Kertoelmia ja kuvauksia | Page 5

kaikki sek? syys- ett? suvi-touot, sill? tekih?n se silloin tuhojaan kaikkiaalla, vieden monessa kohden koko vuodentuloksen, ja vapautti siten viljelij?n kaikista puimapuuhista. Pet?j?n kuorta pureskellen oli Pekka kumminkin saanut perheens? ehe?n? yli ankaran talven, ja kauniisti vihoitti h?nen isohko ruishuuhtansa Keinuvaaran p?iv?rinteell?. Asian tuntijat arvelivat tuosta huuhdasta l?htev?n v?hint??nkin viisitoista tynn?ri? viljaa, "jos vaan hallalta s??styy"; -- niin hyvin oli Herra sin? vuonna siunannut Pekan ty?n.
Vihantana viel? kuitenkin oli Pekan viljavainio silloin, kuin h?nen em?nt?ns?, koko tienoossa hyv?s?vyiseksi tunnettu eukko Anna-Mari, ilmoitti miehellens? jotakin, lopettaen ilmoituksensa lausumalla: "niin min? ajattelin, jotta jos sin? menisit kirkolle ja pappilasta pyyt?isit hiukan joko jyvi? tahi jauhoja lainaksi; niin saisin min? sairaana ollessani sy?d? selv?? leip??."
Mielell??n ei Pekka tosin olisi velkoihin ruvennut, varsinkaan n?in uutisen rinnassa, vaan kuitenkin mietti h?n: "teukko on oikeassa. H?n ei sitte viime kes?n enemp?? kuin me muutkaan ole saanut selv?? leip?? edes n?hd?k??n, on vaan t?ytynyt pettua peiputtaa; eik?h?n rukiinen leip? liene kovin ylellist? herkkua saunaruoaksi." Ja niin h?n l?hti, kun l?htikin, pastorin puheille.
Varsin mielell??n pastori antoikin Pekalle viisi leivisk?? jauhoja, vaikkei h?n niin paljoa pyyt?nytk??n; sill? Pekka oli tunnettu ahkeraksi ja rehelliseksi mieheksi. Tyytyv?isen? h?n nyt kantoikin jauhos?kki? kotiansa kohden, tuumaillen matkalla itsekseen, ett? h?n kyll?, "jos Jumala suo", enn?tt?? Pertun p?iv?ksi puida rukiinsa ja saada velkansa suoritetuksi, niinkuin puhe oli ollut; "ja sitte sit? taas saa olla huolettomana, kun on velaton mies", lis?si h?n puoli??neen. Kovin v?syksiss? h?n oli kotiin saapuessaan, sill? taakka yhdess? hein?kuun paahtavan auringon kanssa oli tehnyt parastansa, saadakseen hien virtana valumaan kantajansa otsalta, ja oivallisesti onnistunutkin tuossa aikeessaan. Pian unehtui kuitenkin Pekalta v?symys, kun h?n avatessaan pirttins? ovea huomasi k?tkyeesen ilmestyneen pari pienoista p??t?.
"No, Anna-Mari! Sukkelaanpa sin? asiasi suoritit ja oikeinhan t?ll? kertaa lahjoitit kaksi ty?miest? taloon, sill? luultavasti ne nyt ovat poikia?"
"Kuinkas muutoin", eh?tti Keinuvaaran vanha Leena sanomaan, "ja kuinka ne sitten viel? ovat ihan sinun n?k?isi?si!"
Totta on etteiv?t kaksoset olleet juuri kenenk??n paitsi toistensa n?k?isi?, vaan kuitenkin n?kyi heid?n is?ns? oikein syd?mens? pohjasta iloitsevan niist?, niinkuin hyvin sopi arvatakin, koska h?nell? ei ennest??n ollut yht??n miespuolista perillist?. Pekka n?ki vanhan "tuudun" liian ahtaaksi kahdelle noin rotevalle pojalle ja sill? aikaa kuin Leena, Anna-Marin ?itikummi, l?hemmin kertoi kuinka h?n, "juurikuin k?sketty", oli sattunut tulemaan ristitytt?rens? avuksi, valitsi h?n orsilta kuivia, k?tkyeksi soveliaita lautoja.
Silloin t?ll?in ty?t?ns? keskeytt?en, katseli is? hymysuin rauhallisesti lep??vi? lapsukaisiaan ja onnellisen ?idin kasvot heijastivat samaa, kentiesi viel?kin syv?llisemp?? iloa. Se ja viel? toinenkin p?iv? kului tyynesti ja hiljaisesti loppuun. Vanha Leena pani taikinan juuren, leipoi selv?? leip?? ja katsoi muutoinkin taloutta. Viel?p? j?i h?nelle aikaa hoidella sek? lapsia ett? sairastakin, jossa toimessa h?n, niinkuin yleiseen tunnustettiin, olikin eritt?in taitava. Sanalla sanoen, Rimpisuon m?kiss? olivat kaikki muut iloisia ja tyytyv?isi?, paitsi pieni Anni, kaksoisten nuorempi sisar. T?m? oli alussa veljiens? syntymisest? v?h?n nyreiss??n, koska h?nen nyt t?ytyi muuttaa asuinsijansa tuosta rakkaasta k?tkyest? vanhemman siskonsa s?nkyyn. V?hitellen viihtyi toki hankin, kun sai leikki? hopeaisella rintakoristeella, joka aikoinaan oli kuulunut h?nen ?itins? kihlakalujen joukkoon ja johon oli taidokkaasti piirretty kirjaimet I.H.S. Rupesipa Anni jo katselemaan pikku velji??n melkein yht? yst?v?llisill? silmill? kuin uunin korvalla kehr??v?? harmaata kissanpoikastakin. Kuitenkaan ei h?n n?it?, niinkuin vikisev?? mirriparkaa, lakkaamatta tahtonut kuljetella ymp?ri huonetta, vaikka ne kyll?, h?nen mielest??n, olivat t?h?n maailmaan tulleet ainoastaan h?nen leikkikaluikseen.
Mutta maan p??ll? ei ole koskaan pysyv?ist? onnea; sen sai Pekkakin ennen pitk?? havaita. ?iti tuli p?iv? p?iv?lt? heikommaksi, vaikka h?nen nyt, kun sai sy?d? selv?? leip??, Leena-muorin arvelun mukaan, olisi p?invastoin pit?nyt "kostua". Sit? mukaa kuin ?iti heikkoni, k?viv?t kaksoisetkin yh? enemm?n ja enemm?n k?rtyisiksi, pahajuonisemmiksi; ja tuskinpa olivat he viikkokauden ajan ehtineet maistella el?m??, kun Pekka jo sai kuivista laudoistaan ruveta valmistamaan toisenlaista kehtoa, jossa heid?t laskettaisiin maan poveen.
?iti oli liiaksi heikko kantamaan niin suurta surua ja er??n? iltana, y?kasteen nurmeen kohotessa, h?n v?r?htelev?ll? ??nell? lausui miehelleen: "min? tunnen t?m?n y?n olevan viimeiseni. K?ske Mari ja pieni Anni t?nne, ett? siunaan heit? ennen l?ht??ni."
Kun aurinko aamulla nousi vuorten takaa, valaisivat sen ensi s?teet Anna-Marin rauhallisia, vaan kalman kalpeita kasvoja; eik? paljoa enemp?? verta n?ytt?nyt olevan vaimovainajansa kylm?? k?tt? puristavan Pekankaan poskip?ill?. Mari, vanhin tytt?, joka jo ymm?rsi mit? h?n nyt oli kadottanut, itke? nyyhkytti hiljakseen pankolla ja Leena-muori, hilliten omia kyyneli??n, koetti virsikirja k?dess??n parhaan taitonsa mukaan lohduttaa tytt?parkaa. Kuolinvirteen her?nnyt pieni Annikin, enemm?n seuran vuoksi kuin todellisesta surusta, yhtyi vuodattamaan kyyneli??n yhdess? sisarensa kanssa; vaan h?nen huolensa haihtui pian, kun h?n sai pikku mirrin silitelt?v?kseen, niin ett? h?n jo hetkisen kuluttua mirrineen jatkoi viatonta untansa.
Varhain seuraavan sunnuntain aamuna vanha Rusko, surullisena pit?en p??t?ns? alhaalla, ik??nkuin olisi tiet?nyt mit? kuormansa sis?lsi, veti nuo kolme ruumista kirkon kiviaidan viereen, ja vakavana, synke?mielisen? k?veli Pekka per?ss?. Keinuvaaran vanha Leena lasten kanssa oli saattov?ken? ja h?n milloin kantoi pient? Annia k?sivarrellaan, milloin talutti h?nt? k?dest?, l?rp?tellen lapselle kaikenlaista t?m?n ?itivainajasta. H?n kertoi jo vuosikymmeni? sitten aavistaneensa, ett'ei Anna-Mari, vaikka h?n olikin hyv? "kuin Herran enkeli", tulisi pitk?-ik?iseksi, "kun h?n ristitt?ess? porasi niin hirmuisesti".