Kertomuksia | Page 3

oli juuri astunut sotapalvelukseen, eikä Dominique
mitenkään suostunut, että joku toinen olisi hänen sijaansa pestattu. Hän
kantoi säkkiä, kyyditsi kärryjä, taisteli vanhan pyörän kanssa, kun se
juonitteli eikä tahtonut paikastaan hievahtaa, ja kaiken sen teki hän
sellaisella innolla, että ihmiset tulivat häntä katsomaan, huvikseen.
Ukko Merlier nauroi itsekseen, niinkuin hänen tapansa oli. Hän oli
hyvin ylpeä siitä, että oli huomannut minkä arvoinen tuo poika oli. Ei
mikään saa nuoria ihmisiä niin ponnistelemaan kuin rakkaus.
Kovasta työstä huolimatta ihailivat Françoise ja Dominique toisiaan.
He tuskin puhuivat mitään, mutta he katselivat toisiaan lempeästi
hymyillen. Vielä ei ukko Merlier maininnut sanaakaan naimisesta, ja
molemmat nuoret kunnioittivat tätä vaiti-oloa, odottaen että vanhus
ilmoittaisi tahtonsa. Viimeinkin eräänä päivänä, heinäkuun
keskipaikoilla, oli hän antanut asettaa kolme pöytää pihalle, suuren
jalavan alle, ja kutsunut ystävänsä Rocreusestä tulemaan ja juomaan
lasin hänen kanssaan. Kun kartano oli täynnä väkeä ja kaikki olivat
tarttuneet laseihinsa, kohotti ukko Merlier lasinsa korkealle ja sanoi:
"Olen kutsunut teidät, saadakseni ilmoittaa, että Françoise menee
naimisiin tuon pojan kanssa pyhän Ludvigin päivänä."
Syntyipä melu ja lasien kilinä. Kaikki ihmiset nauroivat. Mutta ukko
Merlier korotti äänensä vielä kerran ja sanoi:
"Dominique, suutele morsiantasi. Se kuuluu asiaan."
Ja he suutelivat toisiaan aivan punaisina kasvoiltaan, samalla kun
läsnäolevat vieraat nauroivat vielä kovemmin. Oli erittäin juhlallista.
Juotiin pienestä tynnyristä. Myöhemmin illalla, kun ainoastaan
läheisimmät ystävät olivat jäljellä, keskusteltiin tyynemmin. Yö oli
tullut, tähtikirkas, hyvin valoisa yö. Dominique ja Françoise istuivat
vierekkäin penkillä, eivätkä puhuneet mitään. Muuan vanha talonpoika

puhui sodasta, jonka keisari oli julistanut Preussille. Kylän kaikki
nuoret miehet olivat jo lähteneet. Vielä edellisenä iltana oli
sotajoukkoja kulkenut ohitse. Siitä tulee ankara ottelu.
"Pyh!" sanoi ukko Merlier onnellisen miehen itsekkäisyydellä.
"Dominique on ulkomaalainen, hänen ei tarvitse lähteä. Ja jos
preussiläiset tulevat, on hän täällä kotona vaimoansa puolustamassa."
Ajatusta, että preussiläiset voivat tulla, pidettiin sukkelana leikkinä.
Heille annetaan hyvä selkä sauna, ja siunaaman ajassa!
"Minä olen jo nähnyt ne, minä olen jo nähnyt ne", kertoi vanha
talonpoika synkästi.
Syntyi hetken hiljaisuus. Sitten kilistettiin vielä kerran. Françoise ja
Dominique eivät olleet kuulleet mitään; he olivat hiljaa tarttuneet
toistensa käsiin penkin takana, niin ett'ei kukaan huomannut, ja tämä
teki heidät niin onnellisiksi ja tyytyväisiksi, että he istuivat siinä aivan
hiljaa ja katselivat pimeään.
Kuinka lauhkea ja ihana yö! Kylä molemmin puolin valkoista
maantietä uinaili, tyynesti kuin lapsi. Ei kuulunut muuta kuin jonkun
ennen aikojaan heränneen kukon laulu silloin tällöin. Läheisistä,
suurista metsistä virtaili lempeitä tuulahduksia, jotka vierivät yli
kattojen, kuni lempeät hyväilyt. Niityt tummine varjoineen näyttivät
niin salaperäisiltä ja totisen majesteetillisilta, samalla kuin pimeässä
lorisevat lähteet ja purot olivat ikäänkuin nukkuvan seudun raitis ja
tasainen huokuminen. Myllyn nukkuva pyörä näytti väliin uneksivan,
aivan kuin vanhat talonvahdit, jotka haukkuvat unissaan; se vinkui, se
puheli itsekseen Morellen keinuttamana, jonka leveä putous piti
sointuvaa ja kestävää ääntä kuin urkujentorvi. Milloinkaan ei ollut
syvempi rauha vallinnut onnellisemmassa maailman sopessa.

II.
Määrälleen kuukausi sen jälkeen, illalla ennen pyhän Ludvigin juhlaa,
oli Rocreuse kokonaan pelon ja kauhistuksen vallassa. Preussiläiset

olivat voittaneet keisarin ja lähenivät nopeasti kylää. Jo viikon ajan
olivat maantietä kulkevat ihmiset ennustaneet preussiläisten tuloa: "He
ovat Lormièressa -- he ovat Novelles'ssa"; ja kun Rocreusessa kuultiin
heidän niin nopeaan lähestyvän, luultiin joka aamu heidän astuvan esiin
Gagnyn metsästä. Mutta he eivät tulleet, ja se vaikutti vielä enemmän
levottomuutta. Aivan varmaan ryntäävät he kylään yöllä ja tappavat
kaikki sen asukkaat.
Edellisenä yönä, vähää ennen päivän nousua oltiin kylässä levottomia.
Asukkaat olivat heränneet kuullessaan mies-askelten kovan jyminän
maantieltä. Naiset laskeutuivat jo polvilleen ja tekivät ristinmerkin;
mutta kun raotettiin varovasti ikkunan luukkuja, tunnettiin tutut
punaiset housut. Se olikin eräs ranskalainen komppania. Kapteeni oli
heti kysynyt määriä ja jäänyt myllylle, keskusteltuaan ukko Merlier'n
kanssa.
Aurinko nousi kirkkaana sinä päivänä. Puolenpäivän aikaan oli tuleva
lämmin. Kirkas valo väreili yli metsän, mutta niityille nousi valkeata
sumua. Kylä heräsi viileänä aamuhetkenä, somana ja vireänä, ja koko
seutu jokineen ja lähteineen oli ihastuttava kuin kasteen kostuttama
kukkakimppu. Mutta kaunis ilma ei tehnyt ketään iloiseksi. Oltiin nähty
kapteenin kävelevän myllyn ympärillä, katselevan läheisiä huoneita,
menevän Morellen toiselle puolelle ja sieltä tarkastavan seutua
kiikarilla. Ukko Merlier, joka seurasi häntä, näytti antavan selityksiä.
Sitten oli kapteeni sijoittanut sotamiehiä muurien ja puitten taakse
kaikkiin koloihin ja kolkkiin. Pääjoukko oli asettunut myllyn pihalle.
He aikoivat siis tapella? Kun ukko Merlier palasi, kysyttiin häneltä.
Hän nyykäytti hiljaa päätään, sanaakaan sanomatta. Niin, aijottiin
tapella.
Françoise ja Dominique seisoivat ulkona pihalla ja katsoivat häneen
kysyvästi. Lopuksi otti hän piipun suustaan ja sanoi vaan:
"Voi, lapsi-raukat, teidän huomisista häistänne ei tule mitään."
Dominiquella oli huulet kovasti yhteen puristetut ja otsalla vihan ryppy,
hän ojensi väliin vartaloaan ja katseli lakkaamatta Gagnyn metsään,
ikäänkuin olisi hän tahtonut nähdä preussiläisten tulevan. Françoise oli

hyvin vaalea ja totinen, hän tuli ja meni ja hankki sotamiehille mitä
nämä tarvitsivat. He keittivät soppaansa yhdessä pihan kulmassa ja
laskivat leikkiä ruokaa odottaessaan.
Kapteeni näytti ihastuneelta. Hän oli tarkastanut joenpuoliset huoneet
ja myllärin suuren salin. Nyt istui hän kaivon luona ja puhui ukko
Merlier'n