Kertoelmia ja kuvauksia | Page 8

sivistynyt mies tuo r??t?li, oikein hieno mies; kyll? se Holapalta leiv?n lopettaa. Pormestarikin kuuluu luvanneen t?n? p?iv?n? tulla antamaan takin mittaa tuolle uudelle r??t?lille, vaikka raatihuone on nyt Holapan talossa; -- se ei liene Holapasta mieleen, jos h?n sen sattuu saamaan tiet??. -- Tehk?? hyvin ja painakaa puuta, min? olen viidess? minuutissa valmis palvelemaan herroja."
Niin sanoen riensi kellosepp? sis?huoneesen, josta rouvan nyyhkytyst? yh? kuului. -- Piika toi heti viina-karahviinin ynn? lasia ja kohteliaasti nyykist?en sanoi rouvan pyyt?neen "herrojen olemaan niin hyvi?", ja herrat todellakin olivat niin hyvi?.
Pian oli mestari pukeutunut ja kun h?n tuli vieraitansa hoitelemaan, alkoi henkikirjuri: "herra Utriainen! Me olemme oikeastaan tulleet t?nne tiedustelemaan, ettek? te tiet?isi mik? siihen on syyn?, ett? herra pormestari t?n? aamuna, noin kello viisi minuuttia yli nelj?, t?ydess? virkapuvussa, miekka vy?ll?, kolmikulmainen hattu p??ss? ja pyh?n Stanislain sek? pyh?n Annan nelj?nnen luokan ritariston merkit vasemmalla puolen rintaa ja kannukset jalassa, on voivotellen ja parkuen tavannut kadulla leskirouva Kivelinin sis?piian Annan ja h?nen kanssaan kadonnut tiet?m?tt?miin -- vai onko heit? sittemmin n?hty?" kysyi henkiherra k??ntyen muihin tovereihinsa.
Hongelin toimitti kyll? n?hneens? Annaa, vaan ei herra pormestaria.
Henkikirjuri jatkoi: "me nyt oikeastaan tulimme kysym??n teilt?, tiet?isittek? kenties te mik? siihen on syyn?, sill? me kaikki olemme siit? mit? suurimmassa sielun tuskassa, eik? kukaan kristitty tied? koko asiasta mit??n. Se on kumminkin selv??, ett? jotakin sen t?ytyy merkit?, sill? herra pormestari oli juossutkin niin kovaa, ett? leskirouva Kivelin oli siihen kopinaan kesken uniensa her?nnyt."
"Itse herra pormestari -- nainut mies ja jo niin varhain liikkeell?, hyi hittoja! Tietysti piilee siin? joku salaisuus, vaan min? puolestani en tied? siihen asiaan h?lyn p?ly?. -- Te sanotte, ettei kukaan tied? mit??n, mutta selko siit? kumminkin olisi saatava, sill? kuka tiet?? kuinka t?rke? asia se mahtaa olla; ja lyhyesti sanoen: minun yksinkertainen mielipiteeni asiasta on se, ett? meid?n raadin j?senin? ja kaupungin porvareina on asiasta saatava aivan selv? tieto. Eik?h?n herra tohtori --"
"Ett?k? pormestari olisi tullut hulluksi? Sit? en min? usko, h?n on liian viisas sellaisiin ryhty?kseen", keskeytti henkikirjuri talon is?nn?n puhetta.
"Ja paitsi sit? on herra tohtoria eilen illalla haettu Paltamoon, jossa herra nimismies on sairastunut", tiesi viskaali.
"Mutta", jatkoi kellosepp?, "t?ytyyh?n pormestarinnan tahi jonkun muun siell? raatihuoneella tiet?? jotakin t?h?n asiaan, menk??mme siis miehiss? sinne; se on minun ajatukseni sek? raadin j?senen? ett? kaupungin porvarina. Min? pist?ydyn vaan muuttamassa toisen takin ja olen valmis seuraamaan herroja."
Nyt vihdoinkin oli rouva Utriaiskakin enn?tt?nyt saada vaatteet p??llens? ja tuli tervehtim??n vieraita. "Voi hyv? is?!" huudahti h?n katsoessaan ulos akkunasta, sill? koko katu niin pitk?lle kuin silm? kantoi -- rouva Utriaiska oli lyhytn?k?inen -- koko katu oli ihmisi? t?ynn?.
Leskirouva Kivelinist? oli nimitt?in tuo puoli tuntia tuntunut pitk?lt? ja h?n oli l?htenyt hankkimaan tietoja r??t?li Holapan rouvalta. T?m? ei tiennyt koko asiasta mit??n ja yks'kaks' olivat molemmat valmiit menem??n Kolstr?min Regiinan luo. H?n oli tosin kahvia juodessaan n?hnyt viskaali Vialénin ja kauppias Hongelinin juhlapuvussa astuvan ohitse, vaan ei tiennyt sen enemp?? ja oli juuri menem?ss? Savanderskalta kysym??n asiaa. Yhdess? l?htiv?t he nyt kaikki Savanderskan luo.
Savanderska, istuessaan avonaisen akkunan vieress?, oli taas n?hnyt viskaalin, Hongelinin, Svendelinin, henkikirjuri Villgrénin ja paljo muita herroja, kaikki juhlapuvussa, menev?n kellosepp? Utriaisen ty?huoneesen ja tuli jo portailla vieraitansa vastaan, sill? h?nell? oli aikomus menn? Kandelinskalta kyselem??n "mit? tuo herrojen paljous merkitsi?"
"Ja itse herra pormestari astui jo t?n? aamuna varhain meid?n akkunamme alatse", s?esti leskirouva Kivelin.
Vieraat tekiv?t kokonaisen k??nn?ksen ja niin mentiin Kandelinskan luo. Regiina Kolstr?m kyll? teki alussa esteit?, sill? Kandelinska oli puhunut h?nen juovan sikurikahvia, joka ei ollut totta, vaan h?nkin lopulta seurasi toisia.
Kandelinskan nisupuotiin oli ?sken "v?hiss? hengin" juossut kellosepp? Utriaisen Karoliina ja kertonut Utriaisen viime y?n? ly?neen rouvaansa halolla p??h?n ja "nyt t?n? aamuna oli herra pormestari n?hty kadulla puhelevan tuon kauniin Kivelinskan Annan kanssa."
"Herrainen aika, sit? en olisi kuolemakseni tiennyt", huudahti leskirouva Kivelin k?yden kalman kalpeaksi.
"Sitte", jatkoi Kandelinska, "sanoi Karoliina heille tulleen paljon vieraita, kaupungin herroja ja muita tuntemattomiakin. Ne olivat siell? juoneet ja el?m?ineet, kunnes viimein rupesivat tappelemaan, ja Utriaiska parka oli koko ajan syd?n syliss? istunut kamarinsa nurkassa ja itkenyt niin katkerasti, ettei ollut tahtonut vaatteitakaan p??llens? saada. Vahingossa kuuluu viskaali tuossa tappelun metakassa ly?neen kellosep?n vasaralla henkiherraa keskelle vatsaa niin pahasti, ett? henki on vaarassa. Min? l?hden paikalla, kun keng?n rihmani saan kiinni, lohduttamaan Selma-parkaa, joka tuskin viel? tiennee koko asiasta mit??n."
"Mit?s tohtori on sanonut", uteli Regiina Kolstr?m, joka oli vanha piika, ja niinkuin koko kaupunki tiesi, tohtoriin v?h?n rakastunut.
"Tohtori on jo illalla viety Paltamoon nimismies Kelanin luo; ettek? te viel? sit?k??n tied?", sanoi Savanderska hiukan halveksivasti Regiinalle.
"Voi kuitenkin, voi kuitenkin", valitteli Regiina, "jos Edvard edes olisi kotona, niin ei Villgrén varmaankaan kuolisi -- -- ja h?nenkin nyt piti sattua pois!"
Yhdess? mentiin nyt "Selma-parkaa" lohduttamaan. Paljo ihmisi? tavattiin kadulla, joille kerrottiin mit? tiettiin ja jotka taas kertoivat mit? he tiesiv?t.
Niinp? tiesi Olinska pormestarin parhaillaan olevan Kivelinskan Annan kanssa pakomatkalla Ruotsiin, "vaan ?lk?? Jumalan luomat sanoko minun sit? kertoneen", lis?si h?n.
Selma Villgrén saatiin seuraan ja itkien, valitellen astui