Kauppahuone Playfair ja Kumpp | Page 7

ja minun. Te olette antaneet hyttinne miss Halliburtille. Hyv?! Te olette s??st?neet minun patukasta. Jalomielisemmin ei saata kukaan menetell?. Te tulette viem??n meid?t perille Charlestoniin, ja se on hyvin, hyvin hyv? asia, mutta siin? ei kuitenkaan ole kaikki.
-- Mit?, eik? siin? ole kaikki? -- huudahti James Playfair, h?mm?styksiss??n Crockstonin h?vytt?myydest?.
-- Ei, ei mill??n muotoa -- vastasi t?m? viime mainittu, ilkipintaisesti nen??ns? niuristaen. -- Tyt?n is? on vankina siell?!
-- Ent?s sitte?
-- Ent?s sitte? H?n tietystikin on pelastettava.
-- Miss Halliburtin is? pelastettava?
-- Se on tietty. H?n on kunnian mies, uskalias kansalainen. Maksaneehan vaivan uskaltaa jotakin h?nen vuoksensa.
-- Master Crockston -- sanoi James Playfair, vet?en kulmiansa ryppyyn -- te u?yt?tte olevan hulivili ensim?ist? laatua. Mutta muistakaa, ett'en olekaan nyt leikkipuheen tuulella.
-- Te erehdytte, herra kapteini -- v?itti amerikalainen siihen. -- Min? en puhu leikki? laisinkaan, vaan puhun kanssanne t?ytt? totta. Asia mink? ehdoitan, voi tosin ensi alussa n?ytt?? teist? mahdottomalta, mutta likemmin asiata ajateltuanne tulette huomaamaan, ett'ette saata toisin tehd?.
-- Vai niin! Minun t?ytyy siis pelastaa mr Halliburtt?
-- Niinkuin olen sanonut. Teid?n pit?? kenraali Beauregardilta anoa, ett? h?n lasketaan vapauteen, ja kenraali ei ole hylk??v? anomustanne.
-- Mutta jo h?n sen tekee?
-- Sitte -- vastasi Crockston, ei ollen noista sanoista mill??nk??n -- tulemme k?ytt?m??n voimakkaita keinoja ja viem??n vangin pois liittolaisten nen?in editse.
-- Niin siis -- sanoi James Playfair, joka alkoi suuttua -- ei siin? kyll? ett? menen Yhdysvallan laivastojen keskitse ja rikon Charlestonin piirityksen, vaan minun t?ytyy viel? menn? merelle, alttiina linnoitusten kanuunatulelle, ja tehd? t?m? pelastaakseni herran, jota en tunne, yhden noita orjuuden h?vitt?ji?, joita kauhistun, yhden noita paperin tuhraajia, jotka vuodattavat kirjoitusmustaansa verens? asemesta.
-- No, yksi kanuunankuti enemmin tahi v?hemmin, mit? se tekee? -- v?itti Crockston.
-- Master Crockston, ottakaa tarkka vaari siit? mit? nyt sanon: jos kerran viel? rohkeatte puhua minulle t?st? asiasta, niin l?het?n teid?t ruuman alimmaiseen osaan koko reisun ajaksi, niin ett? saatte oppia pit?m?n suunne kiinni.
N?in sanottuansa laski h?n amerikalaisen menem??n, ja t?m? meni mumisten:
-- Kas niin! Minulla ei ole syyt? olla tyytym?t?n keskusteluumme. Rappa on nakattu ja asia on menestyv?.
Sanoessaan "orjuuden h?vitt?j?, jota kauhistun" James Playfair ymm?rrett?v?sti sanoi jotakin, jota ei ajatellut. H?n ei ollut orjuuden puollustaja, mutta h?n ei tahtonut my?nt??, ett? kysymys orjuudesta, vaikka presidentti Lincoln nimenomaan oli sit? vakuuttanut, olisi t?rkein Yhdysvaltioiden kansallisessa sodassa. V?ittik? h?n siis, ett? Etel?n valtioilla -- kahdeksalla kuudestanelj?tt? -- peri- aatteellisesti oli oikeus ruveta eri yhdyskunnaksi sen t?hden ett? olivat vapaa-ehtoisesti yhdistyneet? Ei suinkaan! H?n vihasi pohjois-valtioiden miehi?, siin? kaikkityyni. H?n vihasi ja kammoi heit? vanhoina veljin?, jotka olivat erinneet yhteisest? heimokunnasta, oikeina englantilaisina, jotka olivat n?hneet hyv?ksi tehd? sen mink? h?n, James Playfair, nyt hyv?ksyi liittouneissa valtioissa. T?ll?iset olivat Delphinin kapteinin valtiolliset mielenpiteet, mutta eritt?inkin oli amerikalais-sota tikkuua h?nen silmiss??n ja h?n tahtoi tehd? jonkun kepposen niille, jotka k?viv?t t?t? sotaa. Helppo on siis ymm?rt??, kuinka h?n oli vastaanottava t?m?n esityksen orja-yst?v?n pelastamisesta ja liittolaisten, joiden kanssa h?n aikoi asioihin antautua, loukkaamisesta.
Mutta Crockstonin viekkaat esitytkset eiv?t antaneet h?nen ajatuksilleen en??n rauhaa. H?n koetti niin paljon kuin mahdollista karkoittaa niit?, mutta ne palasivat ehtimiseen h?nen sieluunsa, ja kun miss Jenny seuraavana p?iv?n? v?h?ksi aikaa tuli kannelle, ei h?n uskaltanut katsoa h?nt? silmiin.
Ja se oli tosiaankin iso vahinko; sill? t?m? nuori valkeaverinen, mielev?- ja lempe?silm?inen tytt? ansaitsi kolmekymmenen-vuotiaan nuoren miehen silm?ilemisen. Mutta James Playfair tunsi itsens? h?m?ytyv?n h?nen l?sn? ollessaan ja ymm?rsi, ett? t?ll? lumoavalla olennolla oli luja ja jalo sielu, joka oli puhdistunut onnettomuuden koulussa. H?n huomasi, ett? h?nen puhumattomuutensa tytt?? kohtaan merkitsi kielt?ymist? my?ntym?st? tyt?n hartaimpiin haluihin. Paitsi sit? miss Jenny ei koskaan kokenut saada tavata James Playfairi?, mutta ei h?n h?nt? v?ltellytk??n, ja ensi p?ivin? he aivan v?h?n taikka eiv?t ollenkaan puhutelleet toisiansa. Miss Halliburtt tuskin astui hytist??n ulos eik? suinkaan olisi h?n koskaan virkkanut sanaakaan Delphinin kapteinille, ellei Crockston olis k?ytt?nyt er?st? juonta, joka saatti heid?t toistensa puheille.
T?m? rehellinen amerikalainen oli uskollinen palvelija Halliburtt-perheelle. H?n oli herransa huoneessa kasvatettu ja h?nen mielihartautensa h?nen puoleensa oli rajaton. 5yv? ymm?rryksens? vastasi h?nen rohkeuteensa ja voimaansa. Niinkuin jo on havaittu, h?nell? oli oma laatuusa katsella ja arvostella asioita ja seikkoja, samoin kuin h?nell? oli viisaustieteens?kin perin omituinen. Ei h?nen urhoutensa ensi nikarassa lannistunut ja pahimmistakin pulista arvasi h?n ihmetelt?v?sti p??st? selville.
T?m? urhea mies oli p??tt?nyt vapauttaa Halliburtin ja k?ytt?? kapteinin laivaa ja kapteinia itse?ns? pelastaaksensa h?nen ja Englantiin palataksensa. T?mm?inen oli h?nen tuumansa, kun sit? vastoin nuorella tyt?ll? ei ollut muuta tarkoitusta kuin tavata is?ns? ja olla h?nen vankeudessaan osallisena. Crockston koettikin kaikin mahdollisin keinoin ahdistella James Playfairi?. H?n oli jo purkanut luotansa koko joukon keinoja, kuten olemme n?hneet, mutta ei ollut vihollinen viel? antannut, p?invastoin.
-- No -- arveli h?n itsekseen -- miss Jennyn ja kapteinin t?ytyy v?ltt?m?tt?m?sti p??st? selville toistensa kanssa, sill? jos he yh? edelleen muikistelevat nen??ns? koko t?m?n pitk?n matkan, niin emme p??se tuosta paikasta p?k?ht?m??n. Heid?n t?ytyy tulla puheisin toistensa kanssa, mietti? asiata, niinp? v?itell?kin, mutta keskustelu heid?n v?lill??n t?ytyy synty?, ja min? panen p??ni