Kauppa-Lopo | Page 4

Mieli, n?et, niin paloi tuonne Kortmanin rouvan luokse.
Talo jo n?kyi. Pihan sis?ss? oli asuinrakennus, vaaleanharmaa, seitsem?ll? ikkunalla. Ja nyt h?n seisoi s?il?portin edess?. Eip? se tahtonut mielell??n aueta, mutta kun h?n piteli kiinni toisesta puolesta ja sitten ty?nsi, niin t?ytyi se totella yht?kaikki. Ei suinkaan n?ist? ensimm?isist? portaista... N?yttiv?t silt?, ett? sis?huoneisiin ne veiv?t. Tuolla toisessa p??ss? varmaankin ky?kin puoli mahtoi olla.--Ei ristitty? sielua ikkunoissa. Hiljaista kaikki kuin haudassa.
Oikein arvattu! Siell? oli nurkan takana toinen k?yt?v?. Ja alhaalta p?in tulla kapusteli ryytimaan polkua pieni punaposkinen tytt?, joka veti kelkkaa per?ss??n.
--Herran terttu, onko h?n t?m?n talon lapsia? E' mamma hem? Ruotsiako h?n puhuu vai suomea? E' mamma hem?
Ei vastannut tytt? mit??n. Pys?htyi vaan ja katsoi h?neen toimessaan suurilla sinisill? silmill??n.
Lopo ei malttanut j??d? h?nt? kauvemmin puhuttelemaan. Pyyhki jalkojaan havunoksiin, nousi portaita yl?s ja astui ovesta sis??n. Olivat heitt?neet ky?kin itsekseen. Mutta ovi oli auki toiseen huoneeseen, eik? Lopo arvellut v?h??k??n, vaan meni rohkeasti sit? kohti.
--No, herra hyv?sti siunaa, tuossahan se nyt on. Mutta voi yht?kaikki, kuinka muuttunut! Hyv?? p?iv??! Tunnetteko? Ha, ha, ha, Kauppa-Lopo, muistattehan minua? Totta vissiin--
--Kyll?--
Rouva nousi tuolilta, katseli pitk??n ja ep?ilev?sti.
--En ihmeekseni olisi teit? en?? tuntenut entiselt? n??lt?nne. Niin olette nuojaantunut. N?kee, ett? huolta teill?kin on ollut ja kovia p?ivi?.--Eip?h?n se maailma s??st?. Eip?, eip? se s??st?.--Oliko tuo edes hyv? teille?
--Kuka?
Rouva hiukan naurahti.
--Miehenne. Riitta sanoi, ett? seitsem?n p?iv?? teill? oli viikossa sen kanssa. Ei valtaa miss??n. Ruoatkin yksin m??r?si.
--Hyi, kuinka Riitta viitsi valehdella. Mist? tiet??. Kun se oli juuri p?invastoin. Toista niin hyv?? miest? ei olekaan.
--Ihanko totta? No, jo min? ajattelin, ett? kuinka h?n olisi hennonut.-- Mutta miss? nyt ovat teid?n lapsenne? Ett? saisin antaa n?m? sukat.
--Ai, oletteko neulonut? Kiitoksia! Ja mit? olen n?ist? velkaa?
--Ei toki mit??n, ei ollenkaan mit??n. Vanhan tuttavuuden vuoksi min? ne neuloin. Ei maksusta puhettakaan.
--Mutta, hyv?nen aika, enh?n min? mill??n tavalla voi--
--Kyll? voitte, ihan huoletta. Olen min? niin monta kahvikuppia saanut teilt? ... ja vaikka emme niist?k??n lukua pit?isi, niin ... hyv? jumala, k?yh?n teit? niin s??li...
--Eip? kaikkien k?y. Toiset kohtelevat kylm?sti ja vieraasti. Usein juuri semmoiset, joilta olisi toivonut my?t?tuntoisuutta ja yst?vyytt?.
H?n lausui t?m?n matalalla ??nell?, enemm?n niinkuin itsekseen. Lopon syd?n oli sulaa.
--Semmoisia ne ovat ihmiset. T??ll? varsinkin. En teid?n sijassa j?isik??n mokomaan kyl??n. Eih?n t?m? ole kuin susien pes?. Mink?t?hden ette muuta Kuopioon? Siell? takaan, ett? ottaisivat teit? vastaan avosylin, ja onhan siell? kaikin puolin ihan toista kuin t??ll?. Muistatte kait sen itsekin viel? entisilt? ajoilta.
--On minulla t??ll? yst?vi?kin sent??n. Oikein hyvi? yst?vi?.
--Mutta parempia yst?vi? teill? toki on siell?. Vai niink? pelk??tte, ett? ovat unohtaneet? Eiv?t ole, saatte uskoa. Ja siell? aina jotain neuvoa keksitte, suurempi kaupunki kun on ja enemm?n liikett?. Pit?isitte koululaisia, niinkuin muutkin leskirouvat.
--Seh?n tuo olisi. El?m? ehk? my?skin on huokeampaa siell?...
--No jopa tok'! Monta vertaa huokeampaa. Ja sitten viel? saa joka tahoa, mit? ikin? haluaa...
--Olen min? v?liin tuumannut muuttaa t??lt?. Mutta kun minulla on t?m? talo.
--Sen my?tte.
--Ei osta kukaan nyt, kun on huono aika.
--Hyyr??tte sitten. Siksi kuin ilmaantuu ostaja.
--Sekin on vaikeata. Pit?isi korjata ensin ja laittaa. Mist? saisin siihen rahaa.
--Vaan olettekos oikein kaupitellut t?t?? Antaahan olla, kun min? l?hden k?ym??n maalla ja p??sen puhuttelemaan rikkaita talon is?nti?. Koetellaanpas, viel?k? on Kauppa-Lopo entisell??n.
--Paljonko t?ll? on hintaa?
--Pit?isih?n sill? saada kaksitoista tuhatta.
--Pyydet??n nelj?toista, ett? on tinkimisen varaa.
Rouva nauroi. Lopoko talonkaupalle? Hassumpaa, ei voinut ajatella.
--Oletteko jo muuttanut rahaksi kaikki, mit? teill? on tarpeetonta?
--Jotakuinkin.
--P??st?k?? minua vinnille katsomaan.
--Voi, eih?n siell? ole kuin romua.
--Semmoista juuri tahdonkin. Semmoista, jolle ette itse pane mit??n arvoa ja josta luulette, ettei kukaan anna penni?k??n.
--Mutta ihan totta--
--Olkaa vaiti, kyll? min? tied?n. Sanokaa vaan tyt?llenne, ett? tulee viem??n minua.
Rouvaa taaskin hytk?hytti. Mutta ei h?n tahtonut en?? panna vastaan, kun se kumminkin oli turhaa. Menih?n vaan toisen huoneen ovelle ja puhui sinne:
--Riikka hyv?, viek?? t?t? Kauppa-Lopoa vinnille katselemaan meid?n romuja.
Sielt? tuli iloisen n?k?inen tytt?, luuta, siipi ja kihveli k?dess?. H?n heitti sivumennen pitk?n ja oudoksuvan silm?yksen Lopoon.
--Tulkaa j?less?ni.
He meniv?t. Rouva sill'aikaa purki sukkak??r?n.
--Voi, voi! T?mm?isi?k? ne olivatkin.
--Mamma, mamma, kuka se oli?
Pari pient? tytt?st? juoksi kilvassa h?nen luokseen.
--Kauppa-Lopo.
--Kuka on Kauppa-Lopo?
--H?n on Kuopiosta.
--Niin ruma! Mamma, n?ittek? ett? h?n nuuskasi?
--Nuuskasiko?
Rouva nauroi.
--Saattoipa kyll?.
Vinnin portaista kuului jyskett?, h?n meni katsomaan. Lopo komusi alas, kantokuorma tavaraa syliss?. Siin? oli rikkin?isi? padanjalkoja, reik?isi? ja ruosteisia l?kkivormuja, mattotilkuiksi hylj?tyit? vaaterepaleita ja sen semmoista.
Lopo oikein huohatti, kun viskasi kuormansa porstuan lattialle.
--Katsokaapa, onko t?ss? mit??n tarpeellista.
Riikka nauroi t?ytt? kurkkua. Oliko ihminen viisas, kun luuli tuommoisilla kaluilla rahaa saavansa.
Rouva oli yht? mielt?.
--Elk?? ainakaan sanoko kenellek??n, mist? ovat. H?peisin silm?ni maalle, jos kuka tiet?isi, ett? l?het?n noita tarjolle.
--Korjaamalla tulee kalu jokaikisest?. Ei teid?n tarvitse olla mill?nnek??n. Takaan, ett? n?m? kyll? kelpaavat ihmisille.
--Vaan ette te saa sanoa kenen ovat.
--Ka', onko minun pakko sit? kuulutella. Lopo teki l?ht??.
--Tulkaa juomaan kuppi kahvia ensin. Mutta ei h?n malttanut. Kauppainto oli her?nnyt.
--Torille pit?? joutua, ennenkuin v?ki h?lvenee.
Rouva ja Riikka j?iv?t katselemaan, kun h?n menn? hamppuili portille p?in kuormineen.
--Niink? luulette, ett? h?n penni?k??n noista tuo. Sen on n?k?inenkin, sanoi Riikka.
--Yhdentekev?. Tuo tai on tuomatta. Eip?h?n niist? vahinkoa liene, arveli rouva.

III
Muutamissa