Kauppahuone Playfair ja Kumpp | Page 6

j?tt?m??n sit? Yhdysvallan laivoille.
-- Mit? siis teill? on tekemist? t??ll?? -- kysyi kapteini kovalla ??nell?, tarkasti silm?illen tuota nuorta salausten tiet?j??.
T?t? arvelutti hetkisen aikaa vastaisiko, mutta sitte sanoi h?n vakaalla ??nell?:
-- Kapteini, haluaisin puhutella teit? kahdenkesken.
John Stiggs'in t?t? pyyt?ess? James Playfair piti alinomaa silm?ns? h?neen luotuina. Nuorukaisen lempe?t kasvon-murteet, h?nen erinomaisen my?t?tuntoinen ??nens?, hienot ja valkoiset k?tens?, joita p??llesivelty lika ei voinut saiata, suuret, vilkkaat ja samalla uskolliset silm?ns? -- kaikki n?m? saattivat kapteinin perin toisiin ajatutsiin. Johnin ilmoitettua pyynt?ns?, Playfair katsahti ter?v?sti Crockstoniin, joka kohautti olkap?it?ns?. Sitte loi h?n kysyv?n silm?yksen nuorukaiseen, joka h?m?ytyi siit?, ja sanoi t?m?n ainoan sanan:
-- Tule!
Johu Stiggs seurasi kapteinia per?lle laivaa, ja James Playfair sanoi, avatessaan hyttins? oven, nuorukaiselle, jonka posket olivat kalpeina liikutuksesta:
-- Olkaa hyv? ja astukaa sis??n, miss!
Kun Johnia t?ll? tavoin puhuteltiin, aikoi h?n punastua, ja kaksi suurta kyynelt? kiilui h?nen tahtomattansa h?nen kauniissa silmiss?ns?.
-- Olkaa huoleti, miss -- sanoi Playfair lempeimm?sti kuin taisi -- mutta olkaa hyv? ja sanokaa, mit? seikkaa saan kiitt?? siit?, ett? nyt olette t?ss? laivassa?
Neiti ep?r?i v?h?n aikaa vastaisiko, mutta kapteinin silm?ys rohkaisi h?nen mielens? ja h?n p??tti puhua.
-- Herra kapteini -- sanoi h?n -- min? haluan tavata is?ni Charlestonissa. Kaupunki on piiritettyn? maan ja meren puolelta. En tiennyt kuinka p??sisin, ennenkuin kuulin Delphinin aikovan rikkoa piirityksen. Min? tulin t?h?n laivaan tavalla kuin tied?tte, ja min? pyyd?n teit? antamaan anteeksi, ett? niin olen tehnyt ilman teid?n luvattanne, sill? varmaan ette olisi suostuneet anomukseeni.
-- Aivan varmaan -- vastasi James Playfair.
-- Siis tein oikein etten teilt? pyyt?nytk??n -- jatkoi t?m? nuori tytt? lujemmalla ??nell?.
Kapteini laski k?tens? ristiin, k?v?isi kerran hytin ymp?ri ja seisahtui sitte.
-- Mik? nimenne on? -- kysyi h?n.
-- Jenny Halliburtt.
-- Jos noudatan adressia niiss? kirjeiss?, jotka on tavattu Crockstonin papereissa, niin is?nne on Bostonista?
-- Niin on, herra kapteini.
-- Pohjoisvaltion mies on siis etel?n kaupungissa, sill? aikaa kuin Yhdysvaltiot k?yv?t tulista sotaa?
-- Is?ni on otettu vangiksi, herra kapteini. H?n oli Charlestonissa, kun ensim?iset kutit laukaistiin kansallissodassa ja kun liittolaiset karkoittivat Yhdysvallan sotav?en Sumter-linnasta. Is?ni valtiolliset mielipiteet saattivat h?nen orjapuolueen vihattavaksi, ja vastoin kaikkea oikeutta h?n kenraali Beauregardin k?skyst? vangittiin. Min? olin silloin Englannissa, k?ym?ss? er??n sukulaisen luona, joka nyt on kuollut, ja yksin?ni, ilman muuta tukea kuin Crockston, perheemme uskollisin palvelija, tahdoin hakea is?ni ja h?nen kanssansa k?yd? vankeuteen osalliseksi.
-- No, mik? mies is?nne Halliburtt on? -- kysyi James Playfair.
-- Rehellinen ja kunniallinen sanomalehden kirjoittaja -- vastasi Jenny uljaasti -- Tribunen arvoisimpia aputoimittajia ja joka rohkeimmasti on mustain puolta pit?nyt.
-- Orjuuden h?vitt?j?! -- huudahti kapteini kiivaasti. -- Yksi niit? miehi?, jotka, ollen orjuutta h?vitt?vin?ns?, ovat peitt?neet maansa verell? ja rauniolla!
-- Herra kapteini -- vastasi Jenny valjehtuen -- te puhutte pahoin is?st?ni! Teid?n ei pit?isi unhottaa, ett? olen yksin?ni t??ll? h?nt? puollustamassa.
Vieno punastus lenn?hti kapteinin otsalle, ja h?n vihastui, mutta h?pesikin samassa. Kenties h?n aikoi vastata t?lle nuorelle tyt?lle mit? ajatteli, mutta h?nen onnistui hillit? itsens?, h?n avasi hytin oven ja huusi:
-- Johnson! T?st? l?htein t?m? hytti kuuluu miss Jenny Halliburtille. Panettahaa minulle rippumatto kajutan perimm?iseen osaan. Sen enemp?? en tarvitse.
Passari katseli suurin silmin tuota nuorta miest?, jota puhuteltiin naisen nimell?, mutta meni James Playfairin merkin johdosta tiehens?.
-- Ja nyt, miss, olette kotonanne -- sanoi Delphinin nuori kapteini, ja astui ulos hytist?.

IV.
Crockston osoittaa valtaviisaan kyky?.
Kohta tuli koko laivav?est? tiet?m??n miss Halliburtin historian, eik? ujostellut Crockstonikaan sit? kertoa. Kapteinin k?skyst? oli h?n p??stetty peliv?rkist? irti, ja pamppu oli taas p??ssyt tavalliselle paikallensa.
-- Kaunis el?in -- sanoi Crockston -- eritt?inkin kun ojentaa kauniin k?p?l?ns?.
Irti p??sty?ns? meni Crockston kanssiin, otti pienoisen matkalaukun ja vei sen miss Jennylle. T?m? nuori tytt? taisi nyt j?lleen pukeutua naisen vaatteisin, mutta pysyi hytiss??n eik? n?ytt?ynyt kannella.
Mit? Crockstoniin tulee, niin oli selv?sti ja silminn?ht?v?sti todistettu, ett'ei h?n ollut merimies enemmin kuin rakuuna, ja h?n vapautettiin kaikesta palveluksen teosta laivassa.
Sill? aikaa ty?ntyi Delphin aika vauhtia Atlantin yli, jonka aallot pieksettiin kaksinkertaisen ruuvin alla, ja ainoana teht?v?n? laivassa oli tarkka vahdinpito. P?iv?ll? j?lkeen sen n?ytelm?n, joka teki lopun miss Jennyn tuntemattomuudesta, k?veli James Playfair pikaisilla askelilla edes ja takaisin per?kannella. H?n ei ollut kertaakaan koettanut saada j?lleen n?hd? tuota nuorta tytt?? ja pitkitt?? p?iv?ll? ennen keskeytynytt? kanssapuhetta.
K?velless??n tuli h?n ehtimiseen astumaan Crockstonin sivu, joka, tukan alta tirkistellen, katseli h?nt? jollakin tyytyv?isyydell?. Selv?sti n?kyi, ett? h?n halusi saada puhutella kapteinia, ja h?n katseli h?nt? niin v?sym?tt?m?sti, ett? kapteini viimein tuskautui.
-- Mit? nyt taas tahdot minulta? -- sanoi James Playfair amerikalaiselle. -- sin? kuljet kuin kissa kuuman puuron ymp?rill?, eik? siit? loppua tulekaan?
-- Suokaa anteeksi, herra kapteini -- vastasi Crockston, katsoa tihruttaen -- asia on niin, ett? minulla on jotakin teille sanomista.
-- Mit?h?n se olisi?
-- Noh, se on hyvin mutkaton asia. Minun haluttaa toden takaa sanoa teille, ett? olette pohjaan asti kelpo mies.
-- Min? tulen toimeen ilman sinun sievistelmi?si.
-- T?m? ei ole sievistelemist?. Sen j?t?n siksi, kuin olette perille asti asiassa p??sseet.
-- Minne perille?
-- Tarkoituksenne perille, tietystikin.
-- Onko minulla tarkoitus t?ytett?v?n??
-- Tottapa on! Te olette laivaanne vastaanottanut meid?t, tuon nuoren tyt?n