Kertoelmia ja kuvauksia | Page 7

enn?t?n saada jotakin p??lleni, niin menemme yhdess? raatimies ja kauppias Svendelinin luo; h?n varmaankin tiet?? jotakin t?h?n asiaan."
Kello viisitoista minuuttia yli viisi astuivat herrat viskaali ja kauppias Hongelin, molemmat juhlapuvussa, raatimies ja kauppias Svendelinin asuntoon.
"Hyv?? huomenta veli Vialén, hyv?? huomenta veli Hongelin! Kyll?p? te t?n? aamuna olette varhain liikkeell?", lausui raatimies ja kauppias Svendelin sis??n astuvia tervehtien ja vet?si samalla housujensa vasemman lahkeen jalkaansa.
"Tulimme vaan kysym??n", selitti viskaali, "eik? veli tiet?isi mik? siihen on syyn?, ett? herra pormestari ummelleen kello viisitoista minuuttia vaille viisi, t?ydess? virkapuvussa, kolmikulmainen hattu p??ss? ja miekka vy?ll? k?veli juhlallisen n?k?isen? ja aivan yksin??n leskirouva Kivelinin akkunan alatse?"
"Herra pormestari? Siit? en, lempo vie! tied? poloisen p?l?ht?v??. Yp? yksin??n ja kello viisitoista minuuttia vaille viisi. Se, hiisi viek??n, merkitsee jotakin! -- Kyll? silloin t?ytyy olla jotakin merkillist? tekeill?; t?ytyyp? niinkin. -- Etteh?n viel? ole ottaneet aamunaukkua? Hyv?, tuossa on konjakkia ja tuossa vett?; min? sill'aikaa pist?n h?nnystakin p??lleni ja menn??n sitte miehiss? henkikirjuri ja vararaatimies Villgrénin luokse; h?nh?n tiet?? kaikki maailman asiat ja varmaan on h?n t?st?kin selvill?."
Kello viisikolmatta minuuttia yli viisi astuivat nuo kolme yst?v?? henkikirjuri ja vararaatimies Villgrénin saliin, jossa mainittu herra, mukavassa asennossa nojatuolissaan ja y?nuttu p??ll?ns?, parhaillaan rouvinensa joi aamukahviaan.
"No mik?s teid?t hyv?t yst?v?t n?in aikaiseen t?nne ajaa ja kaikki kolme juhlapuvussa? Tervetulleet, tervetulleet, vaikka mihin aikaan! Tehk?? hyvin ja istukaa; paina puuta Hongelin. Kuppi kahvia ei haitanne? Selma toimitapas enemm?n kuppeja t?nne."
"Kiitoksia, kiitoksia!" lausuivat kaikki vieraat yhteen ??neen. -- "Me tulimme vaan tiedustelemaan, eik? herra veli tiet?isi, mik? siihen on syyn?, ett? herra pormestari t?n? aamuna ummelleen kello viisikolmatta minuuttia vaille viisi, t?ydess? virkapuvussa, kolmikolkka p??ss?, miekka vy?ll?, Stanislaikka ja pyh? Anna rinnassa, on itkussa suin ja aivan itseksens? juossut kuin mielet?n leskirouva Kivelinin akkunan alatse niin, etteiv?t kantap??t ole jalkoja tavanneet", virkkoi kauppias Svendelin h?t?isesti.
"Mit? kummia! Herra pormestari, sanoitte te? Sep? merkillist?! Kunniamerkit rinnassa -- ja jo niin varhain. Kyll? t?ss? piilee jotakin ja siit? on meid?n tavalla tai toisella ottaminen selko. Minulle h?n ei ole virkkanut sanaakaan koko asiasta, enk? min? muiltakaan ole mit??n merkillist? kuullut. Mit? ihmett? se merkinnee? -- Eik?h?n raatimies ja kellosepp? Utriainen tiet?isi mit??n, vai joko h?nelt? on kysytty? -- Vai ei; no odottakaapa hyv?t yst?v?t, kunnes enn?t?n saada virkapuvun p??lleni -- parasta on olla valmiina, jos jotain tapahtuu--niin menn??n Utriaiselta tiedustelemaan. -- Selma kultaseni, pid? hetkinen vieraille seuraa."
"Me emme olisi tienneet laisinkaan, vaikka vihollinen olisi kaupunkiin hy?k?nnyt", tuumaili rouva, "olipa hyv?, ett? te hyv?t herrat tulitte meille ilmoittamaan. Min? ja varmaan mieheni my?skin olemme koko syd?mmest?mme siit? teille kiitolliset."
Regulaattori-kello Utriaisen ty?huoneessa l?i juuri kuutta, kun edell? mainitut herrat avasivat oven, ja muut tiktakit ymp?ri seini? yhtyiv?t yksiss? tuumin seuraamaan regulaattorin esimerkki?. Tuon helin?n kest?ess? huusi henkikirjuri ja vararaatimies Villgrén pienelle oppipojalle, joka parhaillaan pienell? kellon puhdistusharjalla kiilloitti rikkonaisia saappaitaan: "poika hoi! Miss? hornassa mestarisi on, vai joko h?nkin on mennyt kaupungille kummittelemaan?"
"Ei herra henkiherra, ei h?n viel? t?n? p?iv?n? ole kummitellut."
"Miss? h?n on, sano paikalla, lurjus -- ei t?ss? lemmon helin?ss? tahdo omaa ??nt?ns?k??n kuulla!"
"H?n nukkuu nyt", vastasi poika hiljaa, ik??nkuin olisi luullut ??nell??n her?tt?v?ns? mestarin.
"Sin? valehtelet, h?n on ahkera mies, joka ei en?? kello kuuden aikaan kiiski? ongi", puuttui kauppias Svendelin puheesen.
"Mutta kuitenkin nukkuu h?n nyt", v?itti poika ja veitikkamaisesti vilkaisi silmill??n tiskin alle.
"Mene h?nt? her?tt?m??n sitte", sanoi kauppias Hongelin k?skev?ll? ??nell?.
"Ei tarvitse mihink??n menn? h?nt? her?tt?m??n", tuumi poika yh? tiskin alle t?hystellen. "Kun h?n y?ll? tuli kotiin, tappeli h?n rouvan kanssa ja rouva --"
"Mit? sin? puhut sen vekkuli", ?rj?hti herra viskaali, "kyll? min? sinut opetan; vai puhut sin? niin herrasv?est?si!" ja k?si ojolla riensi h?n tiski? kohti tarttuakseen pojan p?rr?iseen tukkaan. Silloin, ik??nkuin jonkun taikavoiman kautta, kohosi tiski asemiltaan ja kaatui vasten kauhistunutta viskaalia sellaisella voimalla, ett? h?n puoli py?rryksiss? kellahti mit??n pahaa aavistamattoman henkiherran p?n?kk?? vatsaa vastaan. Onneksi ei tiskill? sattunut olemaan muuta kuin yksi nyrkinkokoinen her?tt?j?kello, joka lattialle kirvonneena p??sti hirmuisen t?rin?n. Korviaan pidellen herrat ?llistynein? katselivat tiskin alta yl?s k?mpiv?? miest?, joka ei ollut kukaan muu kuin kellosepp? ja raatimies Siimeon Utriainen itse.
Rouva, kuultuaan sellaisen melun ty?huoneesta, riensi hirmustuneena ovelle. H?n oli viel? aivan paljain jaloin ja ainoastaan tupihameessa ja huusi vihaisella ??nell?: "joko sin? taaskin!" -- mutta silloin huomasi h?n "huoneen olevan herroja t?ynn?", niinkuin h?n itse j?lkeenp?in lausui tuosta merkillisest? tapauksesta r??t?li Holapan rouvalle kertoessaan.
"Mi-mi-mik? nyt on h?t?n??" tuumaili kellosepp? silmi??n hieroen.
H?mill??n tuijottelivat herrat toisiinsa, kunnes henkikirjuri viimein tointui niin paljo ett? kykeni kysym??n: "t??ll?k? teill? onkin tapana nukkua; me emme tienneet sit?, suokaa anteeksi?"
"Ei, kyll? min? tavallisesti nukun tuolla sis?ll?, -- vaan k?yk?? hyv?t herrat sis??n; minun t?ytyy ensin pukeutua."
"?lk??, ?lk?? Herran t?hden -- minullakaan ei ole viel? p??ll?", kuului huoneesta rouvan nyyhkytyksien keskeytt?m? ??ni.
"Jaha, tehk?? sitte niin hyvin ja istukaa t??ll? -- antakaa anteeksi, vaan vaimoni ei viel? ole vaatteissaan. Min? eilen illalla istuin kestikievarissa tuon uuden, Helsingist? tulleen r??t?lin luona ja me kulautettiin totilasi toisensa per?st? niin, ett? p??ni tuntuu v?h?n raskaalta viel?kin. Se on