Kauppa-Lopo | Page 5

p?iviss? oli Lopo saanut kaikki myydyksi. H?n kehui ja ylisteli joka kalua erikseen. N?ytti selv?sti toteen, kuinka siit? v?h?ll? vaivalla tulisi aivan kuin uusi, milt'ei parempikin. Ja niin huokealla hinnalla sitten! Puolta enemm?n sill? oikeastaan olisi pit?nyt saada, mutta h?n tahtoi niist? vaan p??st? niin pian kuin mahdollista ja sen vuoksi h?n ne antoi menn? pilkkahinnasta.
Lopo puhui seitsem?n ostajan kanssa yht? aikaa, ja niin kovalla ??nell?, ett? sivukulkijatkin uteliaina pys?htyiv?t torinkulmassa katselemaan, mit? sill? eukolla mahtoi ollakaan tarjona. Moni myh?ili h?nen liukkaalle kielelleen ja niille sukkeluuksille, joilla h?n puhettaan mausti ja jotka olivat niin karkeata laatua, ettei niit? ole lupa kertoa. Ennenkuin tiesiv?tk??n, he jo lunastivat itselleen kalun ja uskoivat tehneens? erinomaisen hyv?t kaupat.
Iltap?iv?ll? meni Lopo tavaroineen kaupungin ulkopuolella oleviin h?kkeleihin ja pyysi, miss? ruokaa, miss? y?sijaa. Lupasi sovittaa sill?, ett? antaisi ?melkein ilmaiseksi? tavaroitaan, kun eiv?t siit? vaan hiiskuisi sanaakaan. ?Oikean? hinnan h?n sanoi ??neen, mutta korvaan kuiskasi sitten hiljaa, kuinka v?h?st? h?n sen h?nelle j?tt?isi. Ainoastaan h?nelle, ei kenellek??n muulle.
H?nen hyv?ntahtoisuutensa meni niin pitk?lle, ett? neuvoi, mik? kalu oli edullisin ostaa, suurensi sen mahdollisia hyvi? puolia monenkertaisesti ja loihti esiin olemattomiakin niin el?v?sti ja varmasti, ett? sai jokaikisen niit? n?kem??n. Ja itsekukin uskoi lujasti, ett? Lopo juuri h?nelle oli erityisesti yst?v?llinen ja avulias. Tietysti h?n sitten vastavuoroa osoitti Lopolle samanlaista kohteliaisuutta.
Tuossa yhdentoista seuduissa h?n er??n? p?iv?n? m?i viimeiset tavaransa. Oli sinne kokoontunut taskuun koko joukko kuparia ja hopeata, ett? oikein painoi.
--Kuulettekos! Tokko on rahaa?
H?n l?i hamettaan polvea vasten, ett? helisi.
--Taidat sin? olla rikas eukko, sanoi Kennun Ville, kaikkien puotilaisten n?yr? k?skyl?s, joka samassa sattui tulemaan paikalle ja oli tavallisessa siev?ss? hutikassaan.
--Ett?k? kosia aijot?
--Enh?n min? t?ss? kaikkien kuullen, mutta tuonne jos l?hdet, kahden kesken.
--Kuules Ville?, kun ujostelee! nauroi joukosta joku.
--Mahtaa olla ensi kertaa el?m?ss?, arveli toinen.
--En ole tullunna t?nne pilkan vuoksi. Vaan min' oon tullunna t?nne kultani luoksi, rallatteli Ville ja pyrki halailemaan Lopoa.
--Mene tiehesi! Mik? kutju sin? olet?
--Onpahan viel? yksi, joka ei tunne Kennun Ville?, ihmetteli siin? er?s, ja jatkoi, k??ntyen Lopoon: T?m? muuten on koko maailman tuttu.
--Ja koko maailman narri.
Lopo tyrkk?si Ville? ylenkatseellisesti syrj??n ja l?hti pois.
--Syljetty kaali se viel? kelpaa, lohdutteli itse??n Ville.
--El? heit?, mist? sen saat k?siisi toisen kerran, ?rsytteliv?t h?nt? muut.
Ville juoksi j?lest? ja otti Lopon kiinni.
--Eukko, hoi! Kuule! Minnek? sinulla semmoinen kiire? Kuulehan kuin sanon.
--Pysy erill?si, ruoja. Min? v?h?ttelen sinusta.
Lopo menn? hamppuili katua yl?s eik? ollut tiet??kseenk??n, vaikka toinen k?veli rinnalla.
--Kuka te oikeastaan olette?
--Oonpahan--
--Eik? passaisi tehd? tuttavuutta?
--Ei.
--Kas, kas, kun on ylpe?.
--Kannattaakin!
Lopo l?i taskuaan viel? kerran, ja kova siell? kolahteli.
--En sit? min?k??n ihan tyhj? ole, kehui Ville. Tulepas tuonne Liimataiseen, niin tarjoan olutta.
Lopon syd?n s?v?hti.
--Tarjoisitko tosiaan?
He sattuivat olemaan juuri Liimataisen puodin kohdalla. H?n pys?htyi, mutta k??nsi silm?ns? kuitenkin kadun toiselle puolelle, rouva Kortmanin taloon.
--No, niin paljon kuin sinua vaan suinkin haluttaa.
Kiusaus oli kova. Yht'?kki? rupesi tuntumaan niin siet?m?tt?m?n kuivalta ja syd?nalassa poltti.
Lasi olutta! Taikka pari--kolme! Voi kuinka tekisi hyv??...
Niin kauvan h?n jo oli vapaana ollut... Viisi p?iv??... Eik? niin paljoa, ett? yht? ryyppy? olisi koko aikana itselleen hankkinut. Tuskin oli mieleenk??n juohtunut ennenkuin nyt tuossa paikassa, kun toinen mainitsi oluesta. Ei toden totta olisi liiaksi, jos ottaisi jonkun lasin, koska tarjottiin. Kortmanin rouvalta h?n ehk? saisi kahvikupin, mutta mit? h?n siit? lierusta v?litti. Yht? jos vett? joisi.
--Tule pois, el?k? arvele.
--Vuotahan--
--Mit? sin? siit? pihasta vahtaat?
Pieni poika palleroinen tassutteli portille, painoi nen?ns? kahden s?il?n v?liin ja tirkisteli sielt? suoraan heihin.
--Kauppa-Lopo! h?n huusi.
Tunsipas! Ihme kumma, ja Lopo kun ei h?nt? ollut huomannutkaan silloin k?ydess??n.
--Kulta-nuppu! Vai tied?t sin? nimeni.
--Kauppa-Lopo! Sep? hyv?! L?ysi nyt Kennun Ville omansa.--El? mene sivu, kuule, k?v?st??nh?n t??ll? ensin.
Ville tarttui oveen, mutta Lopo kiirehti vaan portille taakseen katsomatta. Poika juoksi pakoon.
--Kulta-nuppu, el? j?t?, el? j?t?. Annahan olla, saan min? sinut kiinni. Saanpas, saanpas kiinni. Ja syliin otan ja vien pois omaksi pojakseni.
Poika ensin nauroi, mutta kun Lopo liian kovasti h?nt? puristeli, rupesi h?n pelk??m??n ja silloin p??si itku.
?iti juoksi sis?st? h?t??n.
--Pekka, Pekka, mik? sinulle tuli? Jasso, Lopo!--Laskekaa pois, h?n vierastaa.
--Ette usko, rouva, kun se huusi minua nimelt? tuolla portilla.
Pekka rep?isi itsens? irti ja juoksi ?idin helmaan. Sielt? h?n sitten kuin turvan takaa tirkisteli Lopoon toisella silm?ll??n. Ja ?iti h?nt? suojeli, laski toisen k?tens? pojan kaulalle ja kumartui h?nen ylitsens?.
--Ei Lopo ota, el? pelk??.
Lopo nauroi. Rouva loi katseensa h?neen ja huomasi vasta nyt, kuinka r?hj?inen h?n oli.
Tuoko oli ottanut lapsen syliins?? Ehk? suutelikin h?nt?? Ja vankeudessa h?n oli istunut. Mink?lainen ihminen h?n oikeastaan mahtoi olla.
H?n katui syd?mmess??n, ett? oli ruvennut mihink??n tekemisiin tuonlaisen kanssa. Vanhat muistot nuoruuden ajoilta h?net huomaamatta olivat siihen houkutelleet. Mutta nyt h?n koettaisi p??st? erilleen mit? pikimmin.
Lopo ei huomannut, kuinka rouvan kasvot synkistyiv?t, sill? h?n innostui leikkim??n Pekan kanssa.
--Tu tui, tu tui--uu--?s?s?s?. Tutui--joko min? otan sinut taas. Otanpas, otanpas, omaksi pojakseni otan------
H?n aikoi v?kisen siepata poikaa viel?kin syliins?.
--Pekka, tule pois lastenkammariin.
Rouva v?istyi kauvemmaksi Loposta, vei poikansa pois ja painoi oven kiinni h?nen j?lkeens?.
--Mit? teill? muuten on asiaa? Ovatko tavarat jo myydyt.
--Jok'ikinen nokare. T?ss? rahat.
H?n kaivoi taskustaan kourallisen toisensa j?lkeen ja paiskasi kaikki