Kertoelmia ja kuvauksia | Page 6

-- Viel? puheli muori yht? ja toista kuolemasta, yl?snousemisesta ja mink? mist?kin, josta puheesta lapsi ymm?rsi yht? v?h?n kuin k?rryiss? kuljetettavat kuolleetkaan. Sit? tarkemmin seurasi Mari, vanhempi orpo, eukon kertomusta, ja tuon tuostakin vettyi tyt?n silm?, kun h?n n?ki miten kirkas vesihelmi toisensa per?st? pihahti muorin silm?st? h?nen ryppyisille poskilleen.
Kirkonmenojen p??tytty? ja ruumisten tultua hautaan olivat kaikki kirkkomiehet j?tt?neet kirkon l?hitienoot ja ?skeinen v?en kihin? niin hiljentynyt, ett? tuulen vienoinen henk?ys oli ainoa liikkuja kirkkotarhassa, sill? vaimovainajansa haudalla seisova Pekka oli liikkumattomana kuin kivi ja tuijotti silmi??n r?v?hdytt?m?tt? vasta t?ytettyyn hautaan.
Mit? kaikkea Pekka tuona katkerana hetken? ajatteli, ei h?n oikein itsek??n tiennyt; raskas paino vaan tuntui ahdistavan h?nen rintaansa. Siin? seisoi h?n kauan ja h?nen silmiens? ohitse k?viv?t kaikki entiset el?m?ns? p?iv?t. Jotkut niist? hymyilevin? punaposkisina keijukaisina tepsuttelivat; toiset taas k?rsiv?n n?k?isin?, puutteesta vaaleina, vaan kuitenkin tyytyv?isyydest? loistavilla kasvoilla hiipiv?t siin?; mutta viimein er?s hirvi?, puolison kuolinp?iv?, kammottavana haamuna rautakourillaan likisti h?nt?. Silloin huokasi h?n syv??n ja kolkosti puhkesi lausumaan: "oi hauta, mikset minuakin kohtuusi sulkenut?"
T?h?n her?si is?ns? syliss? lev?nnyt pieni Annikin ja pudotti k?dest??n ?itivainajaltaan perim?ns? rintakoristeen, jossa oli ne kolme kirjainta I.H.S. ja jota Anni ei mill??n muotoa ollut suostunut kotiin j?tt?m??n. Pekka otti koristeen maasta yl?s, ja silloin yht'?kki? kirkastuivat h?nen kasvonsa. Huoli haihtui ja melkeinp? iloisena h?n j?tti haudan tiet?en nyt, ettei tuo pime? hauta k?tkenytk??n h?nen rakkaitaan, vaan ne nyt olivat oikeassa kodossaan, paremmassa maassa. Hyr?illen v?rssy?:
"Mun sielun ruumiin' omas on, Its' Herra armas tied?t tuon; Siis omas ota huomahas, En joukkoo julman pelk?? taas",
l?hti h?n kyl??n Leena-muorin ja Marin luo; sill? nuo ??nett?m?t kirjaimet I.H.S., joilla tarkoitetaan: Jesus hominum salvator, olivat h?nt? lohduttaneet. Usein oli h?n ennenkin koettanut niiden merkityst? selitt??, vaan aina turhaan. Nyt p??tti h?n niiden merkitsev?n: _Jeesushan heid?t sai_, ja jotakin sinne p?in ne todella merkinnev?tkin.

MIK? SIIHEN OLI SYYN?.
Vanhalla herralla oli paljo vieraita, joiden pyynn?st? h?n istuessaan l?mpi?v?n uunin edess? kertoi: Muutamana kes?isen? aamuna, v?h?n ennen kuin aurinko nousi -- se miekkoinen nouseekin erinomaisen kauniina ?mm?nkosken rannalla -- v?h?n ennen sit? oli kaupungissa ??rett?m?n hiljaista; koski yksin??n valvoi ja olisipa melkein luullut senkin hiukan hiljent?neen pauhuansa, ettei tarpeettomasti h?iritsisi kaupunkilaisten aamu-unta; lyhyesti: kaupungissa vallitsi viel?kin suurempi hiljaisuus kuin tavallisesti.
Aurinko nousi ja sen ensimm?iset s?teet her?ttiv?t uinuksista kauniit mets?t?hdet, jotka pirtein? karistivat unen j??nn?ksi? seitsem?st? silm?st??n. Velttona kohotti sininen kissankello p??t??n ja kyynel kiilsi tuon raukan kuvussa, niin vastenmielist? oli h?nest? p?iv?n ty?h?n ryhtyminen. L?hteen reunalla kasvavan koivun oksalla oli leivo viett?nyt y?ns? ja nyt her?tty??n laskihe se l?heiseen ruispeltoon oikein l?helt? n?hd?kseen viel?k? maapallomme sin?kin p?iv?n? oli yht? kaunis, kuin eilen h?nen levolle ruvetessaan.
"Mutta voi minua hullua", ajatteli se, "laveammaltahan n?en maailmaa, kun kohoan yl?s tuonne pilvien tasalle", ja sinne kohosikin se. -- Maailma n?ytti niin kauniilta, selkineen, virtoineen, kukkineen ja pienine lehdill? hiipivine hy?nteisineen, ettei pieni leivonen en?? jaksanut tunteitaan hillit?, vaan puhkesi raikkaasen riemulauluun. Siit?k?, vaiko jostakin muusta lienee m?h?mahainen kahvipannukin her?nnyt, sit? en tied?, vaan se on varmaa, ett? aivan heti sen per?st? yhtyi sekin ??nell?ns? auttamaan leivoparkaa ja siten her?tti leskirouva Kivelinin siev?n sis?piian Annan, joka oli torkahtanut istuessaan keitti?n uunin vieress?. Annan liikkumisesta her?si itse rouvakin, joka taas nukkui viereisess? huoneessa h?yhenpatjoilla, ja y?r?ijy p??ll??n rupesi h?n akkunan poskessa sukimaan omia pitki? hiuksiaan.
"Herrainen aika! Mit? ihmett?! Anna, Anna!" olivat huudahduksia, jotka tunkeutuivat rouvan laihahuulisesta suusta, kun h?n oli sattunut silm?ilem??n kaupungin ainoalle valtakadulle.
"Anna, eik?s tuo ole itse herra pormestari?"
"Kyll? se on pormestari, armollinen rouva."
"Mutta mik? siihen on syyn?" -- rouva Kivelini? tahtoi ruotsi voittaa -- "mik? siihen on syyn?, ett? h?n jo nyt on ulkona, eik?h?n Schwarzwaldilainen viel? ole ly?nyt viitt?k??n?"
"Sit? min? en tied?, armollinen rouva."
"Mutta mik? siihen on syyn? -- kuulepas Anna! Juokses nyt paikalla raatimies ja kauppias Hongelinin luo ja kerro h?nelle minulta terveisi?, ett? min? k?skin kysym??n: mik? siihen on syyn?, ett? herra pormestari kello viisi minuuttia vaille viisi astui t?st? ohitse?"
"Kyll? armollinen rouva", vastasi Anna. Kello viisi oli h?n jo valkoinen huivi p??ss? ja musliinihame p??ll? kauppias Hongelinin puodin portailla. Hongelin oli juuri avannut puotinsa ja helmiletkuinen piippu hampaissa h?n nyt, nojautuen portaiden k?sipuita vasten, nautti raitista aamuilmaa.
"Hyv?? huomenta herra raatimies! Armollinen rouva l?hetti terveisi? ja k?ski kysym??n: mik? siihen on syyn?, ett? herra pormestari juuri kello viitt? minuuttia vaille viisi k?vi ohitse, armollisen rouvan akkunan alatse?"
"Itse herra pormestari! Sit? en kuolemakseni tied?. -- Mutta sanokaa rouva Kivelinille terveisi?, ett? min? puolen tunnin kuluttua l?het?n h?nelle tiedon asiasta."
Kiiruusti pisti Hongelin puotinsa kiinni ja parin minuutin kuluttua oli h?n jo juhlapuvussaan ja matkalla herra viskaalin luo.
"Hyv?? huomenta, herra veli! Suo anteeksi veli, ett? h?iritsen n?in varhain sinun aamu-untasi, mutta min? tulin vaan tiedustelemaan, mik? siihen on syyn?, ett? herra pormestari ummelleen kello viisi minuuttia vaille viisi kulki itsekseen t?ydess? virkapuvussa leskirouva Kivelinin akkunan alatse?"
"Herra pormestari? Ja jo kello viisi minuuttia vaille viisi? Sit? en Jumal'avita tied?, vaan jotakin se merkinnee; siit? on v?ltt?m?tt?m?sti otettava selko. Jos veljell? on aikaa odottaa niin kauan, kuin