Kauppahuone Playfair ja Kumpp | Page 8

veikkaan, ett? James Playfair siin? on itse ehdoittava mit? h?n t?n?p?n? kielt?? minulta.
Mutta n?hdess??n kapteinin ja tyt?n miltei v?lttelev?n toisiansa, Crockston alkoi ep?ill?.
-- No, sitte t?ytyy minun ryhty? asiaan -- ajatteli h?n.
Nelj?nten? p?iv?n? aamulla astui h?n miss Halliburtin hyttiin, hieroen k?si?ns? oikein tyytyv?isesti ja suutansa mutistellen.
-- Hyvi? uutisia, hyvi? uutisia! -- huudahteli h?n. -- Ette ik?p?ivin?nne saata arvata mit? kapteini on minulle ehdoittanut. Se on oiva mies tuo kapteini!
-- H?n on ehdotttanut teille ett??... -- kysyi miss Jenny, jonka syd?n nyt ankarasti syk?hteli.
-- No, ett? h?n vapauttaa mr Halliburtin, ett? ry?v?? h?nen liittolaisilta ja vie h?nen Englantiin.
-- Tosiaanko? -- huudahti Jenny.
-- Niinkuin olen sanonut teille, miss. Sill? miehell? on syd?n oikealla paikalla, tuolla kapteini James Playfairill?. Mutta semmoisia englantilaiset aina ovat; joka sulaa ttyvyytt? tahi pelkk?? pahuutta. H?n saa ollakin kiitollisuudestani vakuutettu, ja min? olen valmis h?nen t?htens? hakkauttamaan itseni palasiksi, jos sill? voin hyvitt?? h?nen mielens?.
Jennyn ilo oli rajaton, kuultuansa n?m? Crockstonin sanat. Vapauttaa h?nen is?ns?! T?m? oli asia, jota h?n ei koskaan ollut uskaltanut ajatella. Delphinin kapteini tahtoi siis h?nen t?htens? panna laivansa ja laivav?kens? alttiiksi!
-- Niin niin, niin se on -- lis?si Crockston ja sanoi lopuksi -- ja se miss Jenny, ansaitsee kaiken kiitollisuutenne.
-- Enemm?n kuin kiitollisuuden -- puhkesi tytt? sanomaan -- elinaikaisen yst?vyyden!
H?n l?hti heti hytist??n lausumaan James Playfairille niit? tunteita, jotka nyt valtasivat h?nen sielunsa.
-- Yh? paremmaksi ja paremmaksi asia luontuu -- jupisi amerikalainen itsekseen. -- Se menee miltei t?ytt? laukkaa, ja se on onnistuva.
James Playfair k?veli edes ja takaisin per?kannella ja, niinkuin hyvin voi arvata, melkoisesti kummastui, milteip? h?mm?styi, n?hdess??n tuon nuoren tyt?n l?henev?n ja kiitollisuudesta kyyneleht?vin silmin ojentavan h?nelle k?tens? ja sanovan:
-- Kiitos, herra kapteini, kiitos uhrauksesta, jota en ik?n?ni olisi rohjennut odottaa muukalaiselta.
-- Miss -- vastasi kapteini, joka ei ymm?rt?nyt v?hint?k??n mit? tytt? tarkoitti -- mutta min? en tied?...
-- Te tulette -- jatkoi miss Jenny -- minun t?hteni kokemaan monia vaaroja ja kentiesi panemaan omat etunne alttiiksi. Paljon olette jo tehneet siin?, ett? olette t??ll? laivassa osoittaneet minulle vieraanvaraisuutta, jota minulla ei olis oikeus...
-- Suokaa anteeksi, miss Jenny -- vastasi James Playfair -- mutta en tosiaankaan ymm?rr? sanojanne. Min? olen kohdellut teit? niinkuin jokainen s??dyllinen mies olisi kohdellut naista, ja tekolaatuni ansaitsee yht? v?h?n tunnustamista kuin kiitollisuutta.
-- Herra kapteini -- sanoi Jenny -- se on tarpeetonta, ett? kauemmin teeskentelemme. Crockston on sanonut minulle kaikki.
-- Vai niin -- sanoi kapteeni -- Crockston on sanonut teille kaikki? Sitte voin viel?kin v?hemmin k?sitt?? syyt?, joka sai teid?t l?htem??n hytist?nne ja tulemaan t?nne ja puhumaan sanoja, jotka...
T?t? sanoessaan t?m? nuori kapteini melkoisesti h?myili, h?n kun muisteli sit? raakamaista tapaa, mill? h?n oli vastaanottanut amerikalaisen esityksen, mutta miss Jenny ei antanut h?nelle aikaa likemp??n selitykseen, mik? olikin kapteinille isoksi onneksi, vaan keskeytti h?nen sanoen:
-- Herra kapteini, astuessani laivaanne minulla ei ollut muuta tarkoitusta kuin tulla Charlestoniin, ja kuinka julmat orjuuden puoltajat lienev?tkin, niin he eiv?t olisi kielt?neet er?st? tytt?parkaa k?ym?st? is?ns? vankeuteen osalliseksi. Niin on asia, ja min? en rohjennut v?hint?k??n toivoa voivani sielt? palata; mutta koska jalomielisyytenne on niin suuri, ett? tahdotte vapauttaa vangitun is?ni ja tehd? kaikki mit? voimissanne on pelastaaksenne h?nen, niin saatatte olla vakuutettu minun syv?st? kiitollisuudestani ja sallia minun ojentaa teille k?teni.
James Playfair ei tiennyt mit? vastata. H?n pureskeli huuliansa eik? rohjennut ottaa tytt?? k?dest?. H?n hyvin kyll? hoksasi Crockstonin laittaneen h?nen pulaan semmoiseen, ett? h?nen nyt olisi maidotonta per?yty?. Kumminkaan ei h?nen tuumiinsa soveltunut ruveta avulliseksi Halliburtin vapauttamiseen ja hankkia tukala asia niskoillensa. Mutta taisiko h?nell? olla syd?nt? antaa t?m?n tytt?raiskan petty? toiveissansa? Taisiko h?n sys?t? luotansa tuon k?den, jonka tytt? ojensi h?nelle noin todellisella ja syv?llisell? yst?vyyden tunteella? Taisiko h?n huoleti n?hd? noiden kiitollisuuden kyynelten, jotka kiiluivat tyt?n ihanoissa silmiss?, muuttuvan mielikarvauden kyyneliksi?
T?m? nuori mies koetti sen t?hden antaa kiert?v?? vastausta, saattaaksensa vapaasti menetell? niinkuin tahtoi ja ollaksensa mihink??n sitoutumaton tulevaisuuden suhteen.
-- Miss Jenny -- sanoi h?n -- uskokaa minua, min? olen tekev? kaikki mailmassa ett?...
H?n otti nyt miss Jennyn pienen hienokaisen k?den, mutta likist?ess??n sit? hiljaa, tuusi h?n syd?mens? olevan vaarassa. H?n joutui h?mmennyksiin ja h?nelt? puuttui sanoja mill? olisi ajatuksensa ilmaissut. H?n soperoitsi muutamia sekavia sanoja:
-- Miss ... miss Jenuy ... min? tahdon teid?n edest?nne...
Crockston, joka piti h?nt? silm?ll?, hieroi k?si??n ihastuksesta ja jupisi itsekseen:
-- Hyvin on asiat! Tiesinh?n sen.
Ty?l?s olis ollut sanoa, mitenk? James Playfair olisi p??ssyt t?st? pulmallisesta tilasta, mutta kaikeksi onneksi h?nelle, jos ei Delphinille, kuultiin t?hyst?j?n huutavan:
-- Per?mies, ohoi!
-- Mik? on asiana? -- kysyi Mathew.
-- Purjehtija tuulen p??ll?.
James Playfair erosi heti tyt?st? ja juoksi per?maston vanttitouviin.

V.
Iroquois'in kanuunakuulat ja miss Jennyn toteen-n?ytteet.
Delphinin matka oli t?h?n asti ollut sangen onnellinen, ja laiva oli osoittanut erinomaista nopeutta. Ei ainoatakaan purjehtijaa ollut n?kynyt ennen sit?, jonka t?hyst?j? nyt keksi.
Delphin oli t?ll? hetkell? 32��15' leveyden ja 37��43' pituuden kohdalla l?nnemp?n? Greenwichin puolip?iv?piiri?, se on: se oli jo kulkenut kolme viidennes-osaa matkaansa. L?pin?kym?t?n utu oli kahdeksanviidett? tuntia ollut levitettyn? valtameren yli. Jos t?m? sumu olikin eduksi Delphinille, se kun k?tki