Kertoelmia ja kuvauksia | Page 4

tuon kauniin vieruskumppanini yhtym??n pitempiin puheisin kanssani.
"No, en min? h?nen oikeata nime?ns? muista, mutta Uuron K?ssiksi h?nt? kyl?n kesken kutsutaan."
"Vai niin, vai h?n se nyt olikin Uuron K?ssi, olen min?kin h?nest? kuullut", vastasin min?, mutta silloin jo olimme kirkkom?en alla. Pekan kortteeritalo oli v?h?n syrj?ss?, jonka vuoksi min? t?ss?, kiitetty?ni kyydist?, erosin heist? ja l?ksin hautausmaalle hautakirjoituksia lukemaan. Yhden ja toisen vanhan tuttavani oli Tuoni talven kuluessa korjannut ja pienet puuristit osoittivat el?ville paikkaa, jossa heid?n ruumiinsa m?t?niv?t. T??ll? lep?siv?t kaikki, rikkaat ja k?yh?t, hyv?ss? sovussa rinnakkain, eik? toisella ollut parempi kuin toisellakaan; tomuksi t?ytyi kaikkein tulla.
V?hitellen ker?ytyi kirkon ymp?rille v?ke?. Jo n?in Uuron K?ssinkin kiirehtiv?n Herran huoneesen. Mutta h?np? ei mennytk??n sinne sis?lle, vaan istahti portaille ja otti lakki-kulunsa k?teens?. Silloin t?ll?in heitti siihen joku kirkkoon menij? kopekan tai puolen, vaan suurta summaa noista almuista ei n?ytt?nyt karttuvan. Tuleepa tuossa verkaan puettu pikku poikanulikka, joka mielest??n n?ytti olevan jotakin. H?n keikuttelee p??t??n, ottaa liivins? taskusta kellon, katsoo siihen ja n?ytt?? olevan hyvin olevinaan. Jopa huomaa tuo pikku narri K?ssinkin. Silloin ottaa h?n nyrkinkokoisen mukula-kiven ja l?henee kerj?l?ist?. Ihmiset v?istyv?t t?m?n pienen keikarin tielt? ja kivi lent?? K?ssin lakkiin. Ymp?rill? seisova joukko r?h?ht?? kohti kulkkuaan nauramaan, ik??nkuin pojan k?yt?s olisi ollut sek? sopiva ett? sukkela.
En tied? suututtiko pojan kelvoton teko, vaiko joukon hyv?ksyminen minua enemm?n; mutta jos olisin ilennyt, olisin min? ruvennut poikaa kurittamaan, sill? K?ssi itse ei n?kynyt koko asiasta olevan mill??nk??n. Heittih?n vaan tyynesti kiven pois ja kys?si hiljaisesti: "kuka tuo kiven heitt?j? oli?"
Joukko h?pesi v?h?n k?yt?st??n, kun ei K?ssi noussutkaan raivoon, niinkuin se oli luullut, ja er?s joukosta vastasi: "se on Aholan Heikki Yl'kyl?st?". K?ssi silm?si poikaa ja siin? ilmestyi enemm?n s??li? kuin suuttumusta. Silloin kajahti kirkon kellot. Se oli merkki, ett? papit saapuivat jo paikalle, ja ihmiset h?lveniv?t kirkkoon. Min? ajattelin: "kummallinen miesp? todellakin tuo Uuron K?ssi on!" ja aloin nousta portaita my?ten kirkkoon.
Kerj?l?inen ojensi minullekin lakkiansa, johon min? melkein ehdottomasti heitin ainoan rahani, hopearuplan.
"Kiitoksia, nuori herra", lausui vanhus liikutuksesta v?r?htelev?ll? ??nell?. H?n tarttui k?teeni, puristi sit? kovasti; katsoi hetkisen hyvin kummallisesti silmiini. H?nen silm?ns? n?yttiv?t hehkuvan ilosta. Viel? kerran avasi h?n suunsa ja kuiskasi: "kiitoksia! Nyt se on t?ytetty!" N?it? sanoja ei h?n n?ytt?nyt lausuvan minulle, vaan jollekin muulle.
Kirkossa asettauduin tavalliselle paikalleni. K?ssi riensi my?skin heti sis??n. Suorempana entist??n astui h?n halki kirkon ja laskihe alttarin eteen, k?yt?v?n suuhun polvilleen. H?nell? kuului tavallisesti ennen olleen tapana istua penkiss?, vaan nyt h?n oli koko Jumalan palveluksen ajan polvillaan k?yt?v?ll?. Kaikki kirkossa olijat n?yttiv?t pelk??v?n h?nen t?n??n tekev?n jonkun h?iri?n. Satoja silm?pareja oli lakkaamatta k??ntynein? K?ssin puoleen, vaan h?n oli niin vajonnut hartauteensa, ettei huomannut mit??n mit? ymp?rill? tapahtui. Kyyneleit? vuoti K?ssin silmist? ja pari kertaa ojensi h?n silloin k?tens? taivaasen p?in, kun saarnamies kehotti seurakuntaa kiitt?m??n Jumalaa kaikesta siit? hyv?st?, jolla H?n taas maatamme oli siunannut. Sin? Juhannuksena oli ep?ilem?tt? Uuron K?ssi hartain kristitty kotipit?j??ni kirkossa.
J?lkeenp?in sain kuulla jo K?ssin parikymment? vuotta, jollei enemm?nkin, joka sunnuntai- ja juhla-p?iv? istuneen kotipit?j??ni kirkon portailla kirkkomiehilt? rahaa kerj??m?ss?. Kankaalan Pekka arveli, ettei K?ssi ollut niin k?yh? kuin h?n n?ytti, sill? h?n kaikista t?ist??n otti aina maksun rahana, vaan ei kukaan ollut n?hnyt h?nen mit??n rahalla maksavan. Min? olin alkanut pit?? tuosta kummallisesta kerj?l?isest?, mutta nyt kaduin, ett? olin antanut niin paljon sen mammonan orjan ahneuden tyydytt?miseksi. Uteliaana menin sin? kes?n? aina samasta ovesta kirkkoon, sill? ainoastaan sill? ovella kuului K?ssi kerj??v?n, eik? koskaan muualla. K?ssi? ei en?? koskaan n?hty almua anomassa, paikkansa kirkossa ei milloinkaan ollut tyhj?n?. Sit? ihmetteliv?t kaikki, vaan ei kukaan tiennyt, mik? K?ssin ahneuden oli tyydytt?nyt.
Joku tuntematon hyv?ntekij? oli muistanut kotipit?j?t?ni suuriarvoisella lahjalla. Provasti oli n?et saanut suuren rahasumman sit? varten, ett? niill? rahoilla perustettaisiin pit?j??n lapsille koulu, jossa nuorisolle opetettaisiin "kristillisyytt? ja hyvi? tapoja". Mit??n l?hempi? m??r?yksi? ei lahjoittaja ollut tehnyt, paitsi sit?, ett? er?s Heikki Ahonen Ylikyl?st? saisi siin? koulussa maksuttoman opetuksen. T?st? p??ttiv?t kaikki ihmiset, ett? lahjoituksen oli tehnyt tuo paikkakunnassa rikkaudestaan tunnettu Ylikyl?n Ahonen, jolle puoli pit?j?st? oli velassa. Kummako siis, jos seuraavana kes?n? kiitolliset seurakuntalaiset oikein miehiss? ker?ytyiv?t viimeiseen lepo-kammioon saattamaan rusthollari Heikki Ahosta. Min?kin olin haudalla. -- Samana p?iv?n? haudattiin my?s Uuron K?ssi. H?net pantiin yhteiseen eli niin sanottuun rahvaan hautaan. Kaikki ihmiset ihmetteliv?t, miksi provasti hautautti Uuron K?ssin oikein koululla. Min?kin olin kantajana, sill? provasti sanoi niin olleen K?ssin tahdon. Eukot tuumailivat: "Kunniallapahan K?ssikin hautaan p??si, vaikka h?n ei ollut oikein viisas."
Pit?j??n miehet miettiv?t yhteisill? varoilla hankkia hautakiven Heikki Ahosen haudalle, vaan provasti ep?si ja sanoi: "Ei se ollut Ahonen, joka teille koulun hankki, vaan sen teitte itse, vaikk'ette sit? tienneet, sill? asiamiest?nne ette pit?neet oikein viisaana."
Min? en my?sk??n tahdo v?itt?? h?nen olleen "oikein viisaan", mutta sen kumminkin sanon, ett? l?ytyy maailmassa monta paljo hullumpaa viisasta.

LOHDUTUS.
Pekka Kilpel?isen m?kki oli rakennettu aivan l?helle isoa Rimpisuota, joka hetteisest? povestaan puhalteli j??dytt?v?? hallaa lavealle ymp?rist??n -- niin ainakin sanottiin niill? seuduin. Ihmek? siis, jos suurena n?lk?vuonna 1867 pakkanen oli puhtaaksi pannut Pekankin