Kauppahuone Playfair ja Kumpp | Page 5

menet tarkastuspaikallesi per?maston tankosaalingille.
Crockston antoi murinan kuulua, jonka muka piti merkit? my?nt?v?? vastausta, mutta tuskin oli Mathew k??ntynyt h?neen selin, ennenkuin h?n jupisi muutamia sauoja, mahdottomia ymm?rt??, ja lopuksi huudahti:
-- Mit? tuhat tulimmaista h?n tarkoittaa tuolla per?maston tankosaalingillaan?
Samassa tuli h?nen turvattinsa John Stiggs h?nen luoksensa.
-- No, kuinkas sinun laitasi on, rakas Crockstonini? -- kysyi h?n.
-- Kyll?p? hyv?sti -- vastasi merimies v?kin?isesti hymyillen. -- On vain yksi asia, joka...
-- Mik?s vain se on, yst?v?-parkani? -- kys?isi John, silm?illen Crockstonia vilkkaalla kiitollisuuden tunnolla.
-- Joo -- jatkoi Crockston -- kun ajatellen, ett? minun t?ll? i?ll?ni pit?? olla merikipe?! Mik? raukka min? olen! Mutta toisinp?in se k??ntyy! Ja sitte on er?s per?maston tankosaalinki, joka saattaa sormeni saivaristoon.
-- Rakas Crockston, ja se on minun t?hteni, kuin?...
-- Teid?n ja h?nen t?htens? -- vastasi Crockston. -- Mutta siit? ?lk?? mit??n virkkako. Pankaa toivonne Jumalaan, h?n ei teit? hylk??.
N?ill? sanoilla erosivat John Stiggs ja Crockston, mutta t?m? j?lkim?inen ei nukkunut, ennen kuin n?ki turvattinsa panneen levolle siihen ahtaasen hyttiin, joka oli h?nelle annettu.
Kello 6 aikana aamulla nousi Crockston yl?s menn?ksens? vahtipaikalleen. H?n meni kannelle, ja Mathew antoi h?nelle k?skyn kiivet? yl?s ja pit?? tarkkaa vahtia.
Crockston n?ytti n?ist? sanoista joutuvan v?h?n ymm?lle, mutta teki viimein p??t?ksens? ja l?hti menem??n per?n puoleen.
-- No minne menet? huusi Mathew.
-- Sinne minne k?skitte minun menn? -- vastasi Crockston.
-- Min? k?skin sinun menn? per?maston tankosaalingille.
-- No, sinneh?n olenkin menossa -- vastasi matruusi v?hint?k??n h?t?ytym?tt? ja astui yh? vain per?? kohti.
-- N?ytt?? kuin tekisit piikkaa minusta? -- huudahti Mathew vihaisesti. -- sin? aiot hakea per?maston tankosaalinkia etumastosta. N?yt?tp? aika maa-moukalta, joka tuskin osaat panna seisinki? tahi tehd? pleissi?. Mill? lossilla olet seilannut? Yl?s per?mastoon, nauta, ja paikalla.
Vahtimatruusit, jotka kuultuansa Mathewin sanat olivat juosseet paikalle, eiv?t voineet olla nauramatta kohtikurkkua, n?hdess??n keskikannen sivulle palanneen Crockstonin tyrmistyneen katsannon.
-- Pit??k? minun -- sanoi h?n, katsellen mastoa, jonka huippu katosi aamusumuun perin n?kym?tt?m?ksi -- pit??k? minun kiivet? tuonne?
-- Pit?? -- vastasi Mathew -- ja joutuen! Pyh? Patrik auta! Joku Yhdysvallan alus olisi enn?tt?nyt sy?st? keularaakansa taklinkiimme, ennenkuin tuo laiskuri on ehtinyt paikallensa. No, kuinka k?ypi?
Crockston kapusi sanaakaan virkkamatta ty?l??sti relingille. Sitte alkoi h?n v?tystell? v?ylingeit? my?ten niin k?mpel?sti kuin suinkin voi ajatella ja niinkuin se, joka ei osaa k?ytt?? k?si??n eik? jalkojaan. P??sty?ns? per?maston m?rssille h?n tuohon paikkaan pys?htyi, sen sijaan ett? olisi keve?sti keikahuttanut itsens? yl?s, ja kaappasi kiinni k?ysist? niinkuin olisi p??t?ns? huimannut. Mathew, jota enin mokoma k?mpelyys h?mm?stytti, nousi viimein vihan vimmaan ja k?ski h?nen tuossa paikassa astua alas.
-- Tuo j?tk?le -- sanoi h?n passarille -- ei ole ik?p?ivin??n ollut matruusina. Johnson mene katsomaan mit? h?nell? on laukussaan.
Johnson meni heti v?en kanssiin. Sill? aikaa Crockston vaivoin kapusi alas, ja kun toinen jalkansa luiskahti, koukkasi h?n kiinni er??sen jouksevaan k?yteen ja niin pudota m?ks?hti kannelle.
-- Jahnus, nauta, makean veden purjehtija! -- huusi Mathew lohduttaaksensa h?nt?. -- Mit? sinulla t??ll? Delphiniss? on tekemist?? Sin? olet sanonut olevasi kelpo merimies;, etk? tied? edes eroittaa per?mastoa etumastosta. Mutta siit? tahdomme hiukan puhella kesken?mme.
Crockston ei vastannut mit??n, vaan k??ntyi selin, valmiina, niinkuin n?ytti, k?rsim??n jos mit?. Samassa palasi kapteinin passari.
-- T?m? -- sanoi h?n Mathewille -- oli kaikki, mink? l?ysin h?nen kapineissaan: lompakko sis?lt?v? kirjeit?, jotka n?ytt?v?t kummallisilta.
-- Anna t?nne! -- sanoi Mathew. -- kirjeit?, Yhdysvaltioiden vapaamerkeill? varustettuja. "Mr Halliburt Bostonista!" Orjuuden h?vitt?j?! Yhdysvallan puolustaja! Katala, et siis olekaan muu kuin pett?j?? Sin? olet v??rill? ilmoituksilla keinotellut itsesi t?nne laivaan meit? pett??ksesi, mutta ?l?h?n, asiasi on kohta p??t?kseen saatettava ja sin? saat maistaa yhdeks?n-h?nt?isen kissan kynsi?. [Cat of nine tails, yhdeks?st? nahkaliinaata tehty patukka, jota paljon k?ytet??n Englannin laitvastossa.] Passari, anna kapteinille sana, ja me toiset, odottaessamme, pid?mme tarkalla silm?ll? t?t? riivi?t?.
Kuultuansa n?m? yst?v?lliset lauseet, Crockston irvisti rumasti, mutta ei avannut suutansa. H?n sidottiin peliv?rkkiin kiinni, jossa ei voinut liikuttaa k?si?ns? eik? jalkojansa.
Muutamain minuuttien per?st? sen j?lkeen l?hti James Playfair hytist??n ja tuli peliv?rkille.
-- No -- mit? sinulla on vastaamista? -- kysyi kapteini, joka tuskin voi hillit? vihastuksensa.
-- Ei mit??n -- vastasi Crockston.
-- Ja mit? sinulla on tekemist? t??ll? laivassa?
-- Ei mit??n.
-- Ja mit? nyt odotat minulta?
-- En mit??n.
-- Kuka sin? olet? Amerikalainen kuten n?m? kirjeet n?ytt?v?t osoittavan.
Crockston ei virkkanut mit??n.
-- Passari -- sanoi James Playfair -- annata h?nelle viisikymment? huimausta pampulla. Kenties h?nen kielens? kahleet kirpoavat. Vai mit? itse luulet, Crockston.
-- Kyll?h?n n?hd??n -- vastasi John Stiggsin eno silmi?ns? r?p?hytt?m?tt?.
-- Ty?h?n k?siksi! sanoi passari.
Kun t?m? k?sky oli annettu, riensi kaksi vanhaa matruusia riisumaan Crockstonilta h?nen villapaitaansa. He olivat jo kaapanneet tuon hirmuisen aseen k?teens? ja kohottivat sen t?m?n onnettoman hartioita kohti; kun John Stiggs, kalpeana ja n??nnyksiss?, hy?k?si kannelle.
-- Kapteini! huusi h?n.
-- Oh! Tuossa on meill? h?nen sisarensa poika.
-- Kapteini -- jatkoi nuorukainen, t?in tuskin voiden malttaa mielt?ns? -- mit? Crockston ei ole tahtonut sanoa, sen sanon min?. Min? en ole salaava, mit? h?n viel? tahtoo salassa pit??. Joo, h?n on Amerikalainen, ja niin olen min?kin. Kumpikin olemme viholliset orjapuoluelaisille, mutta emme suinkaan semmoiset, jotka olisimme tulleet pett?m??n Delphini? ja