'n mylly kolkutuksillaan osan tuota rehev?t? kasvullisuutta. Muurisavesta ja laudoista tehty rakennus n?ytti olevan vanha kuin taivas. Sit? kasteli puoleksi Morelle, joka t?ll? kohtaa laajenee l?pikuultavaksi vesialtaaksi. Siin? oli toe, ja vesi sy?ksyi muutaman meetterin korkeudelta myllyn py?r??n, joka ritisi ja ratisi k??ntyess??n; sen ??ni oli aivan kuin vanhan uskollisen palvelijan henke? ahdistava ysk?. Kun neuvottiin is? Merlier't? hankkimaan itselleen uutta myllynpy?r??, ravisti h?n p??t??n ja sanoi, ett? uusi py?r? on laiskempi ja tekee huonompaa ty?t?; ja h?n paikkasi vanhaa kaikella mit? k?siins? sai, tynnyrin kimmill?, ruostuneella romuraudalla, sinkill? ja lyijyll?. Py?r? n?ytti siten vaan eloisammalta eriskummallisella muodollaan, jota ruoho- ja sammalk?ynn?kset kaunistivat. Kun vesi sit? piiskasi hopeasuihkullaan, oli se aivan helmien peitossa; vanhan, kummallisen r?m?n n?htiin py?riv?n koristettuna s?teilevill? helminauhoilla.
Se osa myllyst?, joka siten oli Morellen kasteltavana, oli ikivanhan, muinais-aikaisen arkin n?k?inen, joka oli joutunut karille siin?. Suurin osa asuinhuoneuksesta oli rakennettu paaluille. Vesi tunkeutui sis??n lattian alle; siell? l?ytyi reiki?, jotka koko seutu tunsi ankeriaista ja suunnattoman suurista ravuista, joita sielt? saatiin. Kosken alapuolella oli vesi peilikirkasta, ja kun ei py?r? sit? h?mment?nyt vaahdollaan, n?htiin suuria kaloja laumoittain hiljakseen uivan eteenp?in kuin sotalaivasto. Rappeutuneet portaat johtivat alas virtaan er??n paalun vierest?, johon oli vene vitjoilla kiinnitettyn?. Py?r?n yl?puolella oli puinen kalteri. Ikkunoita oli s??nn?tt?m?sti siell? t??ll?. Ristiin rastiin oli nurkkia, pieni? muurattuja kohtia, lis?rakennuksia, parruja ja kattoja, niin ett? mylly n?ytti vanhalta h?vinneelt? linnalta. Mutta muratit olivat kasvaneet esiin, ja kaikenlaiset k?ynn?skasvit k?yttiv?t suurimmat raot. Vallasnaiset, jotka ohi kulkiessaan osuivat n?kem??n ukko Merlier'n myllyn, piirsiv?t sen muistikirjaansa.
Tien puolelta oli rakennus paremmin s?ilynyt. Sielt? k?vi kivinen portikko pihalle, jonka oikealla ja vasemmalla sivulla liiteri ja talli olivat. Kaivon luona oli ??rett?m?n suuri jalava, joka peitti varjollaan puolen pihaa. Per?ll? n?kyi asuinrakennus, jossa oli nelj? ikkunaa ja niiden yl?puolella kyyhkyislakka. Ukko Merlier'n ainoa ylpeys oli rappauttaa t?m? talonsa etun?k? joka kymmenes vuosi. Se oli nyky??n valkoiseksi maalattu, ja se huikaisi kyl?st? katsojaa, kun aurinko paistoi siihen keskell? p?iv??.
Ukko Merlier oli kahdenkymmenen vuoden ajan ollut Rocreusen m??rin?[1]. H?nt? kunnioitettiin sen omaisuuden t?hden, jonka h?n oli osannut koota. Arveltiin h?nell? olevan l?hemm? kahdeksankymment? tuhatta, s??stettyn? penni pennilt?. Kun h?n oli mennyt naimisiin Madeleine Guillardin kanssa, jolla oli mylly my?t?j?isin?, oli h?nell? tuskin ollut muuta kuin terveet k?det. Mutta Madeleine ei koskaan katunut valintaansa, niin hyv?sti oli Merlier hoitanut asiat. Nyt