Kertoelmia ja kuvauksia | Page 9

tuo rouvaparvi lis??m??n sit? joukkoa, joka jo ennest??n seisoi kellosepp? Utriaisen talon ymp?rill?. Sen joukon puheissa oli jo noin kymmenkunta henke? murhattu silloin kuin nikkari Kempas saapui paikalle. H?n kysyi kovalla ??nell?: "mik? siihen on syyn?, ett? kaikki ihmiset juoksevat t?nne kuin hullut?"
Silloin avautui Utriaisen ty?huoneen ovi ja kadulle ilmestyiv?t herrat raatimiehet viisaan, miettiv?n n?k?isen? jokainen ja kaikki juhlapuvussa. Ei milloinkaan ennen oltu kaupungin kadulla n?hty sellaista saattojoukkoa kuin se oli, joka raatimiesten per?ss? kulki. Siin? oli naisia silkkihameissa, toisia y?r?ijyiss?, muutamilla oli toisessa jalassa tohveli, toisessa kenk? ja moni oli avojaloinkin. Puolialastomia kaiken ik?isi? lapsia, sek? poikia ett? tytt?j?, puikkelehti aikuisten seassa. Joukkoa oli sangen paljo, sill? kotiin ei ollut j??nyt paljo ket??n muita kuin viisi kapalolasta ja nikkari Kemppaan ?iti.
Kun seurue oli saapunut Savanderin talon kohdalle, n?htiin kaksi kapalolastakin yhtyv?n joukon jatkoksi -- kaupungissa oli kaikkiaan seitsem?n siihen luokkaan kuuluvaa henkil?? -- ja kolmas osa koko kaupungin asukasluvusta oli jo naisten puheissa silloin tapettu. Jos silloin, kun saavuttiin raatihuoneen eteen, isolle torille, joku olisi kirjaan pannut kaikki ne henkil?t, jotka joukon puheissa olivat k?rsineet suurempia tahi pienempi? ruumiillisia vammoja, niin ei koko Kajaaniin olisi j??nyt terveeksi yht??n sielua, paitsi jo ennen mainitun Kemppaan ?iti, sill? h?n oli kuollut pari p?iv?? ennen, vaikkei viel? haudattu.
Henkikirjuri Villgrén valittiin yksimielisesti l?hetyskunnaksi, jonka piti kansalle tuoda tarkka tieto siit?, "mik? on syyn? kaikkeen t?h?n ihmeelliseen menoon", sanoi Kempas niin kovalla ??nell?, ett? Selma Villgrénin oikea korva meni lumpeen. Henkikirjuri meni. H?n tapasi portailla rouva pormestarinnan, joka kyyneleet silmiss? kertoi t?n? kirottuna p?iv?n? saaneensa kuulla asioita, joita h?n ei koskaan unhottaisi. -- Henkikirjuri tapasi itse pormestarinkin, vaan mit? h?n silt? oli saanut tiet??, sit? h?n ei koskaan ilmaissut Selmallensakaan.
Pormestari itse astui heti kansajoukon eteen ja lausui juhlallisesti: "jollette te jok'ikinen kynsi nyt paikalla korjaa t??lt? luitanne, niin min? n?yt?n teille mill? oikeudella te teette kapinan ja kokoonnutte h?iritsem??n kaupungin rauhaa. Sanalla sanoen min? tuotan Oulusta kasakkia."
Hongelin ja Svendelin seisoivat h?nt? l?hinn? ja edellinen lausui hyv?n kaupan toivossa: "herra pormestari, ei teid?n tarvitse Oulusta asti niit? tuottaa, sill? min? myyn Rettigin kasakkia markka nelj?kymment? penni? naula, eik? sit? helpommalla oululaistenkaan kannata antaa, sill? min? tuotan kaikki tupakat, paitsi punaruusun, suoraan Turusta."
Svendelin sanoi: "min? annan teille herra pormestari Helsingin kasakkia tehtaan hintaan tahi, jos summissa ostatte, voin viel? antaa kymmenen prosenttia hinnan alennustakin."
Vanha herra vaikeni, otti korilon ja kohensi kek?leit?.
Muuan vieraista kysyi: "mutta mik?s siihen sitte oikeastaan oli syyn?, siihen pormestarin niin varhaiseen liikkeell?oloon?"
"Mist? min? sen tiet?isin, eih?n pormestari sit? sanonut."
"Te ette siis tied? mit??n muuta koko asiasta?"
"Tied?np? niinkin. Min? tied?n, ett? sin? p?iv?n? sy?tiin kaupungissa aamiainen kahta tuntia my?hemmin kuin tavallisesti, ja ett? pormestari heti sen j?lkeen sai uuden virkapuvun, ja viel? senkin, ett? Selma Villgrén ei miehens? sanonut en?? h?nt? rakastavan, vaan pit?v?n salaisuuksia, joita ei ennen 'meid?n v?lill? ollut nimeksik??n', sanoi h?n."

MAISTERIKO VAI KIRKKOHERRA?
Oli talvinen p?iv?, muistaakseni viattomain lasten nimip?iv?. Ilmaa ulkona ei voinut sanoa pakkaseksi, vaan ei se ollut ihan vesi-suvikaan, olihan vaan sellainen niiden keskiv?lill?, ett? kelkkani jalakset takaisivat hiukkasen. Me -- Musti ja min? -- palasimme m?enlasku-retkelt?mme. Musti ei mill??n muotoa suostunut vet?m??n minua kelkassa, vaikka se tavallisesti oli h?nen mielity?t??n. Sen vuoksi istahdin tien viereen v?h?ksi aikaa lev?ht?m??n. Musti laskihe rinnalleni hankeen. Hetkisen kuluttua k??nsi h?n p??ns? sivulle ja katsoen nen?varttansa my?ten pitkin tiet? sanoi harvakseen minulle: "hau, hau, hau". Se on niin paljo sanottu kuin: "tuoltapa pappilasta p?in tulee nyt joku".
Heti ajoikin ohitsemme mies, vaalea, k?rsiv?n- ja lempe?luontoisen n?k?inen mies. Musti tervehti h?nt? ja h?nen valkea h?nt?ns? p?? liikkui edestakaisin. Min? sit? vastaan katsoa noljotin avossa suin ajajaa, enk? ymm?rt?nyt edes tervehti?k??n. -- "Eik? h?n tuntenut kuka se oli, koska ei nostanut lakkiansakaan", kys?si Musti minulta v?h?n pilkallisesti.
"Eik?s se ollut kirkkoherra." -- "Kirkkoherra, vai kirkkoherra. Kuka sinulle on sanonut sen olevan kirkkoherran", tuumi Musti umpimielisen?, sill? h?n usein k?ytti t?t? temppua, uskotellessaan minulle tiet?v?ns? jostakin asiasta enemm?n kuin tiesik??n.
"Vai et sin? tunne kirkkoherraa, ha ha ha! Kyll? sin?, Musti, toisinaan olet tuhmansekainen; kaikkihan kirkkoherran tuntevat, ha ha ha", nauroin min? ja pieni syd?meni hyppi ilosta, kun kerrankin olin Mustia viisaampi.
"Vai olen min? tuhmansekainen? Muistapas, herraseni, kumpaanko meist? Tiina kotona enemm?n luottaa", lausui Musti.
Silloin oli suuni tukossa ja min?, huomaten t?ss? ei olevan leikin tilaa, aloin hieroa sovintoa Mustin kanssa ja kysyin: "Kukas tuo vieras sitten oli?"
"Kysy ihmisilt?, kaikkihan kirkkoherran tuntevat", vastasi toverini ivallisesti.
"No, no, Musti, mit? sin? joutavia; ilmanhan min? vaan piloillani sanoin h?nt? kirkkoherraksi."
"Kyll?h?n min? tied?n nykyisien ihmisten sanovan h?nt? kirkkoherraksi, mutta vanhat olivat viisaampia; ne kutsuivat h?nt? maisteriksi."
"Maisteriksi, no kaikkiakin, vai maisteriksi, no kukas olisi uskonut", p?ivittelin min?.
"Niin, sanos muuta", vastasi Musti taaskin peloittavan viisaana, katsellen pitkin nen?varttansa.
"Mutta mik?s se maisteri sitten oikeastaan onkaan?" kysyin min? pel?styneen?, sill? min? arvelin siin? olevan jotakin hirmuista.
"Jaa, sit? en min?k??n oikein varmaan voi sanoa, mutta ?l?h?n pelk??, ei siin? kuitenkaan mit??n pahaa ole", lausui Musti, lohduttaen minua.
"Mutta jos se ei ole mit??n h?pe?llist?, miksi h?n ei siis ilmoita